Väsynyt sinkku…

on turhautunut, ihan snadisti kiukkuinen, surullinen mutta ennen kaikkea väsynyt. Ei vain fyysisesti mutta myös henkisesti. Pitkä syksy ilman valopilkkuja, vesisadetta ja loskaa…

Mutta mitä väsynyt sinkku oikeasti kaipaa? Kaipaako hän toista siihen parisänkyyn? Kaipaako hän pusuttelukaverin? Vai onko se jotain aivan muuta mitä hän kaipaa?

Muista sinkuista en tiedä mutta itse olen tottunut seksittömään elämään, eikä se edes pahemmin haittaa. Mutta jotain arjesta puuttuu! Puuttuu se paras kaveri jolle iskeä silmää viekkaasti aina sillon tällöin, puuttuu myös se parempi puoli kenelle voi kääntyä kun haluaa vain puhua. Puuttuu se ihana, hyvälle tuoksuva rutistettava muru ja puuttuu se henkilö mikä saa auringon loistamaan joka ikinen päivä.

Mistä sen löytää, sen ihanan kullan jonka kanssa jakaa ilot ja surut? Missä hän on se kaunokainen jota etsin? Onko häntä edes olemassa?

Väsynyt sinkku tuijottaa seinää ja vaipuu ajatuksiin, Ai kun olisi kivaa jos saisi nämäkin ajatukset jakaa jonkun kanssa.

Kaikesta huolimatta, mitään mukisematta.

Rauhallista joulun odotusta, mussukat

Ja pitkästä aikaa loppufraasiksi elokuvasta tuttu lause:

Trust me, I know what I’m doing….

Avainsanat: , , , , , , ,

Talven romantiikkaa?

Onkohan talvi ja pakkaset tulossa kun somessa puhutaan romantiikasta? Ja mitä se romantiikka sitten on? Onko se sitä vai tätä tai jopa tota? Kuka määrittelee mikä on romantiikkaa ja mikä on vonkaaminen?

Ihan oikeesti, miten määritellään romantiikkaa? Mitä siihen pakkaukseen kuuluu? Milloin mies/nainen on romanttinen? Ja onko tässä myös ns naisen romantiikka eri kun miehen? Ja onko suhde sama kun euroissa, eli naisen tarvii olla vain 80% romanttinen? Se kyllä kieltämättä selittäisi joitakin asioita….

Miten olla romanttinen? Onko pakko tuoda kukkia? Pitääkö niiden olla ruusuja? Maksaako mies aina laskun? Avaako mies neidille oven? Kertokaa niin että tiedän!

Mikä on romanttisin hetkesi? Voiko mikään enää päihittää sitä? Kunhan kysyn, ei oo pakko vastata….

 

Viikonloppuja, mussukat

 

 

Avainsanat: , , , , ,

Mieltymys, usko tai jotain sinne päin…

Juniori kysyi tässä hiljattain minulta mitä uskonto tarkoittaa. Kun asiaa käsiteltiin tuli seuraava kysymys, voiko ihmisellä olla kaksi tai useampi uskonto? Nyt oli jo etä/lähi-isä pinteessä ja sitten tuli se viimeinen pommi, onko pakko uskoa?

Asia vaivaa minua koska en osaa vastata juniorin kysymyksiin. Usko, mieltymykset ja sen sellaiset ovat niin henkilökohtaisia että miten voin edes vastata. Onko minulla oikeutta siirtää omia uskomuksia ja mieltymyksiä juniorille? Onko minun  käsitys moraalista sana kun juniorilla? Loppujen lopuksi kyse on siitä mihin jokainen yksilö itse uskoo?

Jumala, Jehova, Allah, Buddah, Ra, Seth jne. Jumalten nimiä kaikki. Onko ne oikeasti olemassa? Onko ne vain nimityksiä ihmisten uskomuksille ja mieltymyksille? Voiko niiden olemassaoloa todistaa?

Minua ei vaivaa se että jokainen saa uskoa omalla tavalla, itse asiassa pidän tästä monimuotoisuudesta, mutta minua vaivaa suunnattomasti se että yritetään tuupata omaa uskoa toisille. Usko on henkilökohtaista, et voi sitä siirtää toiselle koska silloin se toinen ei enää ole oma itsensä. Ja nyt ei ole kyse pelkästään uskosta, koskee yhtä lailla muita mieltymyksiä kuten liikuntaa,  ravintotottumukset, juomiset, tupakointi yms. Ihmisellä on oikeus itse tehdä valintoja ilman saarnoja, tehovalistusta jne.

En katso pahalla jos joku haluaa syödä vain kasviksia. En katso pahalla jos joku haluaa viettää elämänsä punttisalilla ja lenkillä. Toivon kuitenkin että ihmiset hyväksyisi myös minun valinnat, liha, kahvi ja sohva eikä yrittäisi muuttaa minua.

No, olenko taas onnistunut? Vielä puuttuu se mussukatosio mutta jo nyt luulen että joku mutisee jossain. Hyvä! Sehän tässä oli tarkoitus…

 

Viihtyisää sunnuntaita, murut

Avainsanat: , , , ,

Ajattelematon pöhkö

olen minä, taas sain sen todistettua. Hetken mielijohteesta teen elämän vaikeaksi niin itselleni kun muillekin. Miksi ihminen ei koskaan opi? Pitääkö tämän olla näin helvetin vaikea? Yritä nyt sitten esittää fiksua ja filmaattista…

Joskus on ihan hyvä että on impulsiivinen mutta olen taas viime aikoina huomannut että impulsiivisuudesta on myös haittaa. Joku sellainen väliporras aivojen ja muun kehon välillä olisi ihan paikallaan, sellainen tila missä pääkoppa kysyisi tietokoneen käyttöjärjestelmän tavoin ”Oletko varma?” Ongelmatiheys harvenee välittömästi kun saan tällaisen palikan käyttöön.

Impulsiivisin terveisin

 

Pöhkö

Avainsanat: , , , , ,

Suomen (ja somen) turhin julkkis

Matkani tähtiin on nyt loppusuoralla, kuvaukset on purkissa ja tulosta odotamme. Loppujuhla ja Oscar-gaala seuraavana vuorossa.

Ja turhin julkkis pystin saa 112-sarjasta Etäisä taustaroolistaan…

Mutta miksi etäisä (joka nyt on kuitenkin lähi-isä) lähti tähän mukaan? Mikä saa ujon ja sulkeutuneen boheeminörtin suostumaan tällaiseen? Moni on udellut mutta harva tietää syyn, edes etäisä itse ei tiedä koko totuutta.

Projekti on ollut kovin mielenkiintoinen, uusia asioita on opittu, uusia tuttavuuksia tehty, naurettu, itketty (ei julkisesti mutta) ja tietty vain oltu. Tavallaan se on ollut rankkaa, kuvaukset on tehty pääkaupunkiseudulla eikä etäisä kyllä kovin paljon tykkää hotellielämästä. Taas toisaalta olen voinnut moikata vanhoja työkavereita, nähnyt kauniita naisia jne. Mutta olen ollut poissa kotoa, poissa lasten läheisyydestä, poissa omasta rauhasta. Mutta se on julkisuuden hinta.

Tiistaina minusta tulee valtakunnan turhin julkkis, sori Tuksu mutta valtikka siirtyy minulle nyt. Subilla kello 21 alkaa uudet jaksot 112 sarjasta. Olen boikotoinut sarjaa tähän asti ja luultavasti jatkan boikottia. En siedä katsoa itseäni telkusta, toivottavasti sinä siedät.

Mutta ei mitään huonoa ilman jotain pientä hyvää, voin tiistain jälkeen myydä nimmareita à 5€ kipale. Minustahan tulee miljonääri alta aikayksikön. Siitäkin huolimatta että kuulakärkikynien hautauspalvelu ei toiminut. Eli jos näet minut kylillä varaa valmiiksi kynä, paperia ja viisi euroa jos haluat nimmarin 😂

 

Ja jotta tämä nyt ei olisi pelkkä vitsi niin huomioikaa että nyt on haku menossa Pelastusopistoon. Sinustakin voi tulla hätäkeskuspäivystäjä ja sitä kautta yksi meistä. Onnea hakuun.

 

Ja kamera käy….

Avainsanat: , , , , , ,

Ilon ja surun päivä…

Elämässä on joskus hyviä päiviä, joskus huonoja päiviä ja joskus jopa hyvin huonoja päiviä. Huomisesta en vielä tiedä muuta kun että se tulee olemaan ambivalenttinen, ilon ja surun sekoitus jonka mittasuhteet voivat paisua mihin sfääreihin tahansa.

Kolleega jättää meidät, kääääk! Kaveri siirtyy urallaan eteenpäin, jippii!!!! Huomenna juhlimme molempia, koska kolleega on kaveri on kolleega.

Tykkään kun kavereilla menee hyvin ja osaan jopa iloita sen puolesta. En tykkää kun iso osa työmme tietotaidosta siirtyy muualle, mutta minkäs minä sille voin. En voi väkisin kaveria pitää täällä, vaikka kuinka mieli tekisi. En voi lähteä mukaankaan kun ei sitä noin vain lähdetä siirtämään yksinhuoltajan huushollia, enkä tiedä huolisiko edes kukaan tällaista vanhaa ja sarkastista virkamiestä mihinkään. Mutta kaverille toivotan kaikkea hyvää.

Kolleegaa voisin munista hirttää jos hänellä ne olisi, jättää nyt meidät tänne ja siirtyä toisiin hommiin, se on niin ei ei. Nyt ei kelpaa selittelyt paremmasta työstä ja oman elämän hallinnasta, kyse on kuitenkin minun ja muiden riippuvuudesta sinun ammattitaidosta. Kehtaatkin lähteä. Kuka nyt on äänessä mun lisäksi kun ollaan kokouksissa?

Kuitenkin, hyvää matkaa ystäväni, muistathan joskus viestillä….

Avainsanat: , , , ,

Eksynyt

Saapuu ilta hiljaa hiipien,

Maailma hiljenee ympärilläni.

Vaivun syviin ajatuksiin,

Kuulen äänet takaa aikojen.

En voi unohtaa,

En tuskaa torjua.

Huutaisin yön pimeyteen,

Ääntä tuottaa pysty en.

Eksyin yksinäisyyteen.

 

Aamu kun sarastaa taas,

Maailma henkiin herää.

Ajatuksen päästäni pudistaa,

Huudon mielestäni suljen.

En halua muistaa,

En tuskaa tuntea.

Huutoni maailmalla kaikuu,

Ääneni kantaa taas,

Syvälle yksinäisyyteen.

 

Taas saapuu ilta tuskineen,

Ympärilläni hiljaisuus.

Vaivun syviin ajatuksiin,

Huuto jälleen voimistuu.

En voi unohtaa,

En tuskaa torjua.

Huutaisin  jos voisin,

Ääntäni käyttäisin taas.

Eksynyt oon, 

Yksinäisyyteen

Avainsanat: , , , , , , ,

Ei tänään, päätä särkee…

Migreeni, se usein diagnostisoimatta jäävä neurologinen sairaus, on silkkaa helvettiä. Toispuolinen jomotus vie ihmiseltä kyvyn toimia ja olla normaalisti. Kun ei sitten jaksa mitään niin alkaa vituttaa mikä sitten näkyy pääkipuna, oravanpyörä on valmis.

Onneksi on tähänkin kehitetty täsmälääkkeitä jotka auttavat katkaisemaan sen kipukierteen. Ainoa huono puoli on että ne väsyttävät hirmuisesti, eli hommat jää hoitamatta kuitenkin. No ehkä etäisäkin jossain kohtaa pääsee takaisin rytmiin.

Elävä legenda on että kun ei halua seksiä niin väitetään että päätä särkee. No viimeiset päivät ovat kyllä olleet niin kivuliaita että ei olisi tullut mieleenkään harrastaa seksiä, mikäli siihen olisi edes ollut mahdollisuutta. ”Joo,joo, rakastan. Papilliotit painaa ja päätä särkee, nukutaan nyt.” 

Mutta käytetäänkö samaa tekosyytä kaikissa seksuaalisuhteissa vai onko tämä nimenomaan heteroseksuaalisten tekosyy? Mitä sanoo esimerkiksi panseksuaalinen siipalleen kun ei tee mieli?

Jotta välttyisi päänsäryn aiheuttamasta seksittömyydestä pitäisi varmaan olla polyamorinen. Toisaalta sekään ei auta jos itsellä päätä särkee. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, ja tänäänkin jää voitto lunastamatta kun päätä särkee…

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Etäisää kuvataan

Ja taas täällä. 112-sarjan kuvaukset käyntiin tämän sessioryppään osalta.

 

Nämä työmatkat ovat kyllä syvältä. Pitkiä reissuja ja hotelliöitä. En osaa kunnolla nukkua vieraassa sängyssä. Huoli lapsukaisista vaikkakin ne ovat mommon ja moffan hoidossa sekä tietty siitä miltä se koti näyttää kun sitten aikanaan saavun kotiin.

Kahvia kuluu ja matskua purkkiin, heti kättelyssä myöhässä (vähän kuten VR talvella) mutta eiköhän tämä tästä. Kuukauden kuluttua nähdään sitten tulos.

Olkaa ihmisiksi

 

 

Avainsanat: , , , , ,

Kuulakärkikynien taivas

Unet ovat joskus kovin kummallisia. Eräs henkilö oli yhtenä yönä nähnyt unta kelluvasta kuulakärkikynästä ja koska etäisä, joka nykyään on lähi-isä, on mestari vääntämään tarinaa tyhjästä esitti hän kysymyksen; ”Minkälainen on kuulakärkikynän taivas?”

Siitä se ajatus sitten lähtikin. Google lauloi ja paperille ilmestyi lukuja, ei madonlukuja mutta lähes. Pienien aivojen vielä pienempi nurkka raksutti ja raksutti, tulosta vain ei meinannut syntyä. Tarvittiin rattaiden voitelua model kahvi. Ja niin sieltä syntyi kuningasajatus siitä että voisin perustaa kuulakärkikynien hautauspalvelun.

Ajatelkaa, ottaisin vain 5 senttiä jokaisesta kuulakärkikynästä minkä hautaan. Älyttömän pieni summa siitä että pääsette kuulakärkikynästä eroon sillä muuten se pyörii toimimattomana siinä pöydällä ainakin vuoden verran, eikö? Eihän viisi senttiä ole summa eikä mikään siitä että saatte mielenrauhaa kun rakas kuulakärkikynä on päässyt taivaaseen.

No mitä etäisä tästä hyötyy? Ei paljon mitään, mutta koska haluatte kuitenkin tietää niin tehdään pieni laskuoperaatio.

Maailman väkiluku on noin 7,6 miljardia tällä hetkellä. Näistä 84% ovat luku- ja kirjoitustaitoisia, eli 6 384 000 000 ihmistä osaa lukea ja kirjoittaa ja näin ollen tarvitsevat kyniä. Jos jokainen käyttää 2 kuulakärkikynää vuodessa, ja nyt joku viisas sanoo että en käytä ja toinen vielä viisaampi huutaa että käytänpäs ainakin viisi vuodessa, noin ihan keskiarvona niin silloin maailmassa käytetään 12 768 000 000 kuulakärkikynää vuodessa. Tämä tekee 34 980 821 kynää per päivä. Kymmenen prosenttia näistä katoaa ilman syytä eli päivässä hävitykseen (lue hautauspalvelun kynäasiakkaita) jäisi 31 482 738 kynää. Näin ollen Etäisän kynähautauspalvelu saisi 1 574 136 € päivässä, hiukan enemmän kun nykyiset virkamiespalkat…

Ensi kerralla pureudumme uusiin yhteiskuntaongelmiin, siihen asti

 

Heippa, mussukat

 

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Let’ talk about sex, baby

Tehokkuus, nopeus, oikeudellisuus, hyvä ilmapiiri. Onko tuttua huttua? Työelämän vakiolauseitahan nämä ovat eikä missään yhteydessä tämän kirjoituksen otsikkoon. Entä jos puhuttaisiin seksistä näin? Tehokkuutta ja nopeutta pitäisi lisätä. Saavutettuja etuja ja bonuksia leikata ja sitä kuuluisaa me-henkeä parantaa. Heh!

Luin tutkimustulosta missä oman ay-järjestön jäseniltä oltiin kysytty työssäjaksamisesta. 55% jäsenistä oli sitä mieltä että jaksavat huonommin työssään nykyään. Ajattele jos 55% ihmisistä kertoisi että jaksavat sekstailla huonommin? Entä jos 80% ihmisistä sanoisi että ovat havainneet uupumista seksin aikana? Kauheita lukuja, eikö? Yli puolet jotka vastasivat kyselyyn kertoi että annettu työaika ei riitä hoitamaan annettuja tehtäviä. Seksin puolella siis yli puolet kerroista puolitiehen. Onneksi en ole vielä tutustunut työttömyyslukuihin ja verrannut niitä seksiin, voisi olla synkkää luettavaa.

Kun nyt tämä tehostaminen on niin muodissa niin miten saisi oman seksielämän tehostettua? Riittääkö se että lisää työaikaa (lue seksiaikaa) vai onko otettava muita keinoja käyttöön? Entä jos leikataan seksistä bonukset, vertaa lomarahaleikkauksiin, eli enää ei saakaan niin monta ylimääräistä kertaa. Suostuisiko joku siihen? No minun tapauksessa tämä leikkaus ei kyllä olisi niin paha, tyhjästä kun ei oikein voi leikata…

 

Avainsanat: , , , , , ,

Ajatushautomosta, päivää…

Olen nyt 45 vuotta hautonut ajatuksia, sarkasmeja, ideologisia mietteitä ja kauniita naisia. Mutta tähän se onkin sitten tyssännyt. Vaivainen blogi johon nämä ajatukset on kerätty. Ei tällä tahdilla tehdä tiliä.

Aloitin projektin keväällä, yritän kerätä ajatuksia, sarkasmeja ja muuta tekstiä kirjan muotoon. Etäisän muistelmat on vielä kuitenkin niin raakile että en tiedä saanko sen koskaan valmiiksi. No siinä kuitenkin syy miksi ajatushautomo nimeltä Etäisän puheenvuoro on ollut hiljaa nyt vähän aikaa.

Kesä ja kärpäset! Olisi nyt edes lite bara aurinkoa ja nättejä tyttöjä, mutta ei. Vettä tulee taivaalta ja lomakin on kohta lusittu. Ei oo etäisällä helppoa, ei.

Muista medioista sen verran että syyskuussa 2017 MTV Media aloittaa uuden tuotantokauden 112-sarjasta. Uusina mukana on mm merivartiosto ja etäisä. Parasta viihdettä syysiltoihin.

Juhannuksena piti kuulema alastomia naisia juosta ruispellolla. En valitettavasti löytänyt yhtään ruispeltoa joten…

May the force be with you

 

Itse siirryn pimeälle puolelle juomaan kaffia

Avainsanat: , , , , , , ,

Deittimarkkinoiden kunkku?

Ja taas tultiin tähän. Nyt otetaan hyviä vinkkejä vastaan, miten kirjoittaa sellainen deitti-ilmoitus että varmasti nappaa? Siis ilman että valehtelee ummet ja lammet jne, jne… Etenkin kun en ole huippu-urheilija, varakas, komea, ystävällinen… Aaaargh! Että voi olla epämukava tämäkin mukavuusvyöhyke.

Kokeillaan tässä kaksi eri ilmoitusta, kumpikohan toimii paremmin;

Hei, arvon naiset. Täällä teitä huutelee jo aikuiseen ikään tullut omillaan toimeen tuleva virkamies. Lähtisitkö kanssani vaikka lenkille joku päivä? Päiväni kuluvat työn ja kodin ohessa liikunnan ja kirjallisuuden parissa ja joskus jopa taiteilen vähän. Vakavaa suhdetta etsien liikkeellä. Ps. alkoholia kulutan sopivan vähän ds

 

No niin, muijat. 45v valtion viraston perusduunari hakee seuraa. Varallisuutta ei ole ja rahat aina finaalissa. Liikuntaa harrastan kun autoon ei oo varaa mutta mieluiten loikoilen sohvalla nettiä selaillen. Olutta joisin jos olisi varaa mutta kun rahaa menee niin paljon niihin muihin juttuihin. Lomalle et saa minua houkuteltu, se on liian kallista. Mitään perussuhdetta ei varmaan kannata miettiä, seksiä kerran tai kaksi viikossa riittää. Varakkaat akat etusijalla.

 

Veikkaan että kummallakaan ilmoituksella ei tule osumia Tinderissä tai muuallakaan.

 

Frank pappa sen sanoi: Kosketelkaa toisianne…

 

Avainsanat: , , , , ,

Kaivetaan monttua

Tänään leikimme ajatuksella että hyvinvointi työpaikalla on kaivettu maahaan. Työnantaja antaa työntekijälle sopivan lapio jolla voi tämän hyvinvoinnin kaivaa esiin. On se sitten ihme ja kumma kun näyttäisi olevan niin että hyvinvointi on kahdenkymmenen metrin syvyydessä mutta lapiolla ei pääse kun kymmenen metriä.

Ajatus tästä ajatusleikistä lähti oikeastaan Indyn kommentista Facebookissa. Se sai muhia muutaman tunnin mutta nyt alkoi näppis laulamaan. Ryhdytään kaivuutöihin.

Kiinassa ahkerat duunarit kaivavat nopeasti sen minkä lapio kestää, eli kymmenen metriä. Kun lapio hajoaa niin ryhtyvät kynsin hampain jyrsimään multaa ja hiekkaa jotta pääsisivät syvemmälle. Aikanaan saavuttavat kohteen mutta, sormia särkee ja hampaat ovat entisiä. Hyvinvoinnista ei enää voi puhua.

Hyppäämme Amerikkaan ja keskelle autiomaata. Oppenheimerin johtama pommiryhmä on jo pitkään pohtinut miten hyvinvointia saavutetaan. Syntyy idea, kaivetaan kunnes lapio hajoaa ja lasketaan sitten monttuun ydinräjähde ja räjäytetään tiemme hyvinvointiin. Ainoa ongelma oli se että räjähde oli liian iso ja hyvinvointi höyrystyi sen saman sileän tien. Ei loistanut niiden tulevaisuus, ei.

Euroopassa saksalainen työryhmä keksi kaivaa vähän läpimitaltaan pienemmän montun jos se lapio sitten kestäisi vähän syvempää kaivuuta. Pääsevätkin just ja just kahteenkymmeneen metriin mutta monttu on läpimitaltaan niin kapea että hieman tukevammat saksalaiset eivät mahdu läpi. Ei hyvinvointia.

Pohjoismaissa ja tarkemmin Ruotsissa eräässä ministeriössä (sv. ministerium) päätettiin takavarikoida kaikkien työntekijöiden lapiot kunnes ministerin asettama työryhmä on keksinyt miten saavutetaan hyvinvointi. Työryhmän raportti valmistuu aikaisintaan vuonna 2023 ja siihen asti ei ole hyvinvointia työpaikalla.

Suomalaisen viraston virkamies miettii hetken kun hänelle annetaan lapio. Tämä virkamies ei ole virkauran aikana koskaan vielä saavuttanut hyvinvointia koska aina kun se on ollut niin lähellä niin on taas muutoksen tuulet puhaltaneet. Hän kuitenkin ottaa lapion vastaan nöyrästi ja menee kaivuupaikalle missä hän istahtaa maahan. Heti kun silmä välttää virkamies varastaa lapion ja poistuu toisen työnantajan palvelukseen. Suomalainen virasto tekee asiasta rikosilmoituksen ja virkamies saa sakot. Lapiota ei saada takaisin häneltä.

Nyt luulisi että kaikilla on asiat yhtä huonosti mutta siinä olemme väärässä. Virkamies joka varasti ja piilotti lapion on mennyt sellaisen työnantajan palvelukseen joka on kaivanut hyvinvoinnin vain kahden metrin syvyyteen. Vaikkakin virkamies sai pienen sakon niin pystyy hän kaivamaan sitä hyvinvointia vielä viisi vuotta samalla lapiolla. Sen lisäksi hän saa uuden lapion joka vuosi uudelta työnantajalta. Virkamies voittaa kisan.

Kuten aina kun kirjoittelen tänne niin vastuu on sillä joka lukee tekstini. Jos et osaa nauraa tälle niin älä lue, ups, luitkin jo. Osoittamatta ja syyttämättä ketään jään miettimään, minne helvetti laitoin lapioni….

 

Avainsanat: , , , ,

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi