Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Kuukausi: joulukuu 2016

Hurlum hei….

Ja uusi päivä edessä. Eilen minulle hymyiltiin ja olin otettu siitä (vaikkakin oli pieni pilke silmäkulmassa hymytytöllä). Tänään minulle ei olla (vielä) hymyilty joten pikkasen huonompi päivä. Ja sitten se on se joulu joka tekee tuloaan….

Kaveria on elämä kohdellut kaltoin viime aikoina. Elämän perusasiat ovat mullistuneet ja varmaan myllerrys pääkopassa on tasoa mega tai sitä suurempi. Muistan kun itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja miten se aika muutti minua kohti nykyistä persoonaa. Silloin sain tukea kavereilta ympäri suomea ja siitä olen heille ikuisesti velkaa. Toivon vain että kaverilla on sama onni onnettomuudessa. Voimia!

Perheetön joulu, on se kyllä ankeeta. Vai onko se jouluni sittenkään perheetön? Minähän saan olla työperheeni kanssa vastaamassa omalta osaltani kansalaisten turvallisuudesta. Kai sekin lasketaan? Emme jaa joululahjoja, juomme kahvia, vittuilemme toisillemme mutta yhtä kaikki olemme toisaalta kuin perhe, perhe jossa jokaisella on omat huolet ja murheet, perhe joka vetää yhtä köyttä (jo ihan ohjeistuksen mukaan), perhe jossa jokainen tuo oman pienen osan suureen yhteisöön.

Miksi näin synkkiä ajatuksia aamutuimaan? No koska en tykkää tästä jouluhässäkästä. Joulu pitäisi mielestäni olla ei-kaupallinen perheiden ja sukujen yhteinen rauhoittumisaika. On ihan turhaa puhua jostain joulurauhasta kun joutuu pää kolmantena jalkana juosta paikasta A paikkaan B. Jouluna pitäisi jokaiselle suoda oikeus rauhaan ja turvallisuuteen niin kotona kuin muuallakin. Utopistinen ajatus mutta niin minä sen ajattelen.

Nyt aion kuitenkin tehdä jotain mitä en olisi vielä viime viikolla uskonut tekeväni, toivotan kaikille ystäville ja tämän kirjoituksen lukeville oikein hyvää joulun odotusta ja oikein rauhallisia pyhiä. Toivottavasti elämä hymyilee edes pienen hetken teille, ihan niin kuin se ihana tyttönen hymyili minulle eilen.

Olkaahan kiltisti, mussukat ja tontut ja muut ihanat olennot.

 

So it is Christmas….

Latinaa…

Blogiteksteistä Ajattelen käytin vapaasti hyväkseni lausetta; Ajattelen, siis olen olemassa. Tämä lentävä lause on alunperin latinaa ja muodossa Cogito, ergo sum. Rupesin sitten googlaamaan lentäviä lauseita ja huomasin että yllättävän moni niistä on yleisesti käytössä, niin oikeudessa kuin Asterix-sarjakuvassa, ja että niitä voi myös hyvin helposti käyttää väärin tai tahallisesti lausua väärin.

Kaikki tietää uhkapelurin lauseen Alea iacta est, arpa on heitetty. Koska minä väärinkäytän niin sanoja kuin kahviakin, joka on diureetti (nesteenpoistaja), kirjoitan tämän lauseen muotoon Urea iacta est, virtsa on heitetty. Tämäkin, kuten niin moni mun kirjoitus, on puhtaasti pro hac vice, tätä tapausta varten, tai sitten selkeästi mea culpe, minun vikani. Silti aion tämän julkaista.

Usein kirjoitan asioista joista ei ole mitään tietoa, ihan mututuntumalla. Virheitä tulee mutta errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä, niin bloggailussa kuin elämässäkin. Siihen ei auta mikään. Nimeni on myös latinalaista alkuperää eli nomen est omen, enkä sillekään voi yhtään mitään. Valitan.

Kuiitenkin aion pysyä per se (juu, se lausutaan kans niin, ei siis perse) joka tarkoittaa vain omana itsenään. Ei haittaa pieni o sancta simplicitas (pyhä yksinkertaisuus) eikä edes lumbago non definita (noidannuoli). Huudan vain Julius Ceasarin tavoin veni, vidi, vici (tulin, näin, voitin) tai sitten se minun elämäni paremmin kuvaava veni, vidi, vittu!

Ja vielä lopuksi mainita siitä että kaikki lukemanne on teidän vapaasti tulkittavissa. Näin ollen kirjoittajaa ei voida pitää minkäänlaisessa vastuussa teidän tulkinnasta. Koska olette ilmeisesti lukeneet koko tekstin ja päässeet tähän kohtaan otan vapauden toivottaa teille hyvää päivänjatkoa.

Etäisä

Onnellinen…

Onko ihminen koskaan todella onnellinen? Onko ihmisellä oikeutta onnellisuuteen? Onnellisuus on yliarvostettu, saa olla tyytyväinen jos edes joskus on iloinen (Gunvald Larsson Beck-sarjassa).

Mikä tekee ihmisestä onnellisen? Onko siihenkin olemassa joku kaava tai salainen resepti? Riittääkö peruselämä siihen vai vaaditaanko jotain lisukkeita? Voiko kaikki saavuttaa onnellisuuden?

Terveys on monen mielestä onnellisuuden perusta (ihan vain omia havaintoja, ei minkäänlaista tieteellistä pohjaa). Mutta terveys itsessään on monen osa-alueen summa. Terveys on WHOn määritelmän mukaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin summa, ei pelkästään se että ei ole sairas. Näin ollen jos terveys on onnellisuuden perusta niin yllä olevat osat ovat sitten vaikuttamassa onneen. Nyt herää kysymys onko kenelläkään niin hyvin asiat että yllä mainitut toteutuu vai ollaanko vajaaterveitä ja varttionnellisia koko ajan?

Tänään ainakin olen iloinen (ja nyt suurin osa mussukoista kuvittelee että olen kipeä koska väitän tähän aikaan aamusta olevani iloinen) mutta onneen on vielä pitkä matka. On turvallinen olo mutta vielä jokin puuttuu jotta voin saavuttaa optimaalisen terveyden ja sen kautta onnellisuuden.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Lycka är jävligt överskattat. Man får vara nöjd om man är litet glad ibland (Gunvald Larsson)

Ajattelen….

Ajattelen, olen siis olemassa. En ajattele, olenko olematon? Ajattelen että en ajattele, olenko siis olemattomasti olemassa?

Elämän huippuhetket ovat lyhyitä endorfiineilla varustettuja ajanjaksoja. Kaikki muu on tasapaksuista taistelua. Kolme hetkeä elämässäni ovat olleet ylitse muiden, silloin kun olen saanut pitää ensimmäistä kertaa lapseni sylissä. Nämä lyhyet hetket ovat niin suuressa arvossa että ne paikkaa ne huonot tasapaksut hetket mennen tullen.

Mutta miksi loppujen lopuksi olen täällä? Mikä on mun missio? Miksi Jumala (tai joku muu yliluonnollinen voima) päätti että juuri Minä istun sunnuntaiaamuna ja mietin miksi olen olemassa? Onko olemassaolollani joku syvälle haudattu tarkoitus? Onko olemassa joku masterplan? Miksi?

Kuten aina, silloin kun rupean kirjoittamaan ilman käsikirjoitusta (hmmm, miten voi kirjoittaa käsikirjoitusta jos tarvitsee käsikirjoitusta kirjoittamiseen?) ajatukset pomppivat ja senat menee sakaisin. Niin kävi myös nyt. Ajattelen huippuhetkiä ja jostain ilmestyy  toisia, ei niin julkaisukelpoisia ajatuksia, mieleeni. Silti se päällimmäinen kysymys on miksi?

Hoidossa oleva koira istuu vierelläni ja haluaisi mennä lenkille, kun hän tietää että lenkin jälkeen saa lihapullia. Ne ovat ilmeisesti hänen huippuhetket. Kai se on lähdettävä, juon vain kahvini ja kirjoitan muutaman jutun…

Rauhallista aamua mussukoille ja muistakaa ajatella

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi