Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Kategoria: Työ ja kunnia

Tyytymätön hätäkeskuspäivystäjä

Mediassa ruoskitaan kunnolla hätäkeskuslaitosta.  On kirjoituksia miten sairauspoissaolot ovat tapissa ja henkilöstö väsyy. Puhutaan huonosta johtamisesta ja töiden huonosta järjestelystä ja sitten vielä haukutaan keskusten sijoittelua, päivystäjien koulutuspaikasta puhumattakaan. Herttileijaa sentään! Missä hiekkalaatikossa olette? Ihminen tekee valintoja, jos ei asuinpaikalla ole virkapaikkoja on hänellä kaksi mahdollisuutta, joko muuttaa tai hakeutuu toiselle alalle. Kukaan ei pakota kumpaankaan ja joskus on olemassa myös se kolmas vaihtoehto eli pendlaus. Jos yksikään näistä ei sovi yksittäiselle virkahenkilölle niin eihän silloin sijoittelussa ole se vika, vika on haluttomuudessa tehdä asioita oikein.

Sairauspoissaolot lisääntyy, kas kummaa. Kun lehtien sivuilla riepoteltu Vaasan hätäkeskus ui syvissä vesissä niin ups olikin influenssakausi menossa. Siihen kun vielä lisää ne piiiiitkällä saikulla olevat, joille on sijaiset, niin päästään mahtilukuihin. Verrataan vaikka joulukuu 2017 tilastoon jossa noin 70 virkahengen puljussa oli 63 sairauspäivää, ja tässäkin on ne muutamat pitkällä saikulla olevat mukana, niin ei kyllä saada myyvää lööppiä aikaiseksi.

Vuorotyö kuulema rasittaa, kyllä se niin on mutta. Jos joku ryhtyy tähän hommaan niin hän tietää että kyseessä on vuorotyö. Hän ei voi olettaa että juuri hän saa tehdä juuri ne vuorot mitä itse pitää hyvinä. Se joka maksaa palkan määrää myös työt. Ymmärrän että tilapäisesti voidaan sopia työajasta esim sosiaalisin perustein, kuntoutuksen ajaksi tai lieventämään taakkaa eläkeiän lähestyessä. Mitä en ymmärrä on parikymppiset nuoret jotka eivät ”jaksa” valvoa töissä mutta baarissa menee aina tappiin asti. Järjestelmän hyödyntäjät pitää saada kuriin, valitettavasti keinot ovat aika lailla rajalliset.

Työoloistakin puhuttu. No itkemällä ei ainakaan työolot parane. Missä muualla saatte sisähommasta peruspalkkaa noin 2300€? Siihen päälle vielä vähintään 5% henkilökohtaista suorituslisää. Lisämausteena ilta-, yö- ja pyhälisät sekä aattokorvaukset ja lauantailisät? Meillä on viikkoliikuntaan mahdollisuus, oma punttisali duunipaikalla, ilmainen pääsy uimaan, sulista pelaamaan jne. Terveydenhuolto on käytännössä ilmainen häken virkamiehelle ja sitten saadaan vielä tyhyrahoja. Joten missä välissä työolot ovat huonot? Puhutaan huonosta työvuorojärjestelmästä, mutta en ole vielä nähnyt yhdelläkään valittajalla omaa ehdotusta miten tämä pitäisi tehdä. Kyllä mullekin sopisi kierto vapaapäivä, tilipäivä, lomapäivä mutta kun se nyt ei ole mahdollinen.

Tämä ei ole puolustuspuhe, eikä edes arvostelu. Rupesi vain vituttamaan kun huudetaan ja haukutaan ajattelematta mitä oikeasti saa. Missä muualla yllä mainitut edut saa 1,5v koulutuksella?

Onko meitä sitten riittävästi alalla? Onko meillä tarpeeksi virkoja? Nämä ovat poliittisia päätöksiä, joku muu päättää siitä saako puheluita olla jonossa vai ei, me joudumme vain elämään sen päätöksen kanssa.

Ja kuten aina niin jos et pidä tekstistäni on se täysin sun oma asia, tämäkin teksti oli vain minun mielipide.

 

Häppi Njuu Jeeer

 

Ilon ja surun päivä…

Elämässä on joskus hyviä päiviä, joskus huonoja päiviä ja joskus jopa hyvin huonoja päiviä. Huomisesta en vielä tiedä muuta kun että se tulee olemaan ambivalenttinen, ilon ja surun sekoitus jonka mittasuhteet voivat paisua mihin sfääreihin tahansa.

Kolleega jättää meidät, kääääk! Kaveri siirtyy urallaan eteenpäin, jippii!!!! Huomenna juhlimme molempia, koska kolleega on kaveri on kolleega.

Tykkään kun kavereilla menee hyvin ja osaan jopa iloita sen puolesta. En tykkää kun iso osa työmme tietotaidosta siirtyy muualle, mutta minkäs minä sille voin. En voi väkisin kaveria pitää täällä, vaikka kuinka mieli tekisi. En voi lähteä mukaankaan kun ei sitä noin vain lähdetä siirtämään yksinhuoltajan huushollia, enkä tiedä huolisiko edes kukaan tällaista vanhaa ja sarkastista virkamiestä mihinkään. Mutta kaverille toivotan kaikkea hyvää.

Kolleegaa voisin munista hirttää jos hänellä ne olisi, jättää nyt meidät tänne ja siirtyä toisiin hommiin, se on niin ei ei. Nyt ei kelpaa selittelyt paremmasta työstä ja oman elämän hallinnasta, kyse on kuitenkin minun ja muiden riippuvuudesta sinun ammattitaidosta. Kehtaatkin lähteä. Kuka nyt on äänessä mun lisäksi kun ollaan kokouksissa?

Kuitenkin, hyvää matkaa ystäväni, muistathan joskus viestillä….

Yön hämärässä…

…mietin…

…mietin…

Työhyvinvointi, mitä se on? Voiko edes voida hyvin työpaikalla? Onko omalla siviilihyvinvoinnilla miten suuri vaikutus työhyvinvointiin?

Moni työpaikka ottaa nykyään työhyvinvoinnin vakavasti. Se edistää monella tavalla työpaikan tuottavuutta ja tehokkuutta. Työhyvinvointi maksaa, siitä ei sovi kiistellä, joten johtajien ongelmaksi jää miten paljon se saa maksaa. Olisikin kiva kun olisi joku kaava mikä kertoo että jos olette esimerkiksi Maija Meikäläiseen nyt sijoittaneet työhyvinvointirahaa 1567,94€ vuodessa kolmen vuoden ajan mutta Maija ei suostu työhyvinvointiin niin ei muuta kun paremman työhyvinvointikoefissientin omaava Matti töihin ja Maija pois. Ai että työpaikat olisivat iloisia ja työhyvinvoivia.

Missä menee se raja että normaali Tyky/Tyhy riittää luomaan työhyvinvointia? Milloin tulee eteen se tilanne jossa pitää ottaa järeät aseet ja keinot käyttöön? Entäs milloin tulee se vaihe että joku kertoo johtajan kuluttaneen kaikki mahdollisuudet työhyvinvoinnin parantamiseen?

Työhyvinvointi on myös muuta kun rahaa. Työntekijälle kuuluu antaa työrauha, kunnolliset edellytykset työn tekemiseen, fiksu ja toimiva työsuunnittelu ja ennen kaikkea mahdollisuus kehittyä ja olla luova. Valitettavasti myös nämä asiat maksavat ja kun nykytrendi on että kaikelle pitää olla hintalappu, mieluiten miinusmerkkinen, niin ollaan pattitilanteessa. Ideoita olisi mutta kun ne maksaa. Työhyvinvointi on myös se että jokainen työpaikalla puhaltaa samansuuntaisesti samaan hiileen. Johtoportaan tulee tukea työporrasta ja työportaan on voitava luottaa siihen että ne saa sitä tukea. Jos tämä ketju rupeaa ontumaan on edessä kivinen ja hankala polku jotta saadaan asia korjaantumaan. Pahimmassa tapauksessa luottamuspulan ja kommunikaatiokatkoksen aikaansaaman ontumisen korjaamiseen menee vuosia, eli euroja paljon kuluu taas….

Mutta miksi teoriassa niin helppo juttu on käytännössä niin hiton vaikea toteuttaa? No, yksilöt ovat se ongelma. Kun kaikki eivät koe työhyvinvoinnin hyvät ja huonot puolet samalla tavalla. Joillekin riittää että firma tarjoaa kahvimaidot, toiselle ei riitä vaikka kuu tuotaisiin taivaalta (en kyllä tiedä mitä minä sillä kuulla tekisin, mutta). Tasapainon löytäminen ei ole niitä maailman yksinkertaisimpia asioita, siihen kun ei löydy mitään järkevää kaavaa.

Kuten aina, nämä yllä mainitut asiat ovat mietteitä, joskus jopa faktoja. Se miten lukija (tarkoittaen Sinua) tämän tekstin tulkitsee on hänen oma asiansa. Pyrin siihen että kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, mutta on taklattavalla myös se oma vastuu joten pää pystyyn ja kroppaa likoon.

Kiitos ja anteeksi

 

Esimies vai takanainen

Eilen kävi keskustelu facessa haaleana kun haukuttiin pomoja ja mietittiin esimiehisyyttä. Itsekin rupesin sitten miettimään että mikä saa jonkun järjestön, viraston tai yrityksen valitsemaan henkilöstönsä jonkun kaavan mukaan. Voiko siihen vaikuttaa jollain tasolla? Onko valitsijamies/nainen tai nimittäjä yksinvaltias tässä?

No, ensimmäinen askel on tietysti että hakija on muodollisesti pätevä, enkä nyt tarkoita tässä sitä ulkomuotoa paitsi tietysti jos haetaan mallin paikkaa tai vastaavaa työtä. Hyvällä säkällä tässä karsiutuu jo osa niistä eitoivotuista henkilöistä. Sitten seuraa tekninen vertailu eli katsotaan ne taustat, todistukset, työura yms. Vieläkin ollaan aika tasapuolisia kaikki mutta sitten. Haastattelut. Tässä astuu kehiin ihmisen mieltymykset. Haastattelija(t) odottavat henkilöltä tiettyä reaktiota tietyissä tilanteissa. Mutta jos hakija ei reagoikaan niin? Saako hakija tästä ”miinusta” koska haastattelija ei osannut odottaa sitä?

Työnantajalla on oikeus valita se joka hänen mielestä on sopivin työhön, tietysti lain puitteissa mutta silti. Eli se valinta on kuitenkin jonkun henkilön/joidenkin henkilöiden henkilökohtainen mielipide. Tällöin on hyvinkin mahdollista että haetaan ominaisuuksia joita itse pitää vahvana ja se tiimi muodostetaan tietyn malliseksi. No sillä pomolla on sitten joukkue joka on samalla aaltopituudella hänen kanssa, vai onko?

Antaako tämä yllä kuvaamani ketju takanaiselle oikeuden haukka esimiestä tai päinvastoin? Onko se esinainen niin paljon mulkumpi kun se takamies että saa nimittää huoraksi? Entä saako haukkua milloinkaan ketään vai pitäisikö ennemmin luoda rakentavan kritiikin työyhteisö? No se voi joskus olla yksittäisen duunarin helpompaa vain haukkua kun se että esittäisi hyviä ideoita, etenkin jos ne on ristiriidassa yhteisön johdon vision kanssa.

Olen huono esimies, minulta puuttuu esimiehisyys, kärsivällisyys ja usko ihmiskuntaan. Olen kuitenkin vielä huonompi takanainen, suu käy koko ajan (tai kynä) ja olen ensimmäisten joukossa haukkumassa järjestelmää, johtoporrasta, yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä. Yritän oppia ja yritän luoda pohjaa paremmalle yhteistyölle mutta se tie on kivinen, karu ja karsean pitkä. Ehkä minäkin vielä joku päivä saan mahdollisuuden olla esimiehenä sellaisessa paikassa missä minun visioni on sama minun esimiehen vision kanssa, aika saa näyttää.

 

Muutoksen tuulet puhaltaa jatkuvasti…

… enkä totu siihen koskaan. Tämän päivän yhteiskunta odottaa meiltä muutosmyönteisyyttä, tehokkuutta, uuden tiedon omaksumista nopeasti ja monia muita asioita. Yritämme parhaamme jotta pysyisimme mukana tässä kiihtyvässä maailmassa. Mutta milloin tulee raja vastaan? Milloin kapasiteettimme loppuu ja koko soppa muuttuu kriittiseksi massaksi ja räjähtää taivaan tuuliin?

Osa työtehtävistäni on kouluttaa ja innoittaa henkilöstöä yllä mainittuihin suorituksiin. Minun pitää keksiä keinot kääntää negatiivinen muutosajattelu positiiviseksi. Mieluiten se tempaus ei saa viedä yhtään työaikaa ja tehokkainta olisi tietysti jos olisin tehnyt sen eilen, ainakin näin karrikoiden ilmaistuna. Mutta kun ei tahdo riittää positiivisuutta edes itselle niin miten voin sitten kanavoida sen niille muille? Kun pitäisi olla niin tehokas että saa tiivistettyä viikkojen koulutustyö muutamaan minuuttiin. Mahdotonta, mutta silti tuntuu joskus siltä että näin ne siellä isolla kirkolla ajattelevat.

Kun ylläpitokoulutus on vuosia laimiinlyöty uuden koulutuksen nimessä moni turhautuu ja rupeaa ajattelemaan muutoksesta negatiivisesti, minä myös. Mutta muutoshan ei sinänsä ole syypää negatiiviseen suhtautumiseen, se syy on siellä puuttuvassa perustiedossa. On osattava kävellä ennen kun lähdetään juoksemaan, joskus on jopa opeteltava konttaamaan uudestaan jotta voimme taas oppia kävelemään. Pienillä askelilla eteenpäin.

Mutta kun se tehokkuus määrää tänään kaiken. Pitää suorittaa niin ja niin paljon. Ylitöitä teetetään pakon edessä mutta silloin ei tietenkään voi hyvällä omatunnolla irroittaa ihmisiä koulutukseen. Suorittavan portaan vahvuus ei anna mahdollisuuksia siihen mihin olisi tarve. Kaikki tehokkuuden ja taloudellisuuden nimissä.

Mutta miten voimme muuttaa tätä asiaa? Mistä meidän pitää tinkiä jotta saamme junan takaisin raiteille? Mistä löytäisimme sitä latausta jotta jaksamme näitä ikuisia muutoksia? Mistä löydämme taas sen positiivisen ajattelun?

Maailma muuttuu ja me joko seuraamme kehitystä tai häviämme. Mutta mistä hinnasta? Maksammeko jatkuvasti ylihintaa siitä mitä me saamme? Ja saammeko edes sen minkä tilasimme vai tuliko ostettua sikaa säkissä? Yksi asia on varma, muutokset tulevat jatkumaan, enää on vain kysymys siitä muuttuuko asiat huonompaan vai parempaan suuntaan….

 

Ja lainaan tänään kuuluisan vulcanilaisen Spockin sanoja

 

You have to take over the ship….

Panoraama

Maailma muuttuu kun sitä kuvaa panoraamana. Peräkkäiset tapahtumat muuttuvat vierekkäiseksi, muodot taipuvat erilaiseksi ja syvyys häviää. Niin tapahtuu myös joskus työelämässä kun yrittää fokusoida johonkin. Muu yhteisö haihtuu, tapahtumat joita olisi pitänyt huomata sujahtaa ohi huomaamatta, syvyys katoaa. Kun sitten ottaa panoraamalasit pois huomaa että ui niin syvällä että ei ole toivoakaan levätä pohjalla seisten. Huomaa miten turvasatamat ovat menneet matkalla ohi, huomaa olevansa yksin omien päätösten kanssa.

Otan uuden suunnan kohti uutta satamaa, en vielä tiedä onko luotsini pätevä vai haaksirikkoudunko matkalla. Olen kuitenkin jo nostanut ankkurin ja kääntänyt keulan kohti aavaa merta. Se vaikuttaa niin äärettömältä, paljon syvemmältä kuin silloin panoraamalasien kanssa kun nostin ankkurin.

Haikein mielin mutta päättäväisenä katson kompassia, otan suunnaksi uudet seikkailut, hankin uudet panoraamalasit ja seilaan kohti auringonlaskua.

Bon Voyage,

Esimiehisyys

Huomenta,

 

Olen itsekseni spekuloinnut viime aikoina mitä on esimiehisyys, esimiestaidot ja esimiesvastuu. Olen miettinyt miten tulisi eri tilanteissa reagoida, miten hitsata porukkaa yhteen, miten saada homma toimimaan.

Esimieheksi valitaan, esimiesvirkaan nimitetään mutta esimiehisyys ansaitaan. Esimiehen on luotava sellainen ilmapiiri että alaiset ja kolleegat arvostavat häntä, kunnioittavat häntä, luottavat häneen ja tukevat hänet. Helposti luodaan tilanne jossa esimiestä pelätään, halveksutaan, inhotaan yms, sellainen on työilmapiirille raskas taakka.

Esimiehen on hyvä tietää paljon omasta alastaan mutta se ei saa nousta pääasiaksi. Esimiehen on myös pystyttävä luottamaan siihen että hänen alaiset tietävät omat tehtävät, joskus jopa esimiestä paremmin. Esimiehen tärkein tehtävä on houkutella ne piilossa pidetyt tiedot ja taidot työyhteisön käyttöön.

Esimiehisyys on työyhteisön valuutta. Valuutta, eli raha, on vain tietyn arvoinen sen takia että ihmiset luottavat siihen että sillä saa tietyn määrän tarvikkeita. Niin kauan kun kuluttajat luottavat pankin sanaan valuutan arvosta niin se pysyy. Kun sitten luottamus häviää niin arvokin laskee. Sama pätee esimiehisyyteen, niin kauan kun alaiset luottavat siihen että esimies osaa työnsä niin arvo säilyy, kun luottamus järkkyy niin esimiehisyys kärsii.

Miten korjata luottamuspulaa? Voiko esimes pakottaa luottamaan, arvostamaan jne? Ei mielestäni voi. Silloin mennään taas siihen että arvostuksen sijaan pelätään esimiestä, ei uskalleta olla eri mieltä, eikä myös uskalleta olla samaa mieltä koska se kääntyy kuitenkin esimiehen eduksi. Samalla luottamus kärsii yhä enemmän ja enemmän.

Vaikeinta esimiehisyydessä on varmaan se että entiset työkaverit ovat nyt alaisia. Enää ei voi kahvipöydässä supista samoista asioista, ottaa osaa huhujen arviointiin jne. On asioita josta ei voi keskustella vaikka tietää enemmän kuin muut kahviossa. Se on kova pala purtavaksi monelle. Joskus tekee pahaa kun joutuu oikaisemaan jotain mitä alainen tekee tai puhuu mutta se kuuluu siihen hommaan, jos sen jättää tekemättä ja joku toinen joutuu siihen puuttumaan niin kasvaako luottamus alaisten joukossa, arvaa kolme kertaa…

No eiköhän tämä aihe on nyt vuodatettu, kahvia naamaan ja lenkille…

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi