Kategoria: Unelmat

Väsynyt sinkku…

On 28.11.2017

on turhautunut, ihan snadisti kiukkuinen, surullinen mutta ennen kaikkea väsynyt. Ei vain fyysisesti mutta myös henkisesti. Pitkä syksy ilman valopilkkuja, vesisadetta ja loskaa…

Mutta mitä väsynyt sinkku oikeasti kaipaa? Kaipaako hän toista siihen parisänkyyn? Kaipaako hän pusuttelukaverin? Vai onko se jotain aivan muuta mitä hän kaipaa?

Muista sinkuista en tiedä mutta itse olen tottunut seksittömään elämään, eikä se edes pahemmin haittaa. Mutta jotain arjesta puuttuu! Puuttuu se paras kaveri jolle iskeä silmää viekkaasti aina sillon tällöin, puuttuu myös se parempi puoli kenelle voi kääntyä kun haluaa vain puhua. Puuttuu se ihana, hyvälle tuoksuva rutistettava muru ja puuttuu se henkilö mikä saa auringon loistamaan joka ikinen päivä.

Mistä sen löytää, sen ihanan kullan jonka kanssa jakaa ilot ja surut? Missä hän on se kaunokainen jota etsin? Onko häntä edes olemassa?

Väsynyt sinkku tuijottaa seinää ja vaipuu ajatuksiin, Ai kun olisi kivaa jos saisi nämäkin ajatukset jakaa jonkun kanssa.

Kaikesta huolimatta, mitään mukisematta.

Rauhallista joulun odotusta, mussukat

Ja pitkästä aikaa loppufraasiksi elokuvasta tuttu lause:

Trust me, I know what I’m doing….

Talven romantiikkaa?

By marcexone

On 10.11.2017

In Rakkaus, Unelmat

Onkohan talvi ja pakkaset tulossa kun somessa puhutaan romantiikasta? Ja mitä se romantiikka sitten on? Onko se sitä vai tätä tai jopa tota? Kuka määrittelee mikä on romantiikkaa ja mikä on vonkaaminen?

Ihan oikeesti, miten määritellään romantiikkaa? Mitä siihen pakkaukseen kuuluu? Milloin mies/nainen on romanttinen? Ja onko tässä myös ns naisen romantiikka eri kun miehen? Ja onko suhde sama kun euroissa, eli naisen tarvii olla vain 80% romanttinen? Se kyllä kieltämättä selittäisi joitakin asioita….

Miten olla romanttinen? Onko pakko tuoda kukkia? Pitääkö niiden olla ruusuja? Maksaako mies aina laskun? Avaako mies neidille oven? Kertokaa niin että tiedän!

Mikä on romanttisin hetkesi? Voiko mikään enää päihittää sitä? Kunhan kysyn, ei oo pakko vastata….

Viikonloppuja, mussukat

Kuulakärkikynien taivas

By marcexone

On 19.7.2017

In Fiktiota, Unelmat

Unet ovat joskus kovin kummallisia. Eräs henkilö oli yhtenä yönä nähnyt unta kelluvasta kuulakärkikynästä ja koska etäisä, joka nykyään on lähi-isä, on mestari vääntämään tarinaa tyhjästä esitti hän kysymyksen; ”Minkälainen on kuulakärkikynän taivas?”

Siitä se ajatus sitten lähtikin. Google lauloi ja paperille ilmestyi lukuja, ei madonlukuja mutta lähes. Pienien aivojen vielä pienempi nurkka raksutti ja raksutti, tulosta vain ei meinannut syntyä. Tarvittiin rattaiden voitelua model kahvi. Ja niin sieltä syntyi kuningasajatus siitä että voisin perustaa kuulakärkikynien hautauspalvelun.

Ajatelkaa, ottaisin vain 5 senttiä jokaisesta kuulakärkikynästä minkä hautaan. Älyttömän pieni summa siitä että pääsette kuulakärkikynästä eroon sillä muuten se pyörii toimimattomana siinä pöydällä ainakin vuoden verran, eikö? Eihän viisi senttiä ole summa eikä mikään siitä että saatte mielenrauhaa kun rakas kuulakärkikynä on päässyt taivaaseen.

No mitä etäisä tästä hyötyy? Ei paljon mitään, mutta koska haluatte kuitenkin tietää niin tehdään pieni laskuoperaatio.

Maailman väkiluku on noin 7,6 miljardia tällä hetkellä. Näistä 84% ovat luku- ja kirjoitustaitoisia, eli 6 384 000 000 ihmistä osaa lukea ja kirjoittaa ja näin ollen tarvitsevat kyniä. Jos jokainen käyttää 2 kuulakärkikynää vuodessa, ja nyt joku viisas sanoo että en käytä ja toinen vielä viisaampi huutaa että käytänpäs ainakin viisi vuodessa, noin ihan keskiarvona niin silloin maailmassa käytetään 12 768 000 000 kuulakärkikynää vuodessa. Tämä tekee 34 980 821 kynää per päivä. Kymmenen prosenttia näistä katoaa ilman syytä eli päivässä hävitykseen (lue hautauspalvelun kynäasiakkaita) jäisi 31 482 738 kynää. Näin ollen Etäisän kynähautauspalvelu saisi 1 574 136 € päivässä, hiukan enemmän kun nykyiset virkamiespalkat…

Ensi kerralla pureudumme uusiin yhteiskuntaongelmiin, siihen asti

Heippa, mussukat

Kuka olet?

By marcexone

On 27.3.2017

In Fiktiota, Unelmat

Seurasin somessa keskustelua ensivaikutelmasta samalla kun whatsupissa kävin keskustelua suhteesta toiseen ihmiseen. Huomasin ilokseni (tai surukseni) että täällä päässä oli kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa persoonaa. Rääväsuu seksiaddikti toisella laitteella ja hieman sarkastinen mutta ihqu mörkö toisella laitteella. Miksiköhän näin, sama äijähän niitä viestejä naputtelee? Miksi ihanan blondin kanssa keskustelen syviä mutta uhkean tumman kaunottaren kanssa heitän alapääläppää?

Roolimme vaihtuu eri tilanteissa. Olemme siis porukkasidonnainen laji. Minullakin on monta roolia, olen se ystävällinen mörkö, asiallinen virkamies, puutteessa elävä seksiaddikti, lohduttava isä, kaikki roolit ovat riippuvaisia ajasta, seurasta ja paikasta. Kaikki nämä roolit ovat kuitenkin minä, hieman eri näkökulmasta jokainen.

Eräs tuttu kaunotar on perheellinen. Hänen puoliso näkee hänessä vaimoroolin, lapset näkevät äitiroolin, minä näen misuroolin. Silti hän on se yksi ja sama kaunotar. Herää kysymys, mikä on se rooli minkä hän itse huomaa parhaiten? Entä mikä on se rooli missä hän viihtyy?

Entäs kuka sinä olet? Mikä on sinun roolisi? Oletko vaimo, aviomies, häntäheikki, lapsi vai joku muu? Oletko edes koskaan miettinyt montako roolia sinulla on?

Tämän kirjoituksen kirjoittamisen ajaksi otin käyttöön blogroolini, kyselevän sarkastinen juippi. Seuraavaksi tulen käyttämään tiskaajan roolia, se ehkä kaikista rooleista se epämiellyttävin. No, se siitä….

Tyhjää täynnä…

By marcexone

On 10.10.2016

In Rakkaus, Unelmat

On se niin tylsää olla kotona yksin, ilman sitä kullanmurua jota halata, suukotella ja pitää hyvänä. Missä hän luuraa? Miksi hän ei ole täällä missä odotan tyhjyydessä?

Olen tietoisesti välttänyt tilanteita missä voisin törmätä kullanmuruun. En katsonut olevani valmis uuteen seikkailuun. Viime viikolla eräs juttutuokio sai minut kuitenkin miettimään että onko tämä ihan fiksua. En ole vielä päättänyt mille tielle lähden, jatkanko erakkona vai lähdenkö deittiviidakkoon. Tiedän vain sen että oma koti tuntuu nyt yllättävän tyhjältä.

Sori, nyt pidän suuni kiinni

öitä, mussukat

Sinun silmiesi tähden…

By marcexone

On 4.10.2016

In Rakkaus, Unelmat

Joskus kun muistelee menneitä niin tulee se vaihe eteen että piiskaa itseään sen takia että jokin jäi tekemättä. Niin myös tänään. Muistot valtasivat mieleni ja jäin miettimään mitä olisin vielä voinnut tehdä, miten olisin voinnut vaikuttaa tapahtumien kulkuun, vai olisinko?

Muistot niin kauniit vilahtavat edessäni. Hymy herkässä niitä katselen. Miksi annoin periksi, miksi en yrittänyt vielä kerran? Teinkö oikein?

Silloin joskus kun viimeksi nähtiin, kyynel koristi poskeasi, halattiin ja erottiin. Kaunis kuva on jäännyt mieleeni, ei sen surullisuuden takia eikä sen tunnepurkauksen takia. Yksinkertaisesti sinun silmiesi tähden…

Viestitellään

By marcexone

On 9.1.2016

In Rakkaus, Unelmat

Surkuhupaisaa että tällainen boheeminörtti on ihan lukossa juuri nyt. Syy on yksinkertaisesti se että nörtti on nörtin tavoin ujo. Nörtti ei välttämättä osaa kertoa sen minkä haluaisi hipin tietävän. Ei osaa Hemuli puhua Nuuskamuikkuselle, miksi?

Nuuskis nykäisi maton alta, hän vyöryi elämääni pyörremyrskyn lailla. Hemuli ei ymmärtänyt suojautua. En valita, tämä on pitkästä aikaa ihan mukavaa kun saa odotella viestejä kauniilta tytöltä, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi minulle aina käy niin että paahdan tuhatta ja sataa kohti tuntematonta ja vielä elään siinä uskossa että se toinen lähestyy samaa vauhtia. No joku päivä Nuuskis varmaan painaa tallan pohjaan ja tulee vuosisadan kolari, tunteiden räjähdys, toivotaan että vältytään henkilövahingoilta.

Ihastuminen on ihanaa, se tunne että elää ja että joku on kiinnostunut minun, siis pienen boheeminörtin, asioista on mahtava. Kiitos, Nuuskamuikkunen että herätit minut henkiin.

Viestein on vaikeaa välittää sitä tunnelatausta jota tuntee. Helpompaa olisi jos saisi fyysisesti olla läsnä (enkä nyt tarkoita peiton alla, Jukalle tiedoksi), hipaista toista, halata, nuuhkia toisen tuoksua, pitää kädestä ja upota ihaniin silmiin. Samalla tarjoaisi toiselle läheisyyttä, lämpöä, turvallisuutta ja rakkautta. Se on sitä tosielämän rakkautta, se että antaa toiselle jotain mitä hän tarvitsee.

Hemuli, eli boheeminörtti ja virtuaalitaiteilija, on vähän väsynyt mutta onnellinen. Hemulilla on jotain mitä odottaa.

Kirje rakkaalle…

By marcexone

On 1.12.2015

In Rakkaus, Unelmat

Hei, Kaunokainen

Tätä et uskonut, vanhanaikainen kirje tipahtaa postiluukusta Sinulle (tietysti jos postia jaetaan). Sellainen tunteella kirjoitettu kirje ja Sinulle osoitettu, veikkaan että hämmästyit. Saat kutsua minua vanhanaikaiseksi, hulluksi tai miksi ikinä haluatkaan mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tämän kirjeen Sinulle.

Ystvyytemme alkoi jo kauan sitten. Siitä on niin kauan että en enää oikein muistakaan miten se alkoi. Jossain kohtaa alkutaipaleella muistan nähneeni Sinua naiseellisesti pukeutuneena korkokenkiä myöten, älä kysy miksi muistan ne kengät mutta muistan. Muistan myös että olit jo silloin kaunis, olet sitä edelleen mutta nykyään olet myös tyyliltäsi naisellisempi, nainen minun makuun.

Pitkään olemme olleet ystäviä. Meillä on ollut omat lemmenleikit omien leikkikavereiden kanssa eikä kumpikaan meistä koskaan ole ehdottanut yhteistä leikkiä. En koskaan silloin ajatellut Sinua omana rakastettuna, se ei silloin edes käynnyt mielessä. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja ihmiset niiden mukana. Viime aikoina olen huomannut että ajattelen Sinua yhä enemmän ja enemmän. On tapahtumassa jotain mitä olen yrittänyt välttää, tunteet ovat sekaantumassa peliin.

Jotain tai joku tuli hetkellisesti meidän väliin ja aiheutti tilapäisen viilennyksen ystävyytemme. Elimme tilapäisesti oman onnemme nojassa ja olimme ehkä jopa onnellisia. Kuitenkin jossain syvällä oli pieni hehku kytemässä, hehku joka ei suostu sammumaan, hehku joka on muuttumassa roihuavaksi tulimereksi. Nyt minulla herää vain yksi kysymys, tunnetko Sinä samoin? Näetkö hehkun edessäsi? Mitä se hehku Sinulle merkitsee? Okei, kolme kysymystä oli.

Ystävyytemme ei tule kestämään onnetonta suhdetta, siitä olen jokseinkin varma. Väärällä ajoituksella ja lähestymistavalla voimme saada oikein paljon tuhoa aikaan. Nyt on tunteet pidettävä kurissa, ystävyyden nimissä. En halua luopua ystävyydestä, mutta en myöskään rakkaudesta. Miten valitsen oikean tien? Miten Sinä valitset oikean tien?

Tänäänkin olen ajatellut Sinua, useamman kerran. Olen miettinyt miltä tuntuisi käydä treffeillä kanssasi, miltä tuntuisi suudella Sinua ja miltä tuntuisi herätä aamulla jos olisit siinä vierelläni. Kun suljen silmäni näen Sinut edessäni. Olen hukassa, eksynyt tunteiden maailmassa, ihastunut ja ehkäpä hiukan rakastunut.

Mutta mitä jos kaikki olisi toisin? Mitä jos olisimme tulisesti rakastuneita toisiimme? Olisiko meillä uskoa, toivoa ja rakkautta riittävästi jotta voisimme antaa tunteiden viedä? Kestäisikö rakkautemme, ystävyytemme ja kumppanuus samassa paketissa? Pystyiimmekö purjehtimaan läpi elämän myrskyt turvalliseen satamaan? Olisiko meistä siihen?

En uskalla ottaa riskiä. En uskalla kertoa Sinulle tunteistani. Pelkään että Sinä säikähdät ja ystävyytemme kärsii. Pelkään että tuhoan jotain mitä olen rakentanut monta vuotta. Pelkään että jään yksin suruni kanssa. Pelkään että et rakastakaan minua, että en olekaan Sinulle sitä mitä Sinä olet minulle. Pelkään että et koskaan lue kirjettäni loppuun.

Hyvää yötä, Kaunokainen

Ei yksinäinen unta saa…

By marcexone

On 30.11.2015

In Unelmat

Makoilen sängyssä ja mietin taas näitä parisuhdejuttuja. Mietin olenko valmis tai halukas olemaan parisuhteessa? On nimittäin aika turhaa hakea kumppania tuolta jostain kaukaa jos ei edes halua kumppania. Mutta haluanko?

Viihdyn yksin, myönnän sen, mutta joskus kaipaa keskustelukaveria, halikaveria tai… Joskus vain yksinäisyys käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Joskus vain olisi kivaa katsella nukkuvaa kaunotarta vieressä, huokailla ja nukahtaa hymy huulilla. Nyt joutuu valitettavasti päivittää blogia yksin keskellä yötä.

Minkälaisen kumppanin haluaisin sitten? Sellaisen seksikkään vai älykkään? Lapsirakas yh-äiti vai menevä älä-edes-puhu-lapsista? En tiedä mitä etsin ja sen(kin) takia tämä vaivaa mieltäni, en pysty päättämään mitä haluan!

Joskus ennen vanhaa avioliitot olivat perheiden sopimia kauppoja. Pariskunnilla ei ollut mitään sanottavaa, tai sai ne sanoa mutta ei se auttanut. Köyhä paroni sai rikkaan kauppiaan tyttären. Tyttö pääsi piireihin ja ukolla oli taas rahaa huoriin, kätevää eikö? Valitettavasti nämä liitot joskus jopa epäonnistui siinä määrin että pariskunta tykkäsi toisistaan. Eihän se niin saa olla.

Onneksi olen yksin nyt, muuten joku jäkättäisi aamulla kun jään sänkyyn. Keitän kahvit nyt ja uppoudun Fantasian maailmaan, tulen ja jään saagaan.

Öitä, mussukat

Rakkaus vol 2

By marcexone

On 15.11.2015

In Rakkaus, Unelmat

Paikallisessa soittoravintolassa näin naisihmisen, sellaisen ihanan millä oli ihan selvästi kauneus puolellaan. Katseemme kohtasivat ja tunsin jotain, en vielä tiedä mitä, jotain sanoin kuvaamatonta, fyysinen vetovoima, jokin siinä naisessa vetosi minuun. Kotiin päästyäni mietin pitkään miksi en ottanut tilaisuudesta kopin. Miksi jäin siihen tunteeseen että jokin meni nyt huti. Olisinko voinnut olla hänelle SE?

Tovin jouduin miettimään ennen kuin vastaus minulle selkisi, en voinnut vastata hänen katseeseen koska sydämeni on jo varattu. Se kenelle se on varattu on tässä kohtaa aivan samaa, hän ei mitä luultavammin edes tiedosta sitä (parempi ehkä näin), mutta silti asia on näin. En voinnut rakastua päätä pahkaa koska olen jo rakastunut, tai ei, rakastan toista, niin hyvässä kuin pahassa, se että onko rakkauteni edes millään tavalla suosiossa tai paremminkin edes lähellä vastakaikua on aivan toinen asia.

Me voimme rakastaa monella eri tavalla. Kaikki me vanhemmat tiedämme sen, rakastamme lapsiamme tietyllä tavalla, rakastamme niiden toista vanhempaa myös tavalla, ei aina silleen tietyllä tavalla mutta silti. Rakastamme ystäviämme, perhettämme ja muita samassa jamassa olevia mutta rakastamme kaikkia eri tavalla. Se on se rakkauden suuruus.

Jotkut sanoo että tiedät milloin se oma kumppani tulee eteen, sen vain tietää. Välttämättä se ei tarkoita sitä että tämä kumppanuus kestäisi arjen mutta tiedät milloin hän on siinä sinun edessäsi. Minä tiedän, olen nähnyt hänet monasti, en tiedä onko hän nähnyt minua siinä valossa enkä aio ottaa asiasta selvää. Se on puhtaasti hänen asiansa, minä tiedän että hän on se minulle ja voin vain toivoa että olisin myös se hänelle, en tiedä.

Poistuin paikallisesta juottolasta haikein mielin. Kaikki oli pedattu sille että en olisi ollut yksin tänään. Silti jotenkin olen ylpeä siitä että kykenin poistumaan aiheuttamatta sen kummempaa meidän kesken. Se jäin katsekontaktin tasolle, hyvä niin (vaikkakin fyysinen minä väittää jotain muuta). Voin siis keskittyä rakastamaan hiljaa sitä minun sielunkumppania.

Hyvää yötä, mussukat

Kauneus

By marcexone

On 26.10.2015

In Fiktiota, Unelmat

Kauneus on katsojan silmissä, mitä me siihen enää murehtimaan. On sisäistä kauneutta, ulkoista kauneutta ja oma suosikkini mieletön kauneus.

Mieletön kauneus, mitä se on? Se on jokaisen katsojan oma valinta. Minulle se on tähtitaivas tuikkivine tähtösineen, revontulineen, loistavine taivaankappalein. Se tuoma rauha on mieletön, sen syvyys on mullistava ja sen kauneus on ääretön.

Tänään kello 0420 katselen taivaalle ja uneksin paremmasta maailmasta, maailmasta jossa kaikki on hyvin. Onko sellaista maailmaa olemassa? Löytyykö vastaus sieltä kaukaa tähtien takaa? Onko olemassa kaunista maailmaa?

Haaveilen kaukaisesta planetasta, planetasta joka kiertää usean auringon ympärillä. Planetalla maisema on karu, vedetön ja hiekkainen. Kun liidän avaruusaluksella planetan pinnan yläpuolella huomaan pienen pisteen. Piste loistaa värillisenä karua taustaa vasten. Laskeudun pisteen viereen.

Havaitsemani piste on ruusu vihreine lehtineen ja verenpunaisella kukalla varustettu. Ruusu kamppailee olemassaolostaan tässä hiekkaisessa maailmassa. Vettä ei näy, ilma on kuuma ja kuiva. Ruusu on kuolemassa.

Kuoleman keskellä ruusukin on kaunis. Se rikkoo niin karun maiseman omalla kauneudella. Se on niin väärässä paikassa että se on oikein. Herää kysymys olisiko sama ruusu yhtä kaunis planetalla jossa on kukkaloistoa, väriä ja elämää vai onko juuri tämä mieletön ajatus kauniista kukasta keskellä aavikkoa osa sen kauneutta? Onko tämä sitä mieletöntä kauneutta?

Heitän teille filosoofeille pähkinän. Miettikää mikä on teille kaunista. Miettikää missä ja miten sen olette nähneet. Miettikää oliko se oikeasti kaunista.

Unelmia

By marcexone

On 3.4.2015

In Unelmat

Meillä on kaikilla unelmia, jotkut niistä ovat utopistisia, jotkut ihan toteutettavia. Usein ne liittyy rahaan, eli miten saada rahaa toteuttaa unelmia. Puhutaan pääomasta, investoinneista ja miten saada niille voittoa, mutta usein unohdetaan että meidän paras pääoma on me itse, sijoita siihen mitä tunnet ja tiedät parhaiten, sijoita itseesi.

Monen vuoden unelma on ollut saada pieni bändi kasaan, jammailla ystävien kanssa, kirjoittaa uusia lauluja, kopioida vanhoja ja uusia lauluja, olla luova. Ei ole vielä vain löytynyt sellainen porukka jolla tehdä tästä unesta totta. Miksikö? No kun olen niin genresidonnainen, haluan kasata porukan jossa kaikilla on sama musiikkimaku jotta jammaillu olisi helppoa, se on vain erittäin vaikeata. Konsepti tälle bändille olisi R&B, Blues, Pop ja PopRock-tyylinen ja ihan vähän maustettu iskelmällä, aika vaikea kasata sellaista etenkin kun oma ikäryhmä on kasvanut raskaan rokin ja Heavy Metallin kulta aikoina.

Haaveilen siitä että joku päivä voisimme olla studiossa tekemässä äänitettä, muutamia coverbiisejä ja ehkä pari uutta omaa laulua. Haluaisin itse ottaa osaa miksaukseen, äänimaailman luomiseen ja tuotantoon. Haluaisin myös olla mukana laulujen kirjoittamisessa, tekstien suoltajana, riffien keksijänä, you name it, I want to do it. Pääoma vain on hieman heikolla tasolla.

Minulla on pöytälaatikossa lauluja joita olen kirjoittanut vuosien saatossa, ehkä ne joskus tulevat julki, ehkä ei. Vaatisi nyt vain rohkeutta sijoittaa itseensä, luoda uutta ja verestää vanhaa. Samalla tarvitsen jonkun mukaan joka toimii vastapallonheittäjänä, joku joka kannustaa ja haukkuu, joku joka saa omat tekstini toimimaan.

Vuosia sitten mielessäni pyöri idea laulusta, viime yönä se taas alkoi pyörimään päässäni, päätin kirjoittaa muutaman rivin paperille, julkaisen sen nyt;

I dream a dream of tomorrow,

A dream I don’t understand,

There’s no place for love and sorrow,

I’ll have to take the Stand.

Iloista pääsiäistä kaikille ja olkaa varovaisia.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi