Pitkästä aikaa taas äänessä, kun ei ole ollut asiaa viime aikoina. Nyt joutuu taas vaihteeksi avaamaan suunsa ja purkaa patoutunutta mieltä. Ja kuinka ollakaan syyksi paljastuu rakkaus.
Rakkaus on ylimainostettua humpuukia! Rakkautta on kaikkialla, kaikki rakastaa ja ovat rakkauden kohteena. Älkää siis sekoittako rakkautta ja parisuhdetta, ne eivät ole synonyymejä keskenään. Minä sen tiedän jos joku.
Vaikkakin rakastan ja tykkään monestakin naisihmisestä niin en voi enkä halua ryhtyä niiden kanssa parisuhteeseen. Miksikö? No vain sen takia että en halua että ne altistuvat siihen hermoja rasittavan herran parisuhdepolitiikalle. Minua ei vain ole luotu siihen, olen syntynyt yksinäiseksi juroksi ja niin tulen myös kuolemaan.
En sano että en halua parisuhdetta, sanon vain että sellaista flikkaa joka sietää minun asenteita ja olemusta ei ole vielä syntynyt. Rakkaus ei voi korvata sitä sietokyvyn puutetta, kukaan ei voi sitä vaatia. Minullahan on joskus vaikeuksia sietää itseäni joten miten voisin kirkkain silmin vaatia joltakin naiselta että hän onnistuu siinä?
Mutta kieltämättä joskus olisi kiva kuulla sanat ”Rakastan sinua”. Joskus olisi kieltämättä kiva olla kahdestaan. Joskus olisi kiva olla se jonkun rakastettu.
No, olenko nyt kiukutellut sinun mielestä tarpeeksi? Lopetan kuitenkin tähän jotta en pahoita kenenkään mieltä. Puutostila jatkuu…
Rauhallista sunnuntaita, mussukat (ja jos joku ei tykkää tästä sanasta on se hänen ongelmansa, aion käyttää sitä mielivaltaisesti jatkossakin)