Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Kuukausi: heinäkuu 2016

Muutoksen tuulet puhaltaa jatkuvasti…

… enkä totu siihen koskaan. Tämän päivän yhteiskunta odottaa meiltä muutosmyönteisyyttä, tehokkuutta, uuden tiedon omaksumista nopeasti ja monia muita asioita. Yritämme parhaamme jotta pysyisimme mukana tässä kiihtyvässä maailmassa. Mutta milloin tulee raja vastaan? Milloin kapasiteettimme loppuu ja koko soppa muuttuu kriittiseksi massaksi ja räjähtää taivaan tuuliin?

Osa työtehtävistäni on kouluttaa ja innoittaa henkilöstöä yllä mainittuihin suorituksiin. Minun pitää keksiä keinot kääntää negatiivinen muutosajattelu positiiviseksi. Mieluiten se tempaus ei saa viedä yhtään työaikaa ja tehokkainta olisi tietysti jos olisin tehnyt sen eilen, ainakin näin karrikoiden ilmaistuna. Mutta kun ei tahdo riittää positiivisuutta edes itselle niin miten voin sitten kanavoida sen niille muille? Kun pitäisi olla niin tehokas että saa tiivistettyä viikkojen koulutustyö muutamaan minuuttiin. Mahdotonta, mutta silti tuntuu joskus siltä että näin ne siellä isolla kirkolla ajattelevat.

Kun ylläpitokoulutus on vuosia laimiinlyöty uuden koulutuksen nimessä moni turhautuu ja rupeaa ajattelemaan muutoksesta negatiivisesti, minä myös. Mutta muutoshan ei sinänsä ole syypää negatiiviseen suhtautumiseen, se syy on siellä puuttuvassa perustiedossa. On osattava kävellä ennen kun lähdetään juoksemaan, joskus on jopa opeteltava konttaamaan uudestaan jotta voimme taas oppia kävelemään. Pienillä askelilla eteenpäin.

Mutta kun se tehokkuus määrää tänään kaiken. Pitää suorittaa niin ja niin paljon. Ylitöitä teetetään pakon edessä mutta silloin ei tietenkään voi hyvällä omatunnolla irroittaa ihmisiä koulutukseen. Suorittavan portaan vahvuus ei anna mahdollisuuksia siihen mihin olisi tarve. Kaikki tehokkuuden ja taloudellisuuden nimissä.

Mutta miten voimme muuttaa tätä asiaa? Mistä meidän pitää tinkiä jotta saamme junan takaisin raiteille? Mistä löytäisimme sitä latausta jotta jaksamme näitä ikuisia muutoksia? Mistä löydämme taas sen positiivisen ajattelun?

Maailma muuttuu ja me joko seuraamme kehitystä tai häviämme. Mutta mistä hinnasta? Maksammeko jatkuvasti ylihintaa siitä mitä me saamme? Ja saammeko edes sen minkä tilasimme vai tuliko ostettua sikaa säkissä? Yksi asia on varma, muutokset tulevat jatkumaan, enää on vain kysymys siitä muuttuuko asiat huonompaan vai parempaan suuntaan….

 

Ja lainaan tänään kuuluisan vulcanilaisen Spockin sanoja

 

You have to take over the ship….

Lokit, kalat, tissit ja muut rantaelämän jutut

Aurinkoisena päivänä on ihan kivaa käydä rannalla loikoilemassa, juoda mehua ja napostella suolakeksejä. Voin lukea rauhassa sillä aikaa kun lapset temmeltävät vedessä ja juoda lisää mehua…

Mutta….

Rannalla viihtyy myös lokit, ne jahtaavat suolakeksejä, paskantavat minne sattuu ja pitävät helvetinmoista ääntä. Joskus tekisi mieli hävittää ne kaikki, etenkin silloin kun ovat röyhkeitä paskiaisia ja yrittävät varastaa keksejä minun laukusta. PANG!

Vedessä ui myös pieniä kaloja, onneksi ne ovat säikkyjä eivätkä häiritse sen pahemmin. Siellä ne kuitenkin uivat jalkojen välissä, hyi…

Ja sitten ne tissit! Mikään ei vie minulta keskittymiskyvyn samalla tavalla kun tissit. Isot, pienet, riippuvat ja roikkuvat, kiinteät ja pomppivat…. TISSEJÄ! Eniten minua kuitenkin vaivaa se että niitä tungetaan liian pieniin bikineihin, ne pursuaa sieltä rumasti eikä niistä kuitenkaan näy se kauneus mikä niissä asuu. Kun joku jolla on Dolly Partonin rintavarustus yrittää tunkea sen koko komeuden A-kuppiin niin kyllä se on sellainen näky joka oikeasti oksettaa. Siinä kyllä menee lukemisen ilo pitkäksi aikaa.

Mutta oli siellä rannalla ihan pikkulintujakin, nättejä sellaisia jotka eivät varastaneet keksejä. Oli siellä varmaan myös kaloja jotka eivät uineet jaloissa ja oli siellä myös oikean kokoisissa bikineissä viihtyviä tissejä, pisteet siitä. Lukeminen jäi kuitenkin tänään väliin….

 

Aurinkoista iltaa kaikille…

 

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi