Aurinko porottaa, kahvia on mukissa, ajatukset ei vain pysy raiteilla. Koneella pyörii taustat uuteen biisiin mutta melodia ei synny. Olen turhautunut, kiukuttelen…
Sama ongelma on myös kuvataiteen puolella. Luonnoksia on vaikka mihin mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Luovuus on poissa. Värit ei stemmaa, mikään ei stemmaa…
Yritän kovasti löytää sen luovuuden uudestaan, ehkä yritän liikaa. Luovuushan ei synny pakottamalla. Ehkä yksi syy on siinä että pidän hiljaisista pimeistä illoista, nautin talvesta. Nyt on valoisaa, lämmin, luonto herää ja luonnon äänet. Kaikki tämä häiritsee keskittymistäni, vie luovuuden minulta, tai en mä tiedä…
Komian Tähären Theme on purkissa, sellainen pikarojekti mutta ajaa asiansa. Enää viimeinen miksaus ja voi polttaa cdn. Epäilen vain että kun alan siihen niin löydän siitä niin paljon ”huonoja kohtia” että heitän sen roskiin. Onneksi masteri pysyy ohjelmassa tallessa…
Tällainen on taiteilijan arki, täynnä tuskaa….
veera valpuri
Siun elämänkulussa on jotain niin kovin tuttua, että päätin kirjoittaa. Minäkin haluaisin olla taiteilija, mutta se on pelottavaa ja todellakin todella vaikeaa uskoa itseen niin paljon ja niin täysillä, että pääsisi alkuun. Löytäisi maksavia tahoja… Ja sitten se aihealueen valinta…kirjailija, lastenkirjailija, runoilija, taidemaalari, katuesiintyjä vai tanssija. Vai voisiko minusta tulla keskivertosellisti, vaikka olen soittanut vasta kaksi vuotta. Tosin aktiivisesti… niin. Ja sitten on se työvoimatoimisto, jolla on myös näkemyksiä suhteeni. EI! Minä haluan vapauden luoda maailmaani. muuten tuntuu, että kuolen ja se tuntuu ahdistavalle kun kerran elän.
Minä pidän kesästä ja toivon, että saisin olla vesillä. Merellä!