Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: Kahvi

Kenen kanssa puhua?

Tänään pitkästä aikaa oli sellainen fiilis että olisi ollut kiva istua jonkun kanssa kahvikupin ääreen ja vain jutella. Joku sellainen joka osaa olla hiljaa osan aikaa ja sitten potkia persauksille niin että tuntuu. Niitä luottokavereita ei vain ole niin monta, ja tässä ihan kulmilla niitä on todella harvassa. Enkä minä edes kenelle tahansa avaudu.

Osaan kyllä itsekin ratkoa nämä ns ongelmat, ja useimmat niistä on jo ratkottukin, mutta joskus olisi tarve perustella ne päätökset niin itselle että jollekin toiselle. Tarve olisi puida asiat ja vaihtoehdot läpi jos vaikka olisin jonkun vaihtoehdon missannut (vaikka en kyllä niin tee). Ja olisihan se myös mukavaa jos olisi silloin tällöin joku juttukaveri.

Voin minä tietty soitella niille luottokavereille mutta ei se ole sama asia. Kyllä kahvin tuoksu ja kasvotusten jutustelu on se mitä vaaditaan. Sitä paitsi on erittäin vaikeata potkia persauksille puhelimitse.

Öitä, mussukat

Mieltymys, usko tai jotain sinne päin…

Juniori kysyi tässä hiljattain minulta mitä uskonto tarkoittaa. Kun asiaa käsiteltiin tuli seuraava kysymys, voiko ihmisellä olla kaksi tai useampi uskonto? Nyt oli jo etä/lähi-isä pinteessä ja sitten tuli se viimeinen pommi, onko pakko uskoa?

Asia vaivaa minua koska en osaa vastata juniorin kysymyksiin. Usko, mieltymykset ja sen sellaiset ovat niin henkilökohtaisia että miten voin edes vastata. Onko minulla oikeutta siirtää omia uskomuksia ja mieltymyksiä juniorille? Onko minun  käsitys moraalista sana kun juniorilla? Loppujen lopuksi kyse on siitä mihin jokainen yksilö itse uskoo?

Jumala, Jehova, Allah, Buddah, Ra, Seth jne. Jumalten nimiä kaikki. Onko ne oikeasti olemassa? Onko ne vain nimityksiä ihmisten uskomuksille ja mieltymyksille? Voiko niiden olemassaoloa todistaa?

Minua ei vaivaa se että jokainen saa uskoa omalla tavalla, itse asiassa pidän tästä monimuotoisuudesta, mutta minua vaivaa suunnattomasti se että yritetään tuupata omaa uskoa toisille. Usko on henkilökohtaista, et voi sitä siirtää toiselle koska silloin se toinen ei enää ole oma itsensä. Ja nyt ei ole kyse pelkästään uskosta, koskee yhtä lailla muita mieltymyksiä kuten liikuntaa,  ravintotottumukset, juomiset, tupakointi yms. Ihmisellä on oikeus itse tehdä valintoja ilman saarnoja, tehovalistusta jne.

En katso pahalla jos joku haluaa syödä vain kasviksia. En katso pahalla jos joku haluaa viettää elämänsä punttisalilla ja lenkillä. Toivon kuitenkin että ihmiset hyväksyisi myös minun valinnat, liha, kahvi ja sohva eikä yrittäisi muuttaa minua.

No, olenko taas onnistunut? Vielä puuttuu se mussukatosio mutta jo nyt luulen että joku mutisee jossain. Hyvä! Sehän tässä oli tarkoitus…

 

Viihtyisää sunnuntaita, murut

Hurlum hei….

Ja uusi päivä edessä. Eilen minulle hymyiltiin ja olin otettu siitä (vaikkakin oli pieni pilke silmäkulmassa hymytytöllä). Tänään minulle ei olla (vielä) hymyilty joten pikkasen huonompi päivä. Ja sitten se on se joulu joka tekee tuloaan….

Kaveria on elämä kohdellut kaltoin viime aikoina. Elämän perusasiat ovat mullistuneet ja varmaan myllerrys pääkopassa on tasoa mega tai sitä suurempi. Muistan kun itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja miten se aika muutti minua kohti nykyistä persoonaa. Silloin sain tukea kavereilta ympäri suomea ja siitä olen heille ikuisesti velkaa. Toivon vain että kaverilla on sama onni onnettomuudessa. Voimia!

Perheetön joulu, on se kyllä ankeeta. Vai onko se jouluni sittenkään perheetön? Minähän saan olla työperheeni kanssa vastaamassa omalta osaltani kansalaisten turvallisuudesta. Kai sekin lasketaan? Emme jaa joululahjoja, juomme kahvia, vittuilemme toisillemme mutta yhtä kaikki olemme toisaalta kuin perhe, perhe jossa jokaisella on omat huolet ja murheet, perhe joka vetää yhtä köyttä (jo ihan ohjeistuksen mukaan), perhe jossa jokainen tuo oman pienen osan suureen yhteisöön.

Miksi näin synkkiä ajatuksia aamutuimaan? No koska en tykkää tästä jouluhässäkästä. Joulu pitäisi mielestäni olla ei-kaupallinen perheiden ja sukujen yhteinen rauhoittumisaika. On ihan turhaa puhua jostain joulurauhasta kun joutuu pää kolmantena jalkana juosta paikasta A paikkaan B. Jouluna pitäisi jokaiselle suoda oikeus rauhaan ja turvallisuuteen niin kotona kuin muuallakin. Utopistinen ajatus mutta niin minä sen ajattelen.

Nyt aion kuitenkin tehdä jotain mitä en olisi vielä viime viikolla uskonut tekeväni, toivotan kaikille ystäville ja tämän kirjoituksen lukeville oikein hyvää joulun odotusta ja oikein rauhallisia pyhiä. Toivottavasti elämä hymyilee edes pienen hetken teille, ihan niin kuin se ihana tyttönen hymyili minulle eilen.

Olkaahan kiltisti, mussukat ja tontut ja muut ihanat olennot.

 

So it is Christmas….

Muutto on perseestä 😡

Muutin pohjanmaalle noin kaksi vuotta sitten. Pakkasin, kannoin ja kirosin. Eilen muutin naapuriin, eli vaihdoin taloyhtiötä, pakkasin, kannoin ja kirosin ihan yhtä lailla. Heitin myös pois laatikoita mitä en ollut kahteen vuoteen purkanut. En edes katsonut mitä sisältävät, eihän se kovin tarpeellista tavaraa voi olla jos en ole kaivannut kahteen vuoteen.

Nyt yritämme saada tavaroita paikoilleen. Elintärkeät pleikkarit ja tv on jo viritetty, no sänky myös. Tänään etsittiin kahvimukia sitten ihan urakalla, siinä ohessa löytyi lääkevarasto, hamsterin ruuat, puhelimien laturit yms sellaista krääsää mitä ilman ei tule toimeen. Kahvia juon lasista kun oma lempimuki on ilmeisesti vielä väärässä laatikossa.

Ja nyt tärkeä tiedotus, jos mainitsen sanallakaan että aion muuttaa seuraavien kolmen vuoden aikana niin saa ampua!

 

Ei hyvää huomenta, mussukat…

Kahvityttö

Vuosi sitten joulun alla vein kahvitytölle joulukukan. Silloin tuli hyvä mieli ja tunsin tehneeni jotain erittäin hyvää. Arvatkaa miltä tuntui kun kyseinen kahvityttö, joka nykyään on ruokakaupassa töissä, tuli kadulla vastaan nätisti hymyillen ja vieläkin kukkaa muistaen. Kyllä, olo on aivan loistava.

Vakiopaikassa on nykyään uusi kahvityttö. Söpö, kyllä, vaimomatskua, eeee…. No ei varmaan.

Ja teille jotka odotatte joulua, tänä vuonna aion unohtaa joulun enkä aio kirjoittaa siitä yhtään mitään….

Taiteilijan arki

Aurinko porottaa, kahvia on mukissa, ajatukset ei vain pysy raiteilla. Koneella pyörii taustat uuteen biisiin mutta melodia ei synny. Olen turhautunut, kiukuttelen…

Sama ongelma on myös kuvataiteen puolella. Luonnoksia on vaikka mihin mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Luovuus on poissa. Värit ei stemmaa, mikään ei stemmaa…

Yritän kovasti löytää sen luovuuden uudestaan, ehkä yritän liikaa. Luovuushan ei synny pakottamalla. Ehkä yksi syy on siinä että pidän hiljaisista pimeistä illoista, nautin talvesta. Nyt on valoisaa, lämmin, luonto herää ja luonnon äänet. Kaikki tämä häiritsee keskittymistäni, vie luovuuden minulta, tai en mä tiedä…

Komian Tähären Theme on purkissa, sellainen pikarojekti mutta ajaa asiansa. Enää viimeinen miksaus ja voi polttaa cdn. Epäilen vain että kun alan siihen niin löydän siitä niin paljon ”huonoja kohtia” että heitän sen roskiin. Onneksi masteri pysyy ohjelmassa tallessa…

Tällainen on taiteilijan arki, täynnä tuskaa….

 

 

Kevättä rinnassa

Ei välttämättä tarkoita että olisi ihastunut, rakastunut tai muuten vain hömpsähtänyt. Tänään se tarkoittaa tukkoisuutta, niistämistä, väsymystä ja muita allergiasta johtuvia juttuja. On tässä keväässä myös hyviä puolia, aamukahvi parvekkeella, linnunlaulua, naapureiden laulu ei ole välttämättä yhtä kaunista mutta kevään merkki sekin, valoisuus ja monia muita juttuja.

Vappu avaa kevään ja kesän. Työväki juhlii, paitsi minä joka joutuu olemaan töissä, ja ihmiset riemuitsee, jotkut jopa putkareissun arvoisesti. Valkolakkia voi sitten puhdistaa eritteistä, mudasta ja alkoholista seuraavat 364 päivää jotta se olisi fit for fight ensi vuonna vappuna. Paistaako läpi se että olen hieman katkera, en siitä lakista ja lyyrasta mutta siitä että joillekin annetaan mahdollisuus juhlia työväen juhlassa silloin kun muut tekevät töitä. No kun ne sitten valittelee minulle kadonneista kännyköistä, hakatuista avosiipoista, hulluista portsareista, tyhmistä huoltomiehistä niin hymyilen itsekseni ja toivotan oikein hyvää vappua…

Kukkia….

Jouluaiheisen kukkajutun vein juuri hetken mielijohteesta nätille tytölle jolla on erittäin nätti hymy. Älä kysy mikä hänen nimensä on sillä en tiedä, minulle hän on kahvimyyjä.

Joku voi pitää minua hulluna, tai vähintään mielenvikaisena, kun näin tein. Useimmat teistä pitää tekoni järjettömänä, so what. Olen mies, ei mun teot tarvitse olla järkeviä. Sitä paitsi tyttö sai hyvän mielen, minulle hän soi kauniin hymyn joka pelasti päiväni, eli kaikki voitti.

Ihmisten pitäisi useimmin tehdä tällaisia seikkailuretkiä. Irroittaa sokan ja heittäytyä täysillä järjettömyyteen. Tietäisitte miten kivaa se on sitten palata järjelliseen elämään. Nämä pienet jutut ovat kullan arvoisia minulle, ne saavat minut hyvälle tuulelle ja jos joku tyttönen ilahtuu siitä niin se on vain plussaa.

Vaikkakin en tykkää joulusta, etenkin tänä vuonna, niin tämän päivän uro(s)teko palautti hitusen kadoksissa olleen joulumielen. Ei tämä tunne varmaankaan kauan säily mutta jos nyt edes tämän kirjoituksen ajan.

Rauhallista Joulua kaikille ja muistakaa hymyillä, jonain päivänä se ehkä palkitaan.

 

Aamukahvi

Ilman seuraa on pakkopullaa….

Tänään(kin) juon aamukahvini ilman seuraa. Ei ole nättiä tyttöä hymyilemässä minulle aamiaislautasen yli. Seuranani on facebook, instagram, youtube ja muut verkkopalvelut. Eipä ole minullakaan hommat niin hanskassa…

Filosoofisessa mielessä tämä on ihan hyvä juttu. Saan lukea monen eri ihmisen näkökulmia eri asioihin, saan kuunnella musiikkia ja katsella kuvia. Kuitenkin jotain puuttuu. Hymy joka saa minut hymyilemään, läheisyys joka saa minut läheiseksi, seura joka saa minut onnelliseksi.

Aamukahvi on nautinto, etenkin jos se tarjoillaan hymyn kera. Siinä on sitä, en tiedä mitä, mutta se on siinä. Onko se se kahvi, vai se hymy? En tiedä, mutta ehkä tämä joskus selviää minullekin. Taidan mennä jonnekin juomaan kaupallista aamukahvia, saan ehkä hymyn kaupan päälle.

Ei hyvää mutta huomenta

Parisuhdeproblematiikka

Parisuhteessa on hyvät ja huonot puolet. Se lisää kodin viihtyvyyttä silloin kun asiat ovat mallillaan mutta se myös pilaa kunnon mökötyksen silloin kun asiat menevät huonosti. Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu parisuhteeseen. Ovat joko liian itsenäisiä tai sitten ovat niin erikoisia että kukaan ei jaksa katsoa niitä. Onko näin että jotkut meistä on luotu elämään yksin?

Joskus kun istuu yksin kotona, kalojen uintia katsellen, niin tulee ikävä parisuhdetta. Toisaalta kun lähtee iltamyöhään lenkille puhdistamaan ajatuksia ja palailee kahden maissa yöllä, on kiitollinen siitä että ei ole aiheuttanut kenellekään huolta. Asiaa vaikeuttaa tietysti se että itse en ole valmis luopumaan vapaudestani, mutta en myöskään haluaisi luopua kodin lämmöstä, hellyydestä, rakkaudesta (siis hypoteettisesti koska minähän olen sinkku) enkä mistään muustakaan mikä liittyy parisuhteeseen. Kun siihen vielä lisää taiteellinen boheemisielu niin avot.

Parisuhde vaatii myös järjestystä, sana joka ei kuulu boheemitaiteilijan sanastoon. Parisuhde vaatii suunnittelua, budjetointia, työnjakoa ja kaikkea sitä mitä minä vihaan. On se kumma että voin tarkasti laskea ja suunnitella milloin ostan canvaspohjia, milloin värejä ja muita taiteiluun liittyvää mutta jos joku joskus saa minut kiinni siitä että suunnittelisin miten saan ensi kuun laskut maksettua niin lupaan hänelle ISON PALKKION. Ja älkää edes puhuko tiskaamisesta ja siivoamisesta, eihän niissä ole järkeä, se lika tulee kuitenkin uudestaan, vai?…. 😉

Unohdin ostaa kahvia kaupasta, ei muuta kuin uudestaan sinne, tai joo, menenkin R-kioskille juomaan kupin kahvia niin ei tarvitse ostaa kotiin. Paluumatkalla kävelin sitten taas kaupan ohi, ostamatta kahvia, pöllö mikä pöllö. Joudun varmaan vielä menemään uudestaan kauppaan, suklaatkin ovat loppu, ja nyt huom. Jos olisin parisuhteessa voisin syödä emännän suklaat…..

Railakasta parisuhteilua teille jotka sitä harrastavat, minä joudun kauppaan taas…

Työpäivä

ja siihen kuuluva viha-aamu….

Olen yöeläin, en mene koskaan ajoissa nukkumaan vaikkakin tiedän että aamulla pitää raahautua sängystä ennen kukonlaulua (ottakaa huomioon myös se että minulla ei ole kukkoa eikä kanoja). Silmät ristissä keitän kahvia, facetan ja bloggaan. Mistään ei tule mitään. Kello tikittää metronomin lailla seinällä ja aurinko häikäisee, vihaan aamuja!

 

Don’t even try talking to me just now

 

Aamukahvia

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

 

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi