Avainsana: Musiikki

Musiikkisunnuntai 😀

On 12.6.2016

Mietin tässä musiikkia ja sen vaikutusta ihmiseen. Tekstini voi sisältää rivouksia joten olkaa varovaisia…

Ajatus syntyi kun näin facessa kuvan miksi Rick Astley olisi hyvä pressa, Never gonna give you up jne… Tulin silloin ajatelleeksi hyvää ystävää joka hyräilee itsekseen joka ilta Fuck the police… Palomiehet huom, teille kauhujen musiikki on varmaan Banglesin Eternal Flame… Suomalaisen vartijan, eli stevarin, kappaleessa lauletaan mee pois portiltain… Juttuja on vaikka kuinka monta, itse lauloin aikoinaan För fet för ett fuck nyt lauluni on Are you lonesome tonight? Lauantaisin voin myös hyräillä Strangers in the night, uupumaan on vielä jäännyt Den glider in…

Kukapa ei haluaisi laulaa rakkaimmalle jonkun kauniin laulun, valitettavan usein se on parisuhteessa se vanha kunnon Vippaa mulle viitonen. No onhan se parempi kun Painu pois Jack, sä tänne et tulla saa…

Ehkä on parempi että jatkan klassisen parissa jotta ei tule tällaisia päivityksiä…

Lomalla on hyvää olla ja kuunnella musiikkia Varrella virran…

Taiteilijan arki

By marcexone

On 7.5.2016

In Yleinen

Aurinko porottaa, kahvia on mukissa, ajatukset ei vain pysy raiteilla. Koneella pyörii taustat uuteen biisiin mutta melodia ei synny. Olen turhautunut, kiukuttelen…

Sama ongelma on myös kuvataiteen puolella. Luonnoksia on vaikka mihin mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Luovuus on poissa. Värit ei stemmaa, mikään ei stemmaa…

Yritän kovasti löytää sen luovuuden uudestaan, ehkä yritän liikaa. Luovuushan ei synny pakottamalla. Ehkä yksi syy on siinä että pidän hiljaisista pimeistä illoista, nautin talvesta. Nyt on valoisaa, lämmin, luonto herää ja luonnon äänet. Kaikki tämä häiritsee keskittymistäni, vie luovuuden minulta, tai en mä tiedä…

Komian Tähären Theme on purkissa, sellainen pikarojekti mutta ajaa asiansa. Enää viimeinen miksaus ja voi polttaa cdn. Epäilen vain että kun alan siihen niin löydän siitä niin paljon ”huonoja kohtia” että heitän sen roskiin. Onneksi masteri pysyy ohjelmassa tallessa…

Tällainen on taiteilijan arki, täynnä tuskaa….

Minustako taiteilija?

By marcexone

On 1.3.2016

In Yleinen

Hah!

Voin olla boheemi, voi olla että tykkään piirtää ja maalata ja voi jopa olla että tykkään kirjoittaa tekstejä niin blogiin, vihkoon kun nuottien alle. Silti minusta ei saa taiteilijaa millään. Miksikö? No siksi että minulla ei riitä pinna. Olen kärsimätön, kaiken pitää tapahtua eilen, en osaa odottaa lopputulosta, tulee siis juosten kustua, ei hyvä!

Vihjasin kaverille että hänen kannattaisi kirjoittaa kirjan. Herralla on talenttia, siitä ei ole kyse, mutta onko hänkin (kuten minä) liian laiska tehdäkseen sen? Riittääkö kaverin pinna? Kestääkö kantti? Kirjan teossa on vähän sama juttu kun musiikissa, monet hyvät teokset ei koskaan saavuta suurta yleisöä. Miksikö? No kun tekijöillä ei riitä kärsivällisyys eikä niillä ole nimeä joten on vaikeata saada mitään julkaistua. Tietty voi aina omakustannushommaa tehdä mutta miten hoidat levityksen, markkinoinnin, rahoituksen yms yms. Ei ihme että moni projekti jää pöytälaatikkoon.

Minä haluaisin mukaan musiikkimaailmaan, en vain satu olemaan gurujen yhteystiedoissa. Ei ole Anders Bagge, Andreas Carlsson tai Max Martin parhaimpia kavereita minun kanssa joten vaikeata on päästä piireihin. Kaikki talenttikisat perustuvat siihen että pitää esittää kappaleet, enpä ole nähnyt formaattia missä etsitään luovaa biisinikkaria tai haluatko kirjailijaksi? Näin ollen moni lahjakas nuori jää rannalle tai omaan kämppään, pöytälaatikko täynnä hyviä ideoita eikä yksikään niistä koskaan saavuta Sinua!

Miksi kirjoitin tämän? No siksi että minua potuttaa kun en ole taiteilija. Minua potuttaa kun en jaksa nähdä vaivaa jotta saisin asioita eteenpäin. Kyllä minäkin haluaisin olla kirjailija, muusikko, taidemaalari, kuvittaja ja vaikka mitä. Mutta kun en ole….

Olen huomannut että moni kirjailija käyttää runoja kirjoissaan. Ne voi olla ihan vain alkutekstinä ilman mitään kiinnekohtaa itse kirjaan. Minä käytän vanhoja leffa- ja tv-sarjakommenteja. Katsokaas näin:

SPOOOOKEY!

Marre

Aikaa ajatella

By marcexone

On 23.12.2015

In Laulun sanat

Kesällä leikittelin sanoilla, sanoilla josta piti tehdä biisi. Ajatuksissani muodostin rivejä, mietin bassoraitaa, biittiä, stemmoja. Ei vain tulosta syntynyt. Tänään väsyneenä löysin paperilapun mihin olin rustannut muutamat sanat, in inglis of koors, ja ajatus palautui mieleen. Väsymys on muuten luovuuden isä jos ette tienneet, ihan samalla tavalla kun laiskuus on keksintöjen äiti. Koska minulla oli tänään aikaa ajatella sai luovuus vallan.

Kun väsymys iskee joulun alla niin on loogista että uusi versio biisistä on jouluinen, vaikkakin vihaan joulua. On stemmoja mitkä tuo joulun mieleen, plagiointi on luovuuden isoisä, ja koko juttu haiskahtaa joululta. No en aio sen enempää kertoa kun homma ei ole ihan paketissa vielä mutta paljastan joulutervehdyksenä teille osan tekstistä;

And I wish, each and every day,

No, I hope, each and every day,

That you’ll be my Christmas Bride one day

Se siitä, alkaa olemaan joulu paketissa. Oikein hyvää ja Rauhallista Joulua…

Sounds of summer, not silence

By marcexone

On 25.7.2015

In Yleinen

Linnut laulaa, mopot pörisee, naapuri kuuntelee suomalaista punkrokkia, kesän äänet…

Arkiöisin on joskus niin hiljaista että sen kuulee, The sound of silence. Silloin otan kahvikuppini ja menen parvekkeelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Se rauhoittaa mieltä ja ihan hetkeksi saa unohtaa kaikki ne kurjat ja arkiset huolet. Joskus pihalla pyörii Kalle Kanin, citypupu jolle voi jutella. Se ei säiky vaan kuuntelee hiljaa mitä sille sepittää. Se on ehkä maailman paras kuuntelija.

Nyt kun on viikonloppu niin äänet lisääntyy. Juhlijat nauraa kun kulkevat ohi kohti paikallista pubia. Musiikin määrä suurenee, laatu ei välttämättä parane etenkin kun naapurustossa löytyy myös kämppä jossa karaokelaitteet. Harvoin kuulee kinastelua, mutta sitäkin on. Kaikki nämä äänet kuuluvat kesään, talvella nämä äänet häviävät.

Kuuntelen klassista musiikkia tietokoneelta. Sekoitus Bachia, Mozartia ja Wagneria soi hiljaa taustalla. Huomaan hyräileväni samalla kun kirjoittelen. Huomaan ajattelevani että mikäköhän on klassinen musiikki 200 vuoden kuluttua. Palvotaanko silloin ABBAa, Pelle Miljoonaa, Apulantaa vai (please God, no) Lauri Tähkää klassisen musiikin jumalina? Milloin Elviksen musiikki saavuttaa klassisen musiikin arvon? Hmmm…

Siirryn parvekkeelle kuuntelemaan kesää

Markunpäivä

By marcexone

On 25.4.2015

In Yleinen

Tänään on Markunpäivä, me Markut, Marc/kukset, Markot ja muut olemme vähän erilaisia. Onko sattuma että juuri tänä päivänä romaani Robinson Crusoe ilmestyi? Vai onko kaikki Markut ja muut vähän niin kuin Lost?

On tälle päivälle muitakin huomioon otettavia juttuja. Muusikolla Ella Fitzgeraldilla oli synttärit, niin kuin myös Björn Ulvaeuksella. Neuvostoliitossa perustettiin Gulagleirit, sinne siis ne markut jotka eivät menneet Robinsonin ja Perjantain mukaan saarelle. Portugalissa vietetään vapauden päivää ja niin edelleen.

Minä vietän tänään Markunpäivää ihan kahvin ja maustekakun voimin. Samalla yritän estää räkää valumasta kahvimukiin ja poden pääkipua. Keli on sen verran ihana että tekisi mieli lähteä ulos kuvaamaan mutta flunssa estää. Käynnistän siis toisen koneen ja rupean luovaksi…

Musiikin kirjoittaminen ei ole niin helppoa, ei. Aika nopeasti saa kertosäkeen väsättyä koska se on, ainakin minulla, se osa mikä ensiksi rupeaa hahmottumaan. Sitten alan näpertämään säkeistöä, ja siinä onkin jo paljon enemmän työtä. Pitää olla jonkinlainen suunta mihin melodia vie, ja mielellään jonkintyyppinen ajatus siitä mistä teksti tulee kertomaan. Tässä vaiheessa monet, minun tapauksessa, projektit siirtyvät ns latenttiin vaiheeseen laatikon pohjalle. Joskus käy sitten flaksi (sv. flax) ja keksin yhdistää kahdesta latenttiprojektista osiot kolmanteen latenttivaiheeseen eli siltaan. Silta, se osa kappaleesta jolla ei ole mitään tai erittäin vähän tekemistä koko kappaleen kanssa. Se osa jossa luovuus virtaa vastavirtaan. Huh!

Yhden kappaleen kanssa olen nyt päässyt siihen pisteeseen että olisi tekstin sovittelun aika. Pitäisi vain keksiä se teksti ensiksi. Tai edes aihe. Koska kappale on nopeatempoinen iloinen rallatus niin tekstinkin pitää seurata samaa ohjenuoraa, se ei voi kertoa Neuvostoliiton Gulagleireistä Markunpäivänä eikä myöskään Perjantain soppajuhlista missä pääruokana on Robinson. Nyt tarvii inspiraatiota, ja paljon.

Tästä vuodatuksesta huolimatta toivotan Teille hyvää Markunpäivää

NASAn laukaisukeskuksen mukaan; On my Mark….

Kipupiste

By marcexone

On 9.4.2015

In Yleinen

Tänään raahauduin sängystä, kipupisteitä on muutamia. Selkä, lonkkaa ja reisiä pakottaa,mitä sitä ei tekisi terveyden puolesta…

Olin eilen fysioterapeutilla jotta saisin selän kuntoon, löydöksiä oli vaikka mitä ja ohjeita sain taas kilokaupalla, venytysmanipulointia lanneselkään ja lonkkaan. Voi helvetti että olen kipeä tänään.

Mutta on niitä henkisiäkin kipupisteitä, tuntuu että joka päivä ollaan uudessa risteyksessä ja pitää miettiä oikein tarkkaan mitä haluaa. Työ ei oikein maistu juuri nyt, haluaisin olla enemmän luova, tehdä käsilläni, luoda uutta ja parannella vanhaa. Musiikki täyttää joka sekunnin kun olen hereillä, tekstejä ja riffejä pyörii päässäni. Työ vain häiritsee kun ei voi työmaalla luoda uutta. Kotonakin pitäisi joskus tehdä niitä kotitöitä eikä vain hipelöidä syntikkaa.

Taustalla soi Titanium, olisinpa titaanista tehty. Jaksaisin vaikka mitä, kolhut ei näkyisi ja kivut lakkaisivat, toiveajattelua mutta so what…

Parina päivänä on nyt pyörinyt tekstinpätkä mielessä, en tiedä mistä se sinne pomppasi mutta se ei poistu. Kai siitä on jotain otettava irti, lopputuloksesta en ole niinkään varma. No, päättäkää itse, onko siinä jotain sanomaa…

Tiedä että kaipaan sua,

Tiedän että ikävöit mua,

Tiedä että yksinäinen oon,

Tiedän, siellä oot

Hukumme yksinäisyyteen

Hyvää aamupäivää toivottaa

Marc Exone

Marc Exone Productions, Duckway Studios

ja muistakaa olla varovaisia siellä ulkona

Unelmia

By marcexone

On 3.4.2015

In Unelmat

Meillä on kaikilla unelmia, jotkut niistä ovat utopistisia, jotkut ihan toteutettavia. Usein ne liittyy rahaan, eli miten saada rahaa toteuttaa unelmia. Puhutaan pääomasta, investoinneista ja miten saada niille voittoa, mutta usein unohdetaan että meidän paras pääoma on me itse, sijoita siihen mitä tunnet ja tiedät parhaiten, sijoita itseesi.

Monen vuoden unelma on ollut saada pieni bändi kasaan, jammailla ystävien kanssa, kirjoittaa uusia lauluja, kopioida vanhoja ja uusia lauluja, olla luova. Ei ole vielä vain löytynyt sellainen porukka jolla tehdä tästä unesta totta. Miksikö? No kun olen niin genresidonnainen, haluan kasata porukan jossa kaikilla on sama musiikkimaku jotta jammaillu olisi helppoa, se on vain erittäin vaikeata. Konsepti tälle bändille olisi R&B, Blues, Pop ja PopRock-tyylinen ja ihan vähän maustettu iskelmällä, aika vaikea kasata sellaista etenkin kun oma ikäryhmä on kasvanut raskaan rokin ja Heavy Metallin kulta aikoina.

Haaveilen siitä että joku päivä voisimme olla studiossa tekemässä äänitettä, muutamia coverbiisejä ja ehkä pari uutta omaa laulua. Haluaisin itse ottaa osaa miksaukseen, äänimaailman luomiseen ja tuotantoon. Haluaisin myös olla mukana laulujen kirjoittamisessa, tekstien suoltajana, riffien keksijänä, you name it, I want to do it. Pääoma vain on hieman heikolla tasolla.

Minulla on pöytälaatikossa lauluja joita olen kirjoittanut vuosien saatossa, ehkä ne joskus tulevat julki, ehkä ei. Vaatisi nyt vain rohkeutta sijoittaa itseensä, luoda uutta ja verestää vanhaa. Samalla tarvitsen jonkun mukaan joka toimii vastapallonheittäjänä, joku joka kannustaa ja haukkuu, joku joka saa omat tekstini toimimaan.

Vuosia sitten mielessäni pyöri idea laulusta, viime yönä se taas alkoi pyörimään päässäni, päätin kirjoittaa muutaman rivin paperille, julkaisen sen nyt;

I dream a dream of tomorrow,

A dream I don’t understand,

There’s no place for love and sorrow,

I’ll have to take the Stand.

Iloista pääsiäistä kaikille ja olkaa varovaisia.

Aamukahvia

By marcexone

On 1.4.2015

In Yleinen

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi