Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Etäisän puheenvuoro

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Sounds of summer, not silence

By

On 25.7.2015

In Yleinen

Linnut laulaa, mopot pörisee, naapuri kuuntelee suomalaista punkrokkia, kesän äänet…

Arkiöisin on joskus niin hiljaista että sen kuulee, The sound of silence. Silloin otan kahvikuppini ja menen parvekkeelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Se rauhoittaa mieltä ja ihan hetkeksi saa unohtaa kaikki ne kurjat ja arkiset huolet. Joskus pihalla pyörii Kalle Kanin, citypupu jolle voi jutella. Se ei säiky vaan kuuntelee hiljaa mitä sille sepittää. Se on ehkä maailman paras kuuntelija.

Nyt kun on viikonloppu niin äänet lisääntyy. Juhlijat nauraa kun kulkevat ohi kohti paikallista pubia. Musiikin määrä suurenee, laatu ei välttämättä parane etenkin kun naapurustossa löytyy myös kämppä jossa karaokelaitteet. Harvoin kuulee kinastelua, mutta sitäkin on. Kaikki nämä äänet kuuluvat kesään, talvella nämä äänet häviävät.

Kuuntelen klassista musiikkia tietokoneelta. Sekoitus Bachia, Mozartia ja Wagneria soi hiljaa taustalla. Huomaan hyräileväni samalla kun kirjoittelen. Huomaan ajattelevani että mikäköhän on klassinen musiikki 200 vuoden kuluttua. Palvotaanko silloin ABBAa, Pelle Miljoonaa, Apulantaa vai (please God, no) Lauri Tähkää klassisen musiikin jumalina? Milloin Elviksen musiikki saavuttaa klassisen musiikin arvon? Hmmm…

Siirryn parvekkeelle kuuntelemaan kesää

 

 

Kun maailma ei riitä…

By

On 21.7.2015

In Yleinen

Hyvät ideat syntyy aina silloin kun siihen ei olisi aikaa. Juuri ennen nukkumaanmenoa, aikaisen herätyksen takia jopa ennen puoltayötä, alkaa ajatus tekstistä pyöriä päässä. Hetken pyörittyä joutuu nousemaan, käynnistämään koneen ja kirjoittamaan. Arvaa väsyttääkö töissä aamulla!

Miksi maailma ei riitä? Miksi ihminen ei ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on? Miksi tavoittelemme kuuta taivaalta vaikka meillä on jo pilvet hallussa? Kun kuuntelee ihmisiä kaupungilla niin ne valittaa että on kiire, on tylsää, on sitä ja on tätä. Mitä? Useimmilla on kuitenkin koti, työ, perhe, harrastus ja kaveripiiri, mitä muuta tarvitaan jotta ihminen on tyytyväinen. Itse olen tyytyväinen kun saan maalata hiukan, kirjoitella hiukan, syödä hyvin ja käpertyä omaan sänkyyn illalla. Mitä minulta puuttuu? Minulla on lapset joita palvon ja kaipaan, läheiset joita ajattelen harva se päivä. Silti huomaan ajattelevani kuten ne kaupunkilaiset, kun ei oo sitä eikä tätä…

Minulla on unelma, sanoi tohtori King aikoinaan, niin on minullakin ihan kuten kaikilla on. Unelmia saa olla, ja niitä pitää olla, pitää vain muistaa että unelmat eivät saa olla utopiaa, tai saa ne olla utopiaakin mutta silloin pitää myös muistaa että ei saa valittaa jos ei ne käy toteen. Tottakai minäkin unelmoin siitä että joskus löytäisin sen oikean rakkauden, sen ihmisen joka hyväksyy minut niin kuin olen, jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Se että se nyt ei vielä ole tullut eteen ei saa olla syy siihen että olen tyytymätön maailmaan, että olen pahalla päällä koska mikään ei riitä.

Jos mikään ei riitä, onko silloin syy itsessä vai maailmassa? Onko kasvatus mennyt pieleen? Onko koulu opettanut väärin? Eikö olekin helppoa syyttää muita? Mitä jos katselisi itseään peiliin, miettisi miten hyvin oikeastaan kaikki on ja olisi edes hetken tyytyväinen elämäänsä. Sen jälkeen voisi hiukan miettiä omaa brändiä, tavaramerkkiä jonka luo omalla käytöksellä ja omilla ajatuksilla. Sen jälkeen voisi miettiä onko omassa tekemisessä vikaa vai omassa ulkoisessa habituksessa. Annanko oikean kuvan itsestäni vai vedänkö roolia?

Palaan kysymykseen jos mikään ei riitä hetkeksi. Ajatellaan että ihmisellä on hyvä koulutus, sitä vastaava työ, oma koti, ihmisiä lähipiirissä jotka välittävät, ruokaa pöydällä ja ehkä jopa vähän säästöjä. Mitä tämä ihminen voi enää vaatia lisää jotta olisi tyytyväinen? Miksi niin moni on tyytymätön siihen mitä ovat elämässä saavuttaneet? Miksi ne ovat sitten lähteneet sille radalle jos se ei tyydytä? Se mitä teet ja kuka olet on monimutkainen juttu ja vain sinä voit kertoa meille miksi olet se minkä olet. Jos et tiedä miksi olet lähtenyt tiettyä rataa kulkemaan on hyvin todennäköistä että et myöskään ole tyytyväinen siihen rataan. Onko silloin paikallaan vaihtaa rataa eikä vain puskea Pendoliinon lailla eteenpäin? Onko silloin aika muokata omaa tavaramerkkiä?

Huomenna aion olla tyytyväinen elämääni, aion nauttia siitä että minulla on työ, koti ja kaverit. Toivottavasti moni muukin nauttii siitä.

 

Hyvää yötä kaikille toivottelee nyt tyytyväisempi virtuaalitaiteilija

Erilaisuus

By

On 13.7.2015

In Yleinen

Olemme kaikki erilaisia, se on elämän suola. Joskus se suola vain eksyy väärään paikkaan ja kirvelee. Voiko erilaiset ihmiset viihtyä toistensa seurassa? Voiko rakkaus voittaa erilaisuudet? Voiko erilaisuus olla se asia joka yhdistää?

Olen tunteellinen ihminen, siinä olen erilainen moniin verrattuna. Kun tunnen jotain niin tunnen sen täydellä teholla, järki sumenee, kaikki on vain just sitä tiettyä tunnetta. Se on hankala tilanne etenkin jos tunteet kohdistuu johonkin joka heijastaa sen tunteen pois. Turhaudun, muutun surulliseksi, sulkeutuneeksi. Niin kuin siitä olisi yhtään mitään hyötyä.

Tunteelliset vaiheet ovat nekin erilaisia. En voi etukäteen tietää miten kauan jokin tunne kestää. Se luo myös omat vaikeudet sosiaalisessa elämässä. Tiettyyn pisteeseen jaksan peitellä tunteitani mutta kun sitten romahtaa niin meteli on sen mukainen. Tämä erilaisuus on sekä kiehtovaa mutta niin rasittavaa…

Luulin että rakkaus voittaa kaiken, erilaisuutta se ei kuitenkaan päihittänyt. Nyt eletään tunteellista alamäkeä. Suruprosessi alkakoot. Ehkä, toivottavasti, tämä vaihe on suhteellisen lyhyt.

On aika mennä nukkumaan. Huomenna taas on the road. Ei vain yhtään innosta mennä mihinkään.

Good night, Finland.

Päätin että….

By

On 7.7.2015

In Rakkaus

… en enää koskaan haikaile menetetyn suhteen perään, voi kuinka väärässä taas olin.

Suhde naisystävään on jo pitkään ollut katkolla, kumpikaan vain ei halunnut olla se joka sen ääneen sanoo. Suhteemme ei kehittynyt ja pienet säröt kasvoivat kuiluiksi. Ei auttanut enää siltojen rakentelu eikä patojen asettelu, suhde kuoli omaan mahdottomuuteen. Paljon jäi vielä kokematta ja sanomatta, paljon olisin vielä halunut hänen kanssa tehdä, ei vain ollut tarkoitettu niin.

Surettaa, itkettää, vituttaa ja heikottaa. Mikään ei saa minua näin huonolle tuulelle kuin epäonnistunut suhde, tai ei se epäonnistunut ollut, se ei vain kestänyt.

Onneksi lapset ovat täällä, pakottamassa minua toimimaan, muuten varmaan tuijottaisin nyyhkyleffoja vuorokauden ympäri ja laiminlöisin elämän täysin. Kuopasta on pakko nousta, lapio ja tikkaat vain uupuvat, pahus!

No, jotain hyvää tässä päivässä on, talokauppojen päivä on lyöty lukkoon. Nyt pitää vain saada itsensä paikalle, jotenkin se varmaan onnistuu, jos ei niin avot….

Sade ripottelee pihalla, taivas on yhtä harmaa kuin mieleni, no joku päivä se aurinko varmaan taas paistaa.

 

Trust your feelings, Luke….

 

Työpäivä

By

On 29.5.2015

In Yleinen

ja siihen kuuluva viha-aamu….

Olen yöeläin, en mene koskaan ajoissa nukkumaan vaikkakin tiedän että aamulla pitää raahautua sängystä ennen kukonlaulua (ottakaa huomioon myös se että minulla ei ole kukkoa eikä kanoja). Silmät ristissä keitän kahvia, facetan ja bloggaan. Mistään ei tule mitään. Kello tikittää metronomin lailla seinällä ja aurinko häikäisee, vihaan aamuja!

 

Don’t even try talking to me just now

 

Suu on aivoja nopeampi

By

On 18.5.2015

In Yleinen

Se on koitumassa minulle rasitteeksi, siis se että suu on huomattavasti nopeampi kuin aivot. Huomaan vasta kun olen jo vastannut että nyt se asia loksahti paikoilleen tuolla aivoissa. Typeriä päätöksiä, hosumalla tehtyä, no sitä saa mitä tilaa.

Olin tehnyt vuoronvaihdon työmaalla. Sen piti taata minulle aikaa lepoon ja omiin pikku harrastuksiin. Piti olla aikaa itselleni. Kuinka ollakaan työmaalla koettiin taas väen vähyyttä ja kuulen kun itse sanon että kyllä minä voin tehdä! Vapaapäivät haihtui kuin vesi sahaarassa, työtunnit kasvoivat räjähdysmäisesti ja kotona kiukuttelen kun en ehdi omia juttuja tehdä. Great!

Olen impulsiivinen, siksi en menesty. Olen kärsimätön, siksi en menesty. Olen typerä, siksi en menesty…

Voi kun oppisin pitämään suuni kiinni ja lausumaan ääneen vain ne ajatukset jotka muu yhteisö haluaisi kuulla. Mitä minusta olisikaan tullut silloin?

Kohta mennään yöksi töihin, alunperin piti olla vapaapäivä, sitten piti olla päivävuoro ja nyt se on sitten päivä- ja yövuoro. Huomenna piti olla yövuoro, sitten piti olla vapaapäivä, nyt se on taas yövuoro, vain sen takia koska suuni on paljon nopeampi kuin aivoni.

 

Hyvää yötä Suomi, missä sitten oletkaan

 

Markunpäivä

By

On 25.4.2015

In Yleinen

Tänään on Markunpäivä, me Markut, Marc/kukset, Markot ja muut olemme vähän erilaisia. Onko sattuma että juuri tänä päivänä romaani Robinson Crusoe ilmestyi? Vai onko kaikki Markut ja muut vähän niin kuin Lost?

On tälle päivälle muitakin huomioon otettavia juttuja. Muusikolla Ella Fitzgeraldilla oli synttärit, niin kuin myös Björn Ulvaeuksella. Neuvostoliitossa perustettiin Gulagleirit, sinne siis ne markut jotka eivät menneet Robinsonin ja Perjantain mukaan saarelle. Portugalissa vietetään vapauden päivää ja niin edelleen.

Minä vietän tänään Markunpäivää ihan kahvin ja maustekakun voimin. Samalla yritän estää räkää valumasta kahvimukiin ja poden pääkipua. Keli on sen verran ihana että tekisi mieli lähteä ulos kuvaamaan mutta flunssa estää. Käynnistän siis toisen koneen ja rupean luovaksi…

Musiikin kirjoittaminen ei ole niin helppoa, ei. Aika nopeasti saa kertosäkeen väsättyä koska se on, ainakin minulla, se osa mikä ensiksi rupeaa hahmottumaan. Sitten alan näpertämään säkeistöä, ja siinä onkin jo paljon enemmän työtä. Pitää olla jonkinlainen suunta mihin melodia vie, ja mielellään jonkintyyppinen ajatus siitä mistä teksti tulee kertomaan. Tässä vaiheessa monet, minun tapauksessa, projektit siirtyvät ns latenttiin vaiheeseen laatikon pohjalle. Joskus käy sitten flaksi (sv. flax) ja keksin yhdistää kahdesta latenttiprojektista osiot kolmanteen latenttivaiheeseen eli siltaan. Silta, se osa kappaleesta jolla ei ole mitään tai erittäin vähän tekemistä koko kappaleen kanssa. Se osa jossa luovuus virtaa vastavirtaan. Huh!

Yhden kappaleen kanssa olen nyt päässyt siihen pisteeseen että olisi tekstin sovittelun aika. Pitäisi vain keksiä se teksti ensiksi. Tai edes aihe. Koska kappale on nopeatempoinen iloinen rallatus niin tekstinkin pitää seurata samaa ohjenuoraa, se ei voi kertoa Neuvostoliiton Gulagleireistä Markunpäivänä eikä myöskään Perjantain soppajuhlista missä pääruokana on Robinson. Nyt tarvii inspiraatiota, ja paljon.

Tästä vuodatuksesta huolimatta toivotan Teille hyvää Markunpäivää

NASAn laukaisukeskuksen mukaan; On my Mark….

Duhadedä ja muita ei niin mukavia

By

On 24.4.2015

In Yleinen

Lentäminen, ammatti joka nuorena kiinnosti mutta unelma joka kariutui kun ei korvat kestäneet painevaihteluja, on jälleen näyttänyt kyntensä. Muutama lentomatka ja pää on niin täynnä räkää että oksat pois. En tiedä johtuuko tautini lentämisestä mutta epäilen suuresti että paineistettu ja ilmastoitu kabiini on vaikuttanut taudin puhkeamiseen.

Tämä tauti voisi olla ebola, nokka vuotaa, on kuumetta, iholla on pieniä verenpurkaumia ja niistäessä nenäliina värjäytyy punertavaksi. Se voi myös olla joku toinen virustauti mutta olen ihan varma että olen sairastunut ebolaan. Aion olla ensimmäinen hengissä selviytynyt nollapotilas.

Tämä voi myös olla sydänpussitulehdus. On pientä rasitusrintakipua, hengenahdistusta ja yleistä väsymystä. Oli mikä oli, olen joksenkin varma että ennemmin tai myöhemmin kuolen.

Ulkona kuuluu sireenien äänet, vaikkakin olen estänyt puhelimestani 112-numeron. Onko joku muu sairastunut vai onko joku suuressa viisaudessaan soittanut minulle apua? Huh, taisivat mennä ohi, joko ne ei löydä tänne tai sitten on joku muu myös saannut ebolan…

Tämä tauti on ihan kauhea. Kahvi, se ainut minua hengissä pitävä neste, maistuu pahalle. Taiteilu ei ota onnistuakseen, musiikki aiheuttaa kipua korviin, perse on hellänä lääkkeiden aiheuttamasta hieman vetelämmästä ulosteesta. Vihamiehilleni, esimerkiksi ne jotka ovat keksineet painetta sietämättömät korvat, voisivat ottaa tämän taudin jotta oppisivat olemaan kunnolla eikä kiusata tällaisia kilttejä bloggaajia.

Saavuin kotimaahan vaalipäivänä. Keli oli mahtava ja ainoa pilvi taivaalla oli Persun muotoinen. Vaalit ei mennyt niin kuin olisin halunnut, oma ehdokas jäi rannalle, hänelle jäi vain kokemus ja vaalityön aiheuttama taloudellinen tappio. Vanhat konkarit valittiin uudestaan eduskuntaan, jopa sellaiset jotka ovat enemmän tai vähemmän saanneet kenkää sieltä aiemmin, ja mikään ei muutu taaskaan. Olisiko kohtapuolin syytä harkita myös rajoituksia eduskuntatyöhön? Olisiko syytä ehkä rajoittaa edustuskelpoisuutta esimerkiksi maksimikausilla? Onhan meillä rajoitteet myös Presidentillä, kaksi kautta saa olla oli sitten hyvä tai huono.

Ebolani puskee taas päälle, korvia vihloo, nokka vuotaa ja päätä särkee. Taidan mennä takaisin nukkuman. Yllä oleva kirjoitukseni laitan kyllä selvästi ebolan piikkiin tai sitten syytän painevaihtelusietämättömien korvien keksijää tästä vuodatuksesta. Joku muu voi sanoa että se on persujen syytä, joku syyttää vihreitä ja joku ehkä kristillisiä. Olemme kaikki väärässä. Syy on vain ja ainoastaan meidän, itse päätämme mitä kirjoitamme ja mitä luemme, joten siirrän vastuun sinulle arvoisa lukija, mitäs menit lukemaan.

Tänään en lopeta Phil Esterhausin sanoilla, komppaan toista symppistä…

My name is Alf and I’m stuck on Earth….

 

 

Home sweet home

By

On 22.4.2015

In Yleinen

Tour de Europe on päättynyt. Wienistä Lapinjärven kautta Vaasaan kävi tie. Kyllä oma koti on kullan kallis.

Wienissä oli paljon nähtävää. Suurkaupunki uhkuu historiaa, kulttuuria, turvallisuutta ja ystävällisyyttä. Valitettavasti se myös uhkuu korkeita hintoja ihan jopa Suomen mittakaavan mukaan. On tullut käytyä Sissi-museossa, Sloss Schönbrunnissa, Stefansdomin katakombeissa, Cafe Centralissa, Maria Hilferstrassen ostoshelvetissä ja monessa paikassa. Kuitenkin jäi mieleen yksi ylitse muiden, Schönbrunnin puisto. En osaa kuvailla sitä mitä se herätti minussa, se oli kaunis, upea, ISO, mahtava, pysäyttävä, se vain oli. Siinä oli jotain erityistä.

Kahvin ystäville Wien on kallis paikka. Viinin saa puoleen hintaan verrattuna kahviin. Juokaamme siis viiniä…. Ehei, kupponen maistuvaa Wiener Melange ei ole koskaan pahitteeksi, etenkin jos se on niin hyvä kun Cafe Sacherin Melange. Kermainen maitovaahto ja sopiva paahtoaste kahvissa, nam…. Täytyy myöntää että niiden Sachekakut ei ollut yhtä hyviä vaikkakin se on niiden keksimä tuote.

Kotimatkalla pysähdyin pariksi päiväksi vanhoille kotikulmille. Vietin aikaa lasten ja iäkkäiden vanhempieni kanssa. Kävi koulun stafettkarnevalharkoissa katsomassa kun omat lapset juoksivat, kärkivauhtia (siihen ei kyllä etäisä koskaan taipunut) voin kertoa. Piirsimme, iskettiin korttia, käytiin leikkipuistossa, naurettiin… Voi kun sen saisin kokea päivittäin… Keskimmäinen lapsista sai uuden pyörän maanantaina. Poika oli ylpeä pyörästään mutta vähän varovainen, hän pelkäsi että ei osaa ajaa sillä ja että joutuu naurunalaiseksi, no ehkä se puuska puhaltaa nopeasti ohi.

Huomenna on taas normi arki. Aamulla töihin, yöksi kotiin, puuduttavaa. Kaipaan jotain muutosta työhöni, en vain tiedä mitä. On sellainen tunne että nykyinen työ ei tuo tarpeeksi haasteita, ja sen myötä ei myös tule sitä onnistumisen tunnetta. Pakko vain purra hammasta ja puskea eteenpäin.

Hallitusneuvotteluja odotellessa, hyvää huomenta Suomi

Kipupiste

By

On 9.4.2015

In Yleinen

Tänään raahauduin sängystä, kipupisteitä on muutamia. Selkä, lonkkaa ja reisiä pakottaa,mitä sitä ei tekisi terveyden puolesta…

Olin eilen fysioterapeutilla jotta saisin selän kuntoon, löydöksiä oli vaikka mitä ja ohjeita sain taas kilokaupalla, venytysmanipulointia lanneselkään ja lonkkaan. Voi helvetti että olen kipeä tänään.

Mutta on niitä henkisiäkin kipupisteitä, tuntuu että joka päivä ollaan uudessa risteyksessä ja pitää miettiä oikein tarkkaan mitä haluaa. Työ ei oikein maistu juuri nyt, haluaisin olla enemmän luova, tehdä käsilläni, luoda uutta ja parannella vanhaa. Musiikki täyttää joka sekunnin kun olen hereillä, tekstejä ja riffejä pyörii päässäni. Työ vain häiritsee kun ei voi työmaalla luoda uutta. Kotonakin pitäisi joskus tehdä niitä kotitöitä eikä vain hipelöidä syntikkaa.

Taustalla soi Titanium, olisinpa titaanista tehty. Jaksaisin vaikka mitä, kolhut ei näkyisi ja kivut lakkaisivat, toiveajattelua mutta so what…

Parina päivänä on nyt pyörinyt tekstinpätkä mielessä, en tiedä mistä se sinne pomppasi mutta se ei poistu. Kai siitä on jotain otettava irti, lopputuloksesta en ole niinkään varma. No, päättäkää itse, onko siinä jotain sanomaa…

 

Tiedä että kaipaan sua,

Tiedän että ikävöit mua,

Tiedä että yksinäinen oon,

Tiedän, siellä oot

Hukumme yksinäisyyteen

 

Hyvää aamupäivää toivottaa

Marc Exone

Marc Exone Productions, Duckway Studios

ja muistakaa olla varovaisia siellä ulkona

 

Esimiehisyys

By

On 7.4.2015

In Työ ja kunnia

Huomenta,

 

Olen itsekseni spekuloinnut viime aikoina mitä on esimiehisyys, esimiestaidot ja esimiesvastuu. Olen miettinyt miten tulisi eri tilanteissa reagoida, miten hitsata porukkaa yhteen, miten saada homma toimimaan.

Esimieheksi valitaan, esimiesvirkaan nimitetään mutta esimiehisyys ansaitaan. Esimiehen on luotava sellainen ilmapiiri että alaiset ja kolleegat arvostavat häntä, kunnioittavat häntä, luottavat häneen ja tukevat hänet. Helposti luodaan tilanne jossa esimiestä pelätään, halveksutaan, inhotaan yms, sellainen on työilmapiirille raskas taakka.

Esimiehen on hyvä tietää paljon omasta alastaan mutta se ei saa nousta pääasiaksi. Esimiehen on myös pystyttävä luottamaan siihen että hänen alaiset tietävät omat tehtävät, joskus jopa esimiestä paremmin. Esimiehen tärkein tehtävä on houkutella ne piilossa pidetyt tiedot ja taidot työyhteisön käyttöön.

Esimiehisyys on työyhteisön valuutta. Valuutta, eli raha, on vain tietyn arvoinen sen takia että ihmiset luottavat siihen että sillä saa tietyn määrän tarvikkeita. Niin kauan kun kuluttajat luottavat pankin sanaan valuutan arvosta niin se pysyy. Kun sitten luottamus häviää niin arvokin laskee. Sama pätee esimiehisyyteen, niin kauan kun alaiset luottavat siihen että esimies osaa työnsä niin arvo säilyy, kun luottamus järkkyy niin esimiehisyys kärsii.

Miten korjata luottamuspulaa? Voiko esimes pakottaa luottamaan, arvostamaan jne? Ei mielestäni voi. Silloin mennään taas siihen että arvostuksen sijaan pelätään esimiestä, ei uskalleta olla eri mieltä, eikä myös uskalleta olla samaa mieltä koska se kääntyy kuitenkin esimiehen eduksi. Samalla luottamus kärsii yhä enemmän ja enemmän.

Vaikeinta esimiehisyydessä on varmaan se että entiset työkaverit ovat nyt alaisia. Enää ei voi kahvipöydässä supista samoista asioista, ottaa osaa huhujen arviointiin jne. On asioita josta ei voi keskustella vaikka tietää enemmän kuin muut kahviossa. Se on kova pala purtavaksi monelle. Joskus tekee pahaa kun joutuu oikaisemaan jotain mitä alainen tekee tai puhuu mutta se kuuluu siihen hommaan, jos sen jättää tekemättä ja joku toinen joutuu siihen puuttumaan niin kasvaako luottamus alaisten joukossa, arvaa kolme kertaa…

No eiköhän tämä aihe on nyt vuodatettu, kahvia naamaan ja lenkille…

 

Unelmia

By

On 3.4.2015

In Unelmat

Meillä on kaikilla unelmia, jotkut niistä ovat utopistisia, jotkut ihan toteutettavia. Usein ne liittyy rahaan, eli miten saada rahaa toteuttaa unelmia. Puhutaan pääomasta, investoinneista ja miten saada niille voittoa, mutta usein unohdetaan että meidän paras pääoma on me itse, sijoita siihen mitä tunnet ja tiedät parhaiten, sijoita itseesi.

Monen vuoden unelma on ollut saada pieni bändi kasaan, jammailla ystävien kanssa, kirjoittaa uusia lauluja, kopioida vanhoja ja uusia lauluja, olla luova. Ei ole vielä vain löytynyt sellainen porukka jolla tehdä tästä unesta totta. Miksikö? No kun olen niin genresidonnainen, haluan kasata porukan jossa kaikilla on sama musiikkimaku jotta jammaillu olisi helppoa, se on vain erittäin vaikeata. Konsepti tälle bändille olisi R&B, Blues, Pop ja PopRock-tyylinen ja ihan vähän maustettu iskelmällä, aika vaikea kasata sellaista etenkin kun oma ikäryhmä on kasvanut raskaan rokin ja Heavy Metallin kulta aikoina.

Haaveilen siitä että joku päivä voisimme olla studiossa tekemässä äänitettä, muutamia coverbiisejä ja ehkä pari uutta omaa laulua. Haluaisin itse ottaa osaa miksaukseen, äänimaailman luomiseen ja tuotantoon. Haluaisin myös olla mukana laulujen kirjoittamisessa, tekstien suoltajana, riffien keksijänä, you name it, I want to do it. Pääoma vain on hieman heikolla tasolla.

Minulla on pöytälaatikossa lauluja joita olen kirjoittanut vuosien saatossa, ehkä ne joskus tulevat julki, ehkä ei. Vaatisi nyt vain rohkeutta sijoittaa itseensä, luoda uutta ja verestää vanhaa. Samalla tarvitsen jonkun mukaan joka toimii vastapallonheittäjänä, joku joka kannustaa ja haukkuu, joku joka saa omat tekstini toimimaan.

Vuosia sitten mielessäni pyöri idea laulusta, viime yönä se taas alkoi pyörimään päässäni, päätin kirjoittaa muutaman rivin paperille, julkaisen sen nyt;

I dream a dream of tomorrow,

A dream I don’t understand,

There’s no place for love and sorrow,

I’ll have to take the Stand.

Iloista pääsiäistä kaikille ja olkaa varovaisia.

 

Aamukahvia

By

On 1.4.2015

In Yleinen

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

 

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Viiniä Wienissä vai pitkää Lyypekissä

By

On 26.3.2015

In Yleinen

En ole mikään viinin ystävä, mutta olen Wienin ystävä. Wien tarjoaa minulle kahvia, taidetta, musiikkia, arkitehtuuria ja monia muita asioita. Unelmoin jo Sacchertortusta, Melangekahvista ja upeista maisemista. Enää 3 viikkoa lähtöön.

Tykkään oluesta mutta en välttämättä Lyypekistä, tosin en voi varmuudella sitä tietää kun en ole Lyypekissä käynnyt, on vain sellainen tunne että se ei välttämättä ole minun paikkani.

Edelmann lauloi myös Peggystä samassa laulussa, no hänestä en sitten tykkää. Minä tykkään Anusta.

Vaalit lähestyvät ja olen viime aikoina taas käynnyt eri vaalikoneet läpi. Kuinka olla niin ajattelutapani on pitkälti samantyylinen kokoomuslaisten kanssa, ehkä olen niistä vielä vähän enemmän oikealla mutta tietty näin vaalien aikana tasapaksuus on hyväksi. Joskus ole leikillä heittänyt että vaalien alla poliitikot kokevat muodonmuutoksen, kaikista tulee demareita (ainakin lupauksia kun katselee), ja niin myös nyt. Aika harva pitää tiukkaa linjaa vaalien alla, miksiköhän? No koska voitto on heille tärkeä. Jos linja pysyy mutta parlamenttipaikka jää saavuttamatta niin hukkaan meni nekin rahat.

Olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen nyt muutaman viikon. Miksi? No koska ei ole ollut asiaa. Minun blogini syntyy hetken mielijohteista, ei minulla ole niin tärkeätä messagea että kirjoittelisin pakon edessä. Olen keskittynyt töihin, rakkauteen ja nuoruuteen, kaksi viimeistä ovat henkilöityneet samaan ihmiseen. Tavallaan se on ollut palkitsevaa että voi vain olla ja mennä, ei tarvitse koko ajan suoriutua.

Kaverini kertoi facessa että hänestä tulee isoisä. Teksti suorastaan hehkui ylpeyttä ja rakkautta. Tämä kaverini on kohdannut monta ylämäkeä elämänsä aikana mutta silti hän jaksaa nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä. Että olen onnellinen hänen puolesta, vihdoin hänet palkitaan. Minulla on vielä monta vuotta siihen pisteeseen.

Joko olen mielestäsi vuodattanut tarpeeksi? Olen!

Aurinkoista päivää kaikille

Page 8 of 9

Previous

Next

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi