… en enää koskaan haikaile menetetyn suhteen perään, voi kuinka väärässä taas olin.

Suhde naisystävään on jo pitkään ollut katkolla, kumpikaan vain ei halunnut olla se joka sen ääneen sanoo. Suhteemme ei kehittynyt ja pienet säröt kasvoivat kuiluiksi. Ei auttanut enää siltojen rakentelu eikä patojen asettelu, suhde kuoli omaan mahdottomuuteen. Paljon jäi vielä kokematta ja sanomatta, paljon olisin vielä halunut hänen kanssa tehdä, ei vain ollut tarkoitettu niin.

Surettaa, itkettää, vituttaa ja heikottaa. Mikään ei saa minua näin huonolle tuulelle kuin epäonnistunut suhde, tai ei se epäonnistunut ollut, se ei vain kestänyt.

Onneksi lapset ovat täällä, pakottamassa minua toimimaan, muuten varmaan tuijottaisin nyyhkyleffoja vuorokauden ympäri ja laiminlöisin elämän täysin. Kuopasta on pakko nousta, lapio ja tikkaat vain uupuvat, pahus!

No, jotain hyvää tässä päivässä on, talokauppojen päivä on lyöty lukkoon. Nyt pitää vain saada itsensä paikalle, jotenkin se varmaan onnistuu, jos ei niin avot….

Sade ripottelee pihalla, taivas on yhtä harmaa kuin mieleni, no joku päivä se aurinko varmaan taas paistaa.

 

Trust your feelings, Luke….