Kysyit mitä minua vaivaa, lupasin kertoa. En vain löydä sanoja jotka voisin kasvotusten sinulle sanoa. Olen pelkuri, myönnän sen.

Vuosia sitten ihastuin, luulin että kaikki vielä järjestyy. Petyin kun mikään ei järjestynytkään. Silti olin iloinen koska Sinä olit onnellinen. Luulin kaiken olevan jo ohi kunnes taas huomasin olevani ihastunut. Ei ne tunteet ollutkaan hävinneet, olivat vain piilossa jossakin. Pelkään pettyväni taas.

Onko tämä rakkautta mitä tunnen? Vai olenko vain jääräpää? Rakastanko Sinua todella niin kuin miehen tulee naista rakastaa? Uskallanko koskaan sen sinulle myöntää?

Suosikkikirjailijani Dawid Eddings kertoi hahmon kautta jotenkin näin; ”Annan tunteiden määrätä. Silloin kun rupean järkeilemään kaikki menee pieleen”

Uskallanko antaa sellaisen vallan minun tunteille? Uskallanko näyttää Sinulle todellisen minäni? Uskallanko kertoa rakastavani Sinua?

Jos olisin itsekäs kertoisin Sinulle mitä tunnen. Jos se vain auttaisi minua tielläni. Rakastan Sinua liikaa jotta estäisin Sinua olemasta onnellinen, sen takia kärsin hiljaa…

Hyvää yötä, rakkaani