On se niin tylsää olla kotona yksin, ilman sitä kullanmurua jota halata, suukotella ja pitää hyvänä. Missä hän luuraa? Miksi hän ei ole täällä missä odotan tyhjyydessä?

Olen tietoisesti välttänyt tilanteita missä voisin törmätä kullanmuruun. En katsonut olevani valmis uuteen seikkailuun. Viime viikolla eräs juttutuokio sai minut kuitenkin miettimään että onko tämä ihan fiksua. En ole vielä päättänyt mille tielle lähden, jatkanko erakkona vai lähdenkö deittiviidakkoon. Tiedän vain sen että oma koti tuntuu nyt yllättävän tyhjältä.

Sori, nyt pidän suuni kiinni

öitä, mussukat