Olemme kaikki erilaisia, se on elämän suola. Joskus se suola vain eksyy väärään paikkaan ja kirvelee. Voiko erilaiset ihmiset viihtyä toistensa seurassa? Voiko rakkaus voittaa erilaisuudet? Voiko erilaisuus olla se asia joka yhdistää?
Olen tunteellinen ihminen, siinä olen erilainen moniin verrattuna. Kun tunnen jotain niin tunnen sen täydellä teholla, järki sumenee, kaikki on vain just sitä tiettyä tunnetta. Se on hankala tilanne etenkin jos tunteet kohdistuu johonkin joka heijastaa sen tunteen pois. Turhaudun, muutun surulliseksi, sulkeutuneeksi. Niin kuin siitä olisi yhtään mitään hyötyä.
Tunteelliset vaiheet ovat nekin erilaisia. En voi etukäteen tietää miten kauan jokin tunne kestää. Se luo myös omat vaikeudet sosiaalisessa elämässä. Tiettyyn pisteeseen jaksan peitellä tunteitani mutta kun sitten romahtaa niin meteli on sen mukainen. Tämä erilaisuus on sekä kiehtovaa mutta niin rasittavaa…
Luulin että rakkaus voittaa kaiken, erilaisuutta se ei kuitenkaan päihittänyt. Nyt eletään tunteellista alamäkeä. Suruprosessi alkakoot. Ehkä, toivottavasti, tämä vaihe on suhteellisen lyhyt.
On aika mennä nukkumaan. Huomenna taas on the road. Ei vain yhtään innosta mennä mihinkään.
Good night, Finland.