Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: parveke

Kevättä rinnassa

Ei välttämättä tarkoita että olisi ihastunut, rakastunut tai muuten vain hömpsähtänyt. Tänään se tarkoittaa tukkoisuutta, niistämistä, väsymystä ja muita allergiasta johtuvia juttuja. On tässä keväässä myös hyviä puolia, aamukahvi parvekkeella, linnunlaulua, naapureiden laulu ei ole välttämättä yhtä kaunista mutta kevään merkki sekin, valoisuus ja monia muita juttuja.

Vappu avaa kevään ja kesän. Työväki juhlii, paitsi minä joka joutuu olemaan töissä, ja ihmiset riemuitsee, jotkut jopa putkareissun arvoisesti. Valkolakkia voi sitten puhdistaa eritteistä, mudasta ja alkoholista seuraavat 364 päivää jotta se olisi fit for fight ensi vuonna vappuna. Paistaako läpi se että olen hieman katkera, en siitä lakista ja lyyrasta mutta siitä että joillekin annetaan mahdollisuus juhlia työväen juhlassa silloin kun muut tekevät töitä. No kun ne sitten valittelee minulle kadonneista kännyköistä, hakatuista avosiipoista, hulluista portsareista, tyhmistä huoltomiehistä niin hymyilen itsekseni ja toivotan oikein hyvää vappua…

Sounds of summer, not silence

Linnut laulaa, mopot pörisee, naapuri kuuntelee suomalaista punkrokkia, kesän äänet…

Arkiöisin on joskus niin hiljaista että sen kuulee, The sound of silence. Silloin otan kahvikuppini ja menen parvekkeelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Se rauhoittaa mieltä ja ihan hetkeksi saa unohtaa kaikki ne kurjat ja arkiset huolet. Joskus pihalla pyörii Kalle Kanin, citypupu jolle voi jutella. Se ei säiky vaan kuuntelee hiljaa mitä sille sepittää. Se on ehkä maailman paras kuuntelija.

Nyt kun on viikonloppu niin äänet lisääntyy. Juhlijat nauraa kun kulkevat ohi kohti paikallista pubia. Musiikin määrä suurenee, laatu ei välttämättä parane etenkin kun naapurustossa löytyy myös kämppä jossa karaokelaitteet. Harvoin kuulee kinastelua, mutta sitäkin on. Kaikki nämä äänet kuuluvat kesään, talvella nämä äänet häviävät.

Kuuntelen klassista musiikkia tietokoneelta. Sekoitus Bachia, Mozartia ja Wagneria soi hiljaa taustalla. Huomaan hyräileväni samalla kun kirjoittelen. Huomaan ajattelevani että mikäköhän on klassinen musiikki 200 vuoden kuluttua. Palvotaanko silloin ABBAa, Pelle Miljoonaa, Apulantaa vai (please God, no) Lauri Tähkää klassisen musiikin jumalina? Milloin Elviksen musiikki saavuttaa klassisen musiikin arvon? Hmmm…

Siirryn parvekkeelle kuuntelemaan kesää

 

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi