Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: Luovuus

Luovuuden paluu

Olen lähes koko talven kärsinyt luovuuden puutteesta, mistä syystä liekään, puhumattakaan toisista puutetiloista mitkä ovat enemmän tai vähemmän kroonisia. Mitään en kyennyt tekemään, kaikki minkä aloitin meni mönkään. Onneksi en ole luovuuden ammattilainen.

Yks kaks yllättäin sitten luovuus palautui ja sanallinen arkkuni aukesi. Sain rustattua sanoja paperille (ihan niin kuin laulussakin sanotaan), ei se kyllä elämää muuttanut suuntaan eikä toiseen mutta minulla oli hetkeni jolloin kaikki tuntui suhteellisen hyvältä.

Pyörittelin kynää äsken kädessäni, yritin piirtää jotain, ei ottanut tuulta purjeisiin. Huomasin toki että käteni kirjoitti sanoja paperille, sanoja joista ehkä vielä kehittyy tarina (jos luovuutta riittää). Tarinoille ehkä kehittyy rytmi ja rytmille melodia, prosessi on vielä kesken mutta jotain ajatusta on jo. Luomisen tuska kesti liian pitkään, se kesti lähes seitsemän vuotta.

Maistiainen projekista:

That night, when you touched me
A dream came true.
All I ever wanted
All I ever feared
All I ever needed
I got seven years of pain

 

Each and every day

Niin alkoi teksti jonka kirjoitin aikoinaan. Tänään löysin sen tekstin uudestaan kätköistä. Eipä juuri hymyilyttänyt kun sen luin läpi. Parhaat tekstit syntyvät silloin kun on ahdistunut, kun on tarve purkaa omia patoutumia tekstin kautta. Tästä syystä ette koskaan kuule minusta kun olen hyvällä päällä. Nyt on menossa sellainen semi-vaihe, ei oikein riitä ahdistus hulluun luovuuteen mutta olisi kuitenkin pikku pakko kirjoittaa jotain. Vääntämällä väännetty teksti siis tilauksessa…

Close your eyes and save me from drowning…

Voi kuinka ihanaa olisi hukkua sun syviin silmiin, unohtaa muun maailman ja olla vain kanssasi. Toiveajattelua kenties, mutta unelmat on unelmoitava jotta selviää.

Touch my hand and keep me close to you….

Oi kuinka ihanaa olisi jos saisin tuntea sun hellän kosketuksen ja olla ikuisesti lähelläsi, ilman paineita, ilman lupauksia, olla vain.

And I will love you, more and more…

Se on kyllä totta sekin. Usein rakastaa saamatta vastarakkautta ja se tunne vain syvenee ja syvenee kunnes kupla puhkeaa ja tekstiä ilmestyy paperille.

Each and every day.

Kyllä, joka ikinen päivä, ihan joka ikinen.

Joskus vähän epäilyttää oma luovuus. Joskus tuntuu siltä kun olisin ihan hukassa kaiken taiteilun keskellä. Joskus tuntuu siltä että joku viisivuotias kirjoittaa paremmin ja maalaa PALJON paremmin. Toisaalta, jos ne tekeleet jäävät pöytälaatikkoon niin who cares…

 

Hullua alkanutta viikkoa, mussukat

Taiteilijan arki

Aurinko porottaa, kahvia on mukissa, ajatukset ei vain pysy raiteilla. Koneella pyörii taustat uuteen biisiin mutta melodia ei synny. Olen turhautunut, kiukuttelen…

Sama ongelma on myös kuvataiteen puolella. Luonnoksia on vaikka mihin mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Luovuus on poissa. Värit ei stemmaa, mikään ei stemmaa…

Yritän kovasti löytää sen luovuuden uudestaan, ehkä yritän liikaa. Luovuushan ei synny pakottamalla. Ehkä yksi syy on siinä että pidän hiljaisista pimeistä illoista, nautin talvesta. Nyt on valoisaa, lämmin, luonto herää ja luonnon äänet. Kaikki tämä häiritsee keskittymistäni, vie luovuuden minulta, tai en mä tiedä…

Komian Tähären Theme on purkissa, sellainen pikarojekti mutta ajaa asiansa. Enää viimeinen miksaus ja voi polttaa cdn. Epäilen vain että kun alan siihen niin löydän siitä niin paljon ”huonoja kohtia” että heitän sen roskiin. Onneksi masteri pysyy ohjelmassa tallessa…

Tällainen on taiteilijan arki, täynnä tuskaa….

 

 

Lauantaiaamu

Ja höyryävä kahvikuppi, hieman sosiaalista mediaa ja tylsyyttä. Siitä on virtuaalitaiteilijan aamu rakennettu. Ei maistu nyt maalaaminen, ei piirtäminen, syytä en tiedä, ei vain onnistu. Kirja kädessä sängyllä ajatukset harhailee, on kuin kaikki tuttu ja turvallinen olisi poissa.

Tarve lepoon on suunnaton, aivot tarvitsevat hetken ilman mitään sen suurempaa työtä (eli normitila). Keho tarvitsee vuosihuollon, en vain jaksa kautta viitsi. Kun oma maailma ei riitä, uusi Bond-elokuva =)

Joskus leikin ajatuksella että muuttaisin kauas pois. Jättäisin kaiken tutun ja koetun, heittäydyn maailman pyörteisiin. Pakolaiseksi jonnekin päiväntasaajan saarelle palmujen alle. Ei vain rohkeus riitä tehdä sitä tempausta, eikä varallisuus. Silti se aina silloin tällöin tulee mieleen, mitä jos…

Kalenterissa on tänään vain yksi merkintä, työvuoro illalla, eipä ole pitkään aikaan ollut niin tyhjillään kalenteri. Huomisesta siinä lukee sitten VL, eli vuosilomaa. Ehkä minulla sitten löytyy intoa, tekemisen halua, luovuutta ja rakkautta tehdä taidetta taas. Katsotaan…

 

Hyvää viikonloppua, murmelit

Aikaa ajatella

Kesällä leikittelin sanoilla, sanoilla josta piti tehdä biisi. Ajatuksissani muodostin rivejä, mietin bassoraitaa, biittiä, stemmoja. Ei vain tulosta syntynyt. Tänään väsyneenä löysin paperilapun mihin olin rustannut muutamat sanat, in inglis of koors, ja ajatus palautui mieleen. Väsymys on muuten luovuuden isä jos ette tienneet, ihan samalla tavalla kun laiskuus on keksintöjen äiti. Koska minulla oli tänään aikaa ajatella sai luovuus vallan.

Kun väsymys iskee joulun alla niin on loogista että uusi versio biisistä on jouluinen, vaikkakin vihaan joulua. On stemmoja mitkä tuo joulun mieleen, plagiointi on luovuuden isoisä, ja koko juttu haiskahtaa joululta. No en aio sen enempää kertoa kun homma ei ole ihan paketissa vielä mutta paljastan joulutervehdyksenä teille osan tekstistä;

And I wish, each and every day,

No, I hope, each and every day,

That you’ll be my Christmas Bride one day

 

Se siitä, alkaa olemaan joulu paketissa. Oikein hyvää ja Rauhallista Joulua…

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi