Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: lapset

Ajattelen….

Ajattelen, olen siis olemassa. En ajattele, olenko olematon? Ajattelen että en ajattele, olenko siis olemattomasti olemassa?

Elämän huippuhetket ovat lyhyitä endorfiineilla varustettuja ajanjaksoja. Kaikki muu on tasapaksuista taistelua. Kolme hetkeä elämässäni ovat olleet ylitse muiden, silloin kun olen saanut pitää ensimmäistä kertaa lapseni sylissä. Nämä lyhyet hetket ovat niin suuressa arvossa että ne paikkaa ne huonot tasapaksut hetket mennen tullen.

Mutta miksi loppujen lopuksi olen täällä? Mikä on mun missio? Miksi Jumala (tai joku muu yliluonnollinen voima) päätti että juuri Minä istun sunnuntaiaamuna ja mietin miksi olen olemassa? Onko olemassaolollani joku syvälle haudattu tarkoitus? Onko olemassa joku masterplan? Miksi?

Kuten aina, silloin kun rupean kirjoittamaan ilman käsikirjoitusta (hmmm, miten voi kirjoittaa käsikirjoitusta jos tarvitsee käsikirjoitusta kirjoittamiseen?) ajatukset pomppivat ja senat menee sakaisin. Niin kävi myös nyt. Ajattelen huippuhetkiä ja jostain ilmestyy  toisia, ei niin julkaisukelpoisia ajatuksia, mieleeni. Silti se päällimmäinen kysymys on miksi?

Hoidossa oleva koira istuu vierelläni ja haluaisi mennä lenkille, kun hän tietää että lenkin jälkeen saa lihapullia. Ne ovat ilmeisesti hänen huippuhetket. Kai se on lähdettävä, juon vain kahvini ja kirjoitan muutaman jutun…

Rauhallista aamua mussukoille ja muistakaa ajatella

Päätin että….

… en enää koskaan haikaile menetetyn suhteen perään, voi kuinka väärässä taas olin.

Suhde naisystävään on jo pitkään ollut katkolla, kumpikaan vain ei halunnut olla se joka sen ääneen sanoo. Suhteemme ei kehittynyt ja pienet säröt kasvoivat kuiluiksi. Ei auttanut enää siltojen rakentelu eikä patojen asettelu, suhde kuoli omaan mahdottomuuteen. Paljon jäi vielä kokematta ja sanomatta, paljon olisin vielä halunut hänen kanssa tehdä, ei vain ollut tarkoitettu niin.

Surettaa, itkettää, vituttaa ja heikottaa. Mikään ei saa minua näin huonolle tuulelle kuin epäonnistunut suhde, tai ei se epäonnistunut ollut, se ei vain kestänyt.

Onneksi lapset ovat täällä, pakottamassa minua toimimaan, muuten varmaan tuijottaisin nyyhkyleffoja vuorokauden ympäri ja laiminlöisin elämän täysin. Kuopasta on pakko nousta, lapio ja tikkaat vain uupuvat, pahus!

No, jotain hyvää tässä päivässä on, talokauppojen päivä on lyöty lukkoon. Nyt pitää vain saada itsensä paikalle, jotenkin se varmaan onnistuu, jos ei niin avot….

Sade ripottelee pihalla, taivas on yhtä harmaa kuin mieleni, no joku päivä se aurinko varmaan taas paistaa.

 

Trust your feelings, Luke….

 

Aamukahvia

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

 

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Viiniä Wienissä vai pitkää Lyypekissä

En ole mikään viinin ystävä, mutta olen Wienin ystävä. Wien tarjoaa minulle kahvia, taidetta, musiikkia, arkitehtuuria ja monia muita asioita. Unelmoin jo Sacchertortusta, Melangekahvista ja upeista maisemista. Enää 3 viikkoa lähtöön.

Tykkään oluesta mutta en välttämättä Lyypekistä, tosin en voi varmuudella sitä tietää kun en ole Lyypekissä käynnyt, on vain sellainen tunne että se ei välttämättä ole minun paikkani.

Edelmann lauloi myös Peggystä samassa laulussa, no hänestä en sitten tykkää. Minä tykkään Anusta.

Vaalit lähestyvät ja olen viime aikoina taas käynnyt eri vaalikoneet läpi. Kuinka olla niin ajattelutapani on pitkälti samantyylinen kokoomuslaisten kanssa, ehkä olen niistä vielä vähän enemmän oikealla mutta tietty näin vaalien aikana tasapaksuus on hyväksi. Joskus ole leikillä heittänyt että vaalien alla poliitikot kokevat muodonmuutoksen, kaikista tulee demareita (ainakin lupauksia kun katselee), ja niin myös nyt. Aika harva pitää tiukkaa linjaa vaalien alla, miksiköhän? No koska voitto on heille tärkeä. Jos linja pysyy mutta parlamenttipaikka jää saavuttamatta niin hukkaan meni nekin rahat.

Olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen nyt muutaman viikon. Miksi? No koska ei ole ollut asiaa. Minun blogini syntyy hetken mielijohteista, ei minulla ole niin tärkeätä messagea että kirjoittelisin pakon edessä. Olen keskittynyt töihin, rakkauteen ja nuoruuteen, kaksi viimeistä ovat henkilöityneet samaan ihmiseen. Tavallaan se on ollut palkitsevaa että voi vain olla ja mennä, ei tarvitse koko ajan suoriutua.

Kaverini kertoi facessa että hänestä tulee isoisä. Teksti suorastaan hehkui ylpeyttä ja rakkautta. Tämä kaverini on kohdannut monta ylämäkeä elämänsä aikana mutta silti hän jaksaa nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä. Että olen onnellinen hänen puolesta, vihdoin hänet palkitaan. Minulla on vielä monta vuotta siihen pisteeseen.

Joko olen mielestäsi vuodattanut tarpeeksi? Olen!

Aurinkoista päivää kaikille

Mitä ihmettä?

Mitä olen tekemässä? Kirjoittelen blogia sillä aikaa kun lapsukaiset katsovat elokuvaa. Miksi näin? Onhan ne tulleet 500 km päähän minun luo viettämään hiihtolomaa. No, kai tämä rauhoittaa kaikkia osallisia. Ei sitä voi koko ajan olla ja mennä. Viikonloppuna lapset palaavat äitinsä hoiviin ja jo nyt minulla on ikävä. Tunnen olevani vajaa kun omat lapset ovat muualla. Kyllä, lapset ovat minulle tärkeitä ja vihaan sitä että en saa niitä nähdä tarpeeksi usein. Ja minultahan kysyttiin silloin erossa niin ystävällisesti haluanko että lapset asuvat minun luonani, hah! Kaikista oli heti selvää että lapset asuvat exän luona ja minä maksan, kukaan ei koskaan kysynyt mitä minä olen mieltä. Enkä minä silloin älynnyt pitää mekkalaa asiasta, ei se siinä vaiheessa ollut mun ensisijainen murhe, minähän olin just menettänyt perheeni!

 

Kaikesta huolimatta lapsista näyttäisi kasvavan hyviä ja fiksuja kakaroita. Aion tästä ottaa itselleni osan kunniasta oli muut mitä mieltä lystäävät. Olen kuitenkin ottanut osaa kasvatukseen, olosuhteiden pakosta vähän vähemmän viime aikoina, joten kunnia myös minulle. Olenko itsekäs? Kyllä! En edes häpeä! Niin monta kertaa olen joutunut luovimaan jotta muut saavat tahtonsa läpi että nyt (ainakin tässä blogissa) aion nostaa oman kissanhännän kohti korkeuksia, basta!

 

Lopuksi tulipa mieleen sellainen ihme ja kumma että Anneli Auer vapautuu kesällä vankilasta. Noin kymmenen vuoden kakusta on puolet lusittu ja murha/tappo meni nurin hovissa. Paljonko tämä sirkus on maksanut suomalaisille? Olisikohan näillä rahoilla saatu jotain hyödyllistä esim kouluihin? Kysynpä vaan, ei tartte vastata jos ei halua, kunhan kysyn.

 

Kuka muistaa tv-sarjan Midnight Caller? Siinä oli osuva loppuspiikki, Goodnight America, wherever you are. Aion plagioida tämän mutta samalla muuttaa sitä hiukan. Goodnight my friend, or what ever you are.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi