Avainsana: Aamu

Kauneus

On 26.10.2015

Kauneus on katsojan silmissä, mitä me siihen enää murehtimaan. On sisäistä kauneutta, ulkoista kauneutta ja oma suosikkini mieletön kauneus.

Mieletön kauneus, mitä se on? Se on jokaisen katsojan oma valinta. Minulle se on tähtitaivas tuikkivine tähtösineen, revontulineen, loistavine taivaankappalein. Se tuoma rauha on mieletön, sen syvyys on mullistava ja sen kauneus on ääretön.

Tänään kello 0420 katselen taivaalle ja uneksin paremmasta maailmasta, maailmasta jossa kaikki on hyvin. Onko sellaista maailmaa olemassa? Löytyykö vastaus sieltä kaukaa tähtien takaa? Onko olemassa kaunista maailmaa?

Haaveilen kaukaisesta planetasta, planetasta joka kiertää usean auringon ympärillä. Planetalla maisema on karu, vedetön ja hiekkainen. Kun liidän avaruusaluksella planetan pinnan yläpuolella huomaan pienen pisteen. Piste loistaa värillisenä karua taustaa vasten. Laskeudun pisteen viereen.

Havaitsemani piste on ruusu vihreine lehtineen ja verenpunaisella kukalla varustettu. Ruusu kamppailee olemassaolostaan tässä hiekkaisessa maailmassa. Vettä ei näy, ilma on kuuma ja kuiva. Ruusu on kuolemassa.

Kuoleman keskellä ruusukin on kaunis. Se rikkoo niin karun maiseman omalla kauneudella. Se on niin väärässä paikassa että se on oikein. Herää kysymys olisiko sama ruusu yhtä kaunis planetalla jossa on kukkaloistoa, väriä ja elämää vai onko juuri tämä mieletön ajatus kauniista kukasta keskellä aavikkoa osa sen kauneutta? Onko tämä sitä mieletöntä kauneutta?

Heitän teille filosoofeille pähkinän. Miettikää mikä on teille kaunista. Miettikää missä ja miten sen olette nähneet. Miettikää oliko se oikeasti kaunista.

Aamukahvia

By marcexone

On 1.4.2015

In Yleinen

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Huomenta

By marcexone

On 20.2.2015

In Yleinen

Huomenta, maailma

Joskus tuntuu vähän kornilta kun katsoo kavereiden somepäivityksiä. Tänään yksi kaveri julkaisi että Turkissa on paremmat hiihtolomakelit kuin Suomessa. Pitää vissiin lastata luistimet ja sukset koneeseen ja lentää Ankaraan.

Lapset syö aamupalaa ja isi bloggaa kahvin voimalla. Ootilla on My Talking Tom, Movie Star Planet ja muut lapsille sopivat pelit ja peliyhteisöt. Muistan että omassa nuoruudessa niin lauantaisin ja sunnuntaisin tuli telkusta aamuisin lastenohjelmia, muuten ei paljon kyllä ruutuja töllötetty, paitsi Pätkis torstaisin. Taidamme elää verkossa tänään.

Tänään on myös vuorossa leluostokset, jo nyt puistattaa kun tietää että joutuu siellä leluosastolla pyörimään. Siellä on liikaa tavaraa, lapset ei osaa päättää mitä ne haluavat ostaa. Lord, have mercy!

Se on kuitenkin hyvä asia että lapset nukkuu hyvin. Ei tarvitse koko yötä valvoa niiden kanssa ja lohduttaa kun uni ei tule. Isillä se on vähän heikompaa. Pitkän päivän jälkeen joka paikkaa kolottaa, kierrokset ovat tapissa eikä pysty nukkumaan. Tabi esiin ja verkkoon. Aamulla sitten istuu väsynyt isä ja yrittää keskustella pirteiden lasten kanssa, on se niin väärin.

Loma on mennyt nopeasti, ehkä vähän liian nopeasti, ja kohta se on ohi. Lapset matkustavat kotiin ja isi jää yksin. Tai ei nyt ihan yksin, onhan isillä kavereita ja jopa kumppani, mutta silti. Isi kaipaa lapsiaan. Ja se asia on se mikä merkkaa jotain.

Goodmorning my friend, or what ever you are

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi