Kategoria: Yleinen Page 5 of 6

Filosofian oppitunti

On 22.9.2015

Jos kaikki on mahdollista niin onko sitten mikään mahdoton?Käänteisesti jos mikään ei ole mahdotonta niin onko silloin kaikki mahdollista? Inspiraatio tähän ajatteluun ilmestyi, kuten arvata saattaa, facebookissa.

Elämäntapakouluttajat kertovat että mikään ei ole mahdotonta. On vain luotettava itseensä, kykyihinsä ja kaikki kyllä järjestyy. Kaikki siis on mahdollista, tai mikään ei ole mahdotonta, niiden mukaan. Jos ne kertoo tämän minulle ja minun kolleegalle, tai vielä pahemmin minun rakkaalle (joka juuri nyt loistaa poissaolollaan elämästäni), ja meidän tavoitteet eivät kohda niin kuinka sitten? Kenelle se mahdollisuus suodaan ja kenelle jää mahdottomuuden osa? Miten joku muu voi määritellä mikä on minulle mahdollista ja mikä ei, tai edes mikä on minulle mahdotonta ja mikä ei? Maailmassa nimeltä Utopia tämä olisi aivan loistavaa, kaikki olisi mahdollista!

Mahdollisuudet riippuvat olosuhteista, niin myös mahdottomuudet. Olosuhteet määrittelevät sen mihin juuri nyt pystyt ja kykenet. On siis utopiaa uskoa sellaiseen väittämään että kaikki on mahdollista. Tarkoittaako tämä silloin että on yhtä utopistista uskoa väittämään että mikään ei ole mahdotonta? Voidaanko vaikuttaa omalla toiminnalla niin paljon olosuhteisiin että loppujen lopuksi mikään ei todellakaan ole mahdotonta? Voidaanko sanoa että voidaan luoda tilanne jossa kaikki on mahdollista? Hmmm…

Onko väittämän Kaikki on mahdollista tarkoitus sama kuin väittämän Mikään ei ole mahdotonta? Tämän pohdinnan jätän ystävälle joka kirjoittaa kolumnia eräässä etelä-suomalaisessa lehdessä. Älkää vain kuvitelko että en itse tätä pohtisi myös.

Siinä sitten tämän aamun jyvä kaikille filosoofeille. Kommenttia saa jättää jos tuntuu siltä että on joku aihe minkä haluatte että pohdin. Pohdinnassa myös tällä hetkellä se että voiko ihminen olla vain joko hyvä ihminen vai paha ihminen.

Aamukahvi

By marcexone

On 20.9.2015

In Yleinen

Olen yöihminen, vihaan aamuja. Ainoastaan aamukahvi on hyvää aamuisin, ja itse asiassa en edes tykkää kahvista minähän laitan siihen maitoa ja sokeria sekaan.

Se olisi taas työpäivä edessä, 12 tuntia työmaalla, 12 tuntia virkamiesmäisyyttä, 12 tuntia menetettyä vapaa-aikaa. Siitä saa toki korvauksen mutta voisin kyllä mielummin olla kotona, juomassa niitä mun sekoitettuja kahveja.

Nyt putosin kärryiltä, mitäköhän minun pitikään kirjoittaa, oli niin hyvä idis mutta se hävisi matkalla kahvinkeittimen ääreen. No, eiköhän se siitä, minulla on 12 tuntia aikaa miettiä miten bloggaan kun saavun kotiin työmaalta, kai mä jotain keksin….

Siihen asti, have fun

Hajatelmia

By marcexone

On 10.9.2015

In Yleinen

Tulotaso on viikon puheenaihe, etenkin sen muutokset. Samoin lomat, sairaslomat yms. Ihmiset haukkuvat ja mesoavat, näin ei voi tehdä. Huomattavaa on että näissä somepostauksissa ei kuitenkaan näy sitten varteenotettavaa vaihtoehtoa leikkauksille.

Kukaan ei kuulema pakota tekemään vuorotyötä. No jos koulutus on tietynlainen niin työ on silloin yleensä myös tietynlainen. Minunkin alalla voi saada vapautuksen vuorotöistä jos siihen on esim. lääketieteellinen peruste, muuten meidän alalla ollan kellon ympäri töissä. Tähän joku viisas sanoisi varmaan että voihan sitä työpaikkaa vaihtaa, voi toki, tämä viisas varmaan kustantaa mun uudelleenkoulutuksen, ansionmenetykset, järjestää minulle työpaikan jne, ei se ole niin helppoa.

Leikkauksia tarvitaan, siitä olen samaa mieltä. Se että onko nämä nykyiset tapetilla olevat leikkaukset ne oikeat onkin sitten aivan toinen asia. Leikkaukset eivät kohtele kaikkia ihmisiä samalla lailla, nyt kivirekeä joutuu vetämään julkishallinnon vuorotyöläiset. Olisivat, jos haluavat että kaikki osallistuu talkoisiin, päättäneet että jokaisen jonkin korvauksen jostakin saavan, palkka, palkkio, eläke, työmarkkinatuki yms, maksavat vuositasolla 5% ylimääräisen veron joka ohjataan lyhentämättömänä tähän kilpailukykyprojektiin. Niin johtajat kun duunarit, rahapussi auki. Samalla voisimme katsoa verovähennyksien vaikutusta, onko siellä joitakin vähennyksiä jotka joutaisi poistoon. Jos puhutaan koko kansan talkoista niin olkoot ne sitten koko kansan talkoot.

Suomi on vapaa maa, ei täällä tarvitse asua jos ei miellytä. Ei tätä kirjoitustakaan tarvitse lukea jos ei miellytä. Niillä mennään mitä on syötetty tietokantaan, purnataan ja kiukkuilaan, mutta harva kuitenkin tekee asialle yhtään mitään, minut mukaanlukien.

Se on siinä

Bloggaus….

By marcexone

On 4.9.2015

In Yleinen

… ihana tekosyy olla puhumatta kaverille!

Aikoinaan perustin blogin jotta saisin, enemmän tai vähemmän, anonyymisti purkaa omia patoutumia, huutaa maailmalle, kirota arkea ja vannoa rakkautta. Blogini, jota nyt ehkä luet, oli henkireikäni, ajatusriihi ja vaikka mitä. Aina en julkaise sitä mitä kirjoitan, on luonnoksia missä kiroan kaikkea mitä tunnen ja tiedän, on tarinoita jotka ovat niin vettyneet kyynelistä että Titanicin lokikirja tuntuisi rutikuivalta niihin verrattuna, on tarinoita missä julistan rakkauttani musiikkiin ja taiteeseen sekä muutamiin ihmisiin, lista on lähes loputon.

Olen kuulema sosiaalinen mutta saaneen olla toista mieltä. Joo, ehkä annan kuvan kovin sosiaalisesta ihmisestä joka kuuntelee ja hymyilee ja juroilee tilanteen mukaan. Kuitenkin olen sulkeutunut, etenkin silloin jos käsitellään minulle arkoja asioita ja niitä kuule on. Ihmisen on kuitenkin joskus saatava purkaa kaiken sen minkä syvälle sisäänsä piiloittelee ja siihen sosiaalinen media on oiva työkalu. Kenenkään ei tarvitse nähdä itkua, raivoa tai juroutta. Kenenkään ei tarvitse kuunnella jos tuntee olonsa vaivautuneeksi mutta minä saan laukoa kaiken sen minkä olen säästänyt juuri tätä tilaisuutta varten. Voin postata facebookiin, instaan, blogiin ja muihin sosiaaliisiin medioihin kaiken sen pahan olon mitä tunnen ja ihmiset voivat pahoitella ja kannustaa ilman että kukaan tarvitsee fyysisesti osoittaa mitään tunteita toiselle, great!

Somesta on tullut muoti-ilmiö. Samoissa tiloissa olevat somettajat lähettelevät twiittejä, whatsupeja, messengerviestejä ja kommentoivat toistensa instapäivityksiä ja surkeita facevitsejä. Kukaan ei jaksa nousta palliltaan ja kävellä muutaman metrin matkaa ja osoittaa tunteensa kaverille, tai ainakin harvoin. Hittolainen että on kätevä ratkaisu tämä some.

Joskus kun oikein on tarvetta puhua jollekin niin mitä teen? Kirjoitan viestin ja toivon että hän ehkä soittaisi! Yhtä hyvin voisin itse soittaa mutta ei, some on saannut minut valtaansa, en soita koska on helpompaa laittaa viestiä, pah! Ennen vanhaa soitettiin kaverille ihan lankapuhelimella, eli oli pakko muistaa kaverin puhelinnumero, ja jos ei kaveri vastannut tai ei ollut kotona niin sitten mentiin kylille katsomaan onko siellä. Nykyään sovitaan somessa että viestitellään ensi viikolla heti jumpan ja joogan ja kauneusunien jälkeen, seuraavalla viikolla sitten pahoitellaan kun ei sovittuna aikana oltukaan paikalla facessa sillä twiitterissä oli niin kiinnostava viestiketju, voi luoja mitä urpoja olemme.

No, tähän tarkoitukseen blogin pitäminen on ihan hyvää. Saan purkaa mielipahani ilman että kenenkään osuu silleen pahasti. Voin yleistää ja ympäripyöreästi luovia sinne sun tänne. Fiksu tapa, eikö? Yksi asia vain jää puuttumaan, se kaikkien tarvitsema inhimillinen kontakti.

Kiitos, anteeksi ja kuulemisiin

Marre

Unelmat…

By marcexone

On 31.8.2015

In Yleinen

…joita meillä on, ovatko ne todellisia vai harhoja joita luomme koska emme ole tyytyväisiä omaan todellisuuteen?

I have a dream, a song to sing… Abban laulu soi jossain takaraivossa. Sen teksti pistää miettimään, auttaako unelmat meitä selviytymään? Entä jos ei kykene unelmoimaan, onko silloin tuhon tuomittu? Entä jos unelmoi liikaa, miten silloin käy? Missä on realistisen ja utopistisen unelman raja? Miten tiedän että voin toteuttaa sen mistä unelmoin? Milloin siirryn sen hienon rajan yli hulluuteen?

Osa unelmistani särkyi tänään. En ollut tarpeeksi hyvä, en ollut sitä mitä haettiin, en ollut sopiva. Jos olisin tiennyt en olisi uneksinut, taas toisaalta, jos olisin tiennyt en olisi saannut uneksia uudesta elämästä, uusista haasteista, uusista ystävistä. Jos olisin tiennyt olisin ollut yhden kokemuksen köyhempi, yhden pettymyksen heikompi, jos vain olisin tiennyt.

Tieto lisää tuskaa, tietämättömyys lisää unelmia. Fantasiamaailmassa olisin köyhä velho joka kulkee kulkurina kylästä toiseen kertoen satuja ja tehden taikoja. Todellisessa maailmassa olen köyhä virkamies joka kulkee toimipaikasta toiseen kertoen satuja ja tehden taikoja, nyt vain alkaa taikatemput olla loppu. Tarvittavia kokemuspisteitä ei näy edessä, into koulunpenkille on nollassa (jopa miinuksen puolella), oma pieni kolo alkaa tuntua harmaalta ja tylsältä, tarvitsen muutosta, muutosta parempaan, iloisempaan huomiseen. Tarvitsen uuden unelman jonka voin elää, tarvitsen uuden hahmon oman fantasia- maailmaani.

Kauniita unia, mussukat

Sounds of summer, not silence

By marcexone

On 25.7.2015

In Yleinen

Linnut laulaa, mopot pörisee, naapuri kuuntelee suomalaista punkrokkia, kesän äänet…

Arkiöisin on joskus niin hiljaista että sen kuulee, The sound of silence. Silloin otan kahvikuppini ja menen parvekkeelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Se rauhoittaa mieltä ja ihan hetkeksi saa unohtaa kaikki ne kurjat ja arkiset huolet. Joskus pihalla pyörii Kalle Kanin, citypupu jolle voi jutella. Se ei säiky vaan kuuntelee hiljaa mitä sille sepittää. Se on ehkä maailman paras kuuntelija.

Nyt kun on viikonloppu niin äänet lisääntyy. Juhlijat nauraa kun kulkevat ohi kohti paikallista pubia. Musiikin määrä suurenee, laatu ei välttämättä parane etenkin kun naapurustossa löytyy myös kämppä jossa karaokelaitteet. Harvoin kuulee kinastelua, mutta sitäkin on. Kaikki nämä äänet kuuluvat kesään, talvella nämä äänet häviävät.

Kuuntelen klassista musiikkia tietokoneelta. Sekoitus Bachia, Mozartia ja Wagneria soi hiljaa taustalla. Huomaan hyräileväni samalla kun kirjoittelen. Huomaan ajattelevani että mikäköhän on klassinen musiikki 200 vuoden kuluttua. Palvotaanko silloin ABBAa, Pelle Miljoonaa, Apulantaa vai (please God, no) Lauri Tähkää klassisen musiikin jumalina? Milloin Elviksen musiikki saavuttaa klassisen musiikin arvon? Hmmm…

Siirryn parvekkeelle kuuntelemaan kesää

Kun maailma ei riitä…

By marcexone

On 21.7.2015

In Yleinen

Hyvät ideat syntyy aina silloin kun siihen ei olisi aikaa. Juuri ennen nukkumaanmenoa, aikaisen herätyksen takia jopa ennen puoltayötä, alkaa ajatus tekstistä pyöriä päässä. Hetken pyörittyä joutuu nousemaan, käynnistämään koneen ja kirjoittamaan. Arvaa väsyttääkö töissä aamulla!

Miksi maailma ei riitä? Miksi ihminen ei ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on? Miksi tavoittelemme kuuta taivaalta vaikka meillä on jo pilvet hallussa? Kun kuuntelee ihmisiä kaupungilla niin ne valittaa että on kiire, on tylsää, on sitä ja on tätä. Mitä? Useimmilla on kuitenkin koti, työ, perhe, harrastus ja kaveripiiri, mitä muuta tarvitaan jotta ihminen on tyytyväinen. Itse olen tyytyväinen kun saan maalata hiukan, kirjoitella hiukan, syödä hyvin ja käpertyä omaan sänkyyn illalla. Mitä minulta puuttuu? Minulla on lapset joita palvon ja kaipaan, läheiset joita ajattelen harva se päivä. Silti huomaan ajattelevani kuten ne kaupunkilaiset, kun ei oo sitä eikä tätä…

Minulla on unelma, sanoi tohtori King aikoinaan, niin on minullakin ihan kuten kaikilla on. Unelmia saa olla, ja niitä pitää olla, pitää vain muistaa että unelmat eivät saa olla utopiaa, tai saa ne olla utopiaakin mutta silloin pitää myös muistaa että ei saa valittaa jos ei ne käy toteen. Tottakai minäkin unelmoin siitä että joskus löytäisin sen oikean rakkauden, sen ihmisen joka hyväksyy minut niin kuin olen, jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Se että se nyt ei vielä ole tullut eteen ei saa olla syy siihen että olen tyytymätön maailmaan, että olen pahalla päällä koska mikään ei riitä.

Jos mikään ei riitä, onko silloin syy itsessä vai maailmassa? Onko kasvatus mennyt pieleen? Onko koulu opettanut väärin? Eikö olekin helppoa syyttää muita? Mitä jos katselisi itseään peiliin, miettisi miten hyvin oikeastaan kaikki on ja olisi edes hetken tyytyväinen elämäänsä. Sen jälkeen voisi hiukan miettiä omaa brändiä, tavaramerkkiä jonka luo omalla käytöksellä ja omilla ajatuksilla. Sen jälkeen voisi miettiä onko omassa tekemisessä vikaa vai omassa ulkoisessa habituksessa. Annanko oikean kuvan itsestäni vai vedänkö roolia?

Palaan kysymykseen jos mikään ei riitä hetkeksi. Ajatellaan että ihmisellä on hyvä koulutus, sitä vastaava työ, oma koti, ihmisiä lähipiirissä jotka välittävät, ruokaa pöydällä ja ehkä jopa vähän säästöjä. Mitä tämä ihminen voi enää vaatia lisää jotta olisi tyytyväinen? Miksi niin moni on tyytymätön siihen mitä ovat elämässä saavuttaneet? Miksi ne ovat sitten lähteneet sille radalle jos se ei tyydytä? Se mitä teet ja kuka olet on monimutkainen juttu ja vain sinä voit kertoa meille miksi olet se minkä olet. Jos et tiedä miksi olet lähtenyt tiettyä rataa kulkemaan on hyvin todennäköistä että et myöskään ole tyytyväinen siihen rataan. Onko silloin paikallaan vaihtaa rataa eikä vain puskea Pendoliinon lailla eteenpäin? Onko silloin aika muokata omaa tavaramerkkiä?

Huomenna aion olla tyytyväinen elämääni, aion nauttia siitä että minulla on työ, koti ja kaverit. Toivottavasti moni muukin nauttii siitä.

Hyvää yötä kaikille toivottelee nyt tyytyväisempi virtuaalitaiteilija

Erilaisuus

By marcexone

On 13.7.2015

In Yleinen

Olemme kaikki erilaisia, se on elämän suola. Joskus se suola vain eksyy väärään paikkaan ja kirvelee. Voiko erilaiset ihmiset viihtyä toistensa seurassa? Voiko rakkaus voittaa erilaisuudet? Voiko erilaisuus olla se asia joka yhdistää?

Olen tunteellinen ihminen, siinä olen erilainen moniin verrattuna. Kun tunnen jotain niin tunnen sen täydellä teholla, järki sumenee, kaikki on vain just sitä tiettyä tunnetta. Se on hankala tilanne etenkin jos tunteet kohdistuu johonkin joka heijastaa sen tunteen pois. Turhaudun, muutun surulliseksi, sulkeutuneeksi. Niin kuin siitä olisi yhtään mitään hyötyä.

Tunteelliset vaiheet ovat nekin erilaisia. En voi etukäteen tietää miten kauan jokin tunne kestää. Se luo myös omat vaikeudet sosiaalisessa elämässä. Tiettyyn pisteeseen jaksan peitellä tunteitani mutta kun sitten romahtaa niin meteli on sen mukainen. Tämä erilaisuus on sekä kiehtovaa mutta niin rasittavaa…

Luulin että rakkaus voittaa kaiken, erilaisuutta se ei kuitenkaan päihittänyt. Nyt eletään tunteellista alamäkeä. Suruprosessi alkakoot. Ehkä, toivottavasti, tämä vaihe on suhteellisen lyhyt.

On aika mennä nukkumaan. Huomenna taas on the road. Ei vain yhtään innosta mennä mihinkään.

Good night, Finland.

Työpäivä

By marcexone

On 29.5.2015

In Yleinen

ja siihen kuuluva viha-aamu….

Olen yöeläin, en mene koskaan ajoissa nukkumaan vaikkakin tiedän että aamulla pitää raahautua sängystä ennen kukonlaulua (ottakaa huomioon myös se että minulla ei ole kukkoa eikä kanoja). Silmät ristissä keitän kahvia, facetan ja bloggaan. Mistään ei tule mitään. Kello tikittää metronomin lailla seinällä ja aurinko häikäisee, vihaan aamuja!

Don’t even try talking to me just now

Suu on aivoja nopeampi

By marcexone

On 18.5.2015

In Yleinen

Se on koitumassa minulle rasitteeksi, siis se että suu on huomattavasti nopeampi kuin aivot. Huomaan vasta kun olen jo vastannut että nyt se asia loksahti paikoilleen tuolla aivoissa. Typeriä päätöksiä, hosumalla tehtyä, no sitä saa mitä tilaa.

Olin tehnyt vuoronvaihdon työmaalla. Sen piti taata minulle aikaa lepoon ja omiin pikku harrastuksiin. Piti olla aikaa itselleni. Kuinka ollakaan työmaalla koettiin taas väen vähyyttä ja kuulen kun itse sanon että kyllä minä voin tehdä! Vapaapäivät haihtui kuin vesi sahaarassa, työtunnit kasvoivat räjähdysmäisesti ja kotona kiukuttelen kun en ehdi omia juttuja tehdä. Great!

Olen impulsiivinen, siksi en menesty. Olen kärsimätön, siksi en menesty. Olen typerä, siksi en menesty…

Voi kun oppisin pitämään suuni kiinni ja lausumaan ääneen vain ne ajatukset jotka muu yhteisö haluaisi kuulla. Mitä minusta olisikaan tullut silloin?

Kohta mennään yöksi töihin, alunperin piti olla vapaapäivä, sitten piti olla päivävuoro ja nyt se on sitten päivä- ja yövuoro. Huomenna piti olla yövuoro, sitten piti olla vapaapäivä, nyt se on taas yövuoro, vain sen takia koska suuni on paljon nopeampi kuin aivoni.

Hyvää yötä Suomi, missä sitten oletkaan

Markunpäivä

By marcexone

On 25.4.2015

In Yleinen

Tänään on Markunpäivä, me Markut, Marc/kukset, Markot ja muut olemme vähän erilaisia. Onko sattuma että juuri tänä päivänä romaani Robinson Crusoe ilmestyi? Vai onko kaikki Markut ja muut vähän niin kuin Lost?

On tälle päivälle muitakin huomioon otettavia juttuja. Muusikolla Ella Fitzgeraldilla oli synttärit, niin kuin myös Björn Ulvaeuksella. Neuvostoliitossa perustettiin Gulagleirit, sinne siis ne markut jotka eivät menneet Robinsonin ja Perjantain mukaan saarelle. Portugalissa vietetään vapauden päivää ja niin edelleen.

Minä vietän tänään Markunpäivää ihan kahvin ja maustekakun voimin. Samalla yritän estää räkää valumasta kahvimukiin ja poden pääkipua. Keli on sen verran ihana että tekisi mieli lähteä ulos kuvaamaan mutta flunssa estää. Käynnistän siis toisen koneen ja rupean luovaksi…

Musiikin kirjoittaminen ei ole niin helppoa, ei. Aika nopeasti saa kertosäkeen väsättyä koska se on, ainakin minulla, se osa mikä ensiksi rupeaa hahmottumaan. Sitten alan näpertämään säkeistöä, ja siinä onkin jo paljon enemmän työtä. Pitää olla jonkinlainen suunta mihin melodia vie, ja mielellään jonkintyyppinen ajatus siitä mistä teksti tulee kertomaan. Tässä vaiheessa monet, minun tapauksessa, projektit siirtyvät ns latenttiin vaiheeseen laatikon pohjalle. Joskus käy sitten flaksi (sv. flax) ja keksin yhdistää kahdesta latenttiprojektista osiot kolmanteen latenttivaiheeseen eli siltaan. Silta, se osa kappaleesta jolla ei ole mitään tai erittäin vähän tekemistä koko kappaleen kanssa. Se osa jossa luovuus virtaa vastavirtaan. Huh!

Yhden kappaleen kanssa olen nyt päässyt siihen pisteeseen että olisi tekstin sovittelun aika. Pitäisi vain keksiä se teksti ensiksi. Tai edes aihe. Koska kappale on nopeatempoinen iloinen rallatus niin tekstinkin pitää seurata samaa ohjenuoraa, se ei voi kertoa Neuvostoliiton Gulagleireistä Markunpäivänä eikä myöskään Perjantain soppajuhlista missä pääruokana on Robinson. Nyt tarvii inspiraatiota, ja paljon.

Tästä vuodatuksesta huolimatta toivotan Teille hyvää Markunpäivää

NASAn laukaisukeskuksen mukaan; On my Mark….

Duhadedä ja muita ei niin mukavia

By marcexone

On 24.4.2015

In Yleinen

Lentäminen, ammatti joka nuorena kiinnosti mutta unelma joka kariutui kun ei korvat kestäneet painevaihteluja, on jälleen näyttänyt kyntensä. Muutama lentomatka ja pää on niin täynnä räkää että oksat pois. En tiedä johtuuko tautini lentämisestä mutta epäilen suuresti että paineistettu ja ilmastoitu kabiini on vaikuttanut taudin puhkeamiseen.

Tämä tauti voisi olla ebola, nokka vuotaa, on kuumetta, iholla on pieniä verenpurkaumia ja niistäessä nenäliina värjäytyy punertavaksi. Se voi myös olla joku toinen virustauti mutta olen ihan varma että olen sairastunut ebolaan. Aion olla ensimmäinen hengissä selviytynyt nollapotilas.

Tämä voi myös olla sydänpussitulehdus. On pientä rasitusrintakipua, hengenahdistusta ja yleistä väsymystä. Oli mikä oli, olen joksenkin varma että ennemmin tai myöhemmin kuolen.

Ulkona kuuluu sireenien äänet, vaikkakin olen estänyt puhelimestani 112-numeron. Onko joku muu sairastunut vai onko joku suuressa viisaudessaan soittanut minulle apua? Huh, taisivat mennä ohi, joko ne ei löydä tänne tai sitten on joku muu myös saannut ebolan…

Tämä tauti on ihan kauhea. Kahvi, se ainut minua hengissä pitävä neste, maistuu pahalle. Taiteilu ei ota onnistuakseen, musiikki aiheuttaa kipua korviin, perse on hellänä lääkkeiden aiheuttamasta hieman vetelämmästä ulosteesta. Vihamiehilleni, esimerkiksi ne jotka ovat keksineet painetta sietämättömät korvat, voisivat ottaa tämän taudin jotta oppisivat olemaan kunnolla eikä kiusata tällaisia kilttejä bloggaajia.

Saavuin kotimaahan vaalipäivänä. Keli oli mahtava ja ainoa pilvi taivaalla oli Persun muotoinen. Vaalit ei mennyt niin kuin olisin halunnut, oma ehdokas jäi rannalle, hänelle jäi vain kokemus ja vaalityön aiheuttama taloudellinen tappio. Vanhat konkarit valittiin uudestaan eduskuntaan, jopa sellaiset jotka ovat enemmän tai vähemmän saanneet kenkää sieltä aiemmin, ja mikään ei muutu taaskaan. Olisiko kohtapuolin syytä harkita myös rajoituksia eduskuntatyöhön? Olisiko syytä ehkä rajoittaa edustuskelpoisuutta esimerkiksi maksimikausilla? Onhan meillä rajoitteet myös Presidentillä, kaksi kautta saa olla oli sitten hyvä tai huono.

Ebolani puskee taas päälle, korvia vihloo, nokka vuotaa ja päätä särkee. Taidan mennä takaisin nukkuman. Yllä oleva kirjoitukseni laitan kyllä selvästi ebolan piikkiin tai sitten syytän painevaihtelusietämättömien korvien keksijää tästä vuodatuksesta. Joku muu voi sanoa että se on persujen syytä, joku syyttää vihreitä ja joku ehkä kristillisiä. Olemme kaikki väärässä. Syy on vain ja ainoastaan meidän, itse päätämme mitä kirjoitamme ja mitä luemme, joten siirrän vastuun sinulle arvoisa lukija, mitäs menit lukemaan.

Tänään en lopeta Phil Esterhausin sanoilla, komppaan toista symppistä…

My name is Alf and I’m stuck on Earth….

Home sweet home

By marcexone

On 22.4.2015

In Yleinen

Tour de Europe on päättynyt. Wienistä Lapinjärven kautta Vaasaan kävi tie. Kyllä oma koti on kullan kallis.

Wienissä oli paljon nähtävää. Suurkaupunki uhkuu historiaa, kulttuuria, turvallisuutta ja ystävällisyyttä. Valitettavasti se myös uhkuu korkeita hintoja ihan jopa Suomen mittakaavan mukaan. On tullut käytyä Sissi-museossa, Sloss Schönbrunnissa, Stefansdomin katakombeissa, Cafe Centralissa, Maria Hilferstrassen ostoshelvetissä ja monessa paikassa. Kuitenkin jäi mieleen yksi ylitse muiden, Schönbrunnin puisto. En osaa kuvailla sitä mitä se herätti minussa, se oli kaunis, upea, ISO, mahtava, pysäyttävä, se vain oli. Siinä oli jotain erityistä.

Kahvin ystäville Wien on kallis paikka. Viinin saa puoleen hintaan verrattuna kahviin. Juokaamme siis viiniä…. Ehei, kupponen maistuvaa Wiener Melange ei ole koskaan pahitteeksi, etenkin jos se on niin hyvä kun Cafe Sacherin Melange. Kermainen maitovaahto ja sopiva paahtoaste kahvissa, nam…. Täytyy myöntää että niiden Sachekakut ei ollut yhtä hyviä vaikkakin se on niiden keksimä tuote.

Kotimatkalla pysähdyin pariksi päiväksi vanhoille kotikulmille. Vietin aikaa lasten ja iäkkäiden vanhempieni kanssa. Kävi koulun stafettkarnevalharkoissa katsomassa kun omat lapset juoksivat, kärkivauhtia (siihen ei kyllä etäisä koskaan taipunut) voin kertoa. Piirsimme, iskettiin korttia, käytiin leikkipuistossa, naurettiin… Voi kun sen saisin kokea päivittäin… Keskimmäinen lapsista sai uuden pyörän maanantaina. Poika oli ylpeä pyörästään mutta vähän varovainen, hän pelkäsi että ei osaa ajaa sillä ja että joutuu naurunalaiseksi, no ehkä se puuska puhaltaa nopeasti ohi.

Huomenna on taas normi arki. Aamulla töihin, yöksi kotiin, puuduttavaa. Kaipaan jotain muutosta työhöni, en vain tiedä mitä. On sellainen tunne että nykyinen työ ei tuo tarpeeksi haasteita, ja sen myötä ei myös tule sitä onnistumisen tunnetta. Pakko vain purra hammasta ja puskea eteenpäin.

Hallitusneuvotteluja odotellessa, hyvää huomenta Suomi

Kipupiste

By marcexone

On 9.4.2015

In Yleinen

Tänään raahauduin sängystä, kipupisteitä on muutamia. Selkä, lonkkaa ja reisiä pakottaa,mitä sitä ei tekisi terveyden puolesta…

Olin eilen fysioterapeutilla jotta saisin selän kuntoon, löydöksiä oli vaikka mitä ja ohjeita sain taas kilokaupalla, venytysmanipulointia lanneselkään ja lonkkaan. Voi helvetti että olen kipeä tänään.

Mutta on niitä henkisiäkin kipupisteitä, tuntuu että joka päivä ollaan uudessa risteyksessä ja pitää miettiä oikein tarkkaan mitä haluaa. Työ ei oikein maistu juuri nyt, haluaisin olla enemmän luova, tehdä käsilläni, luoda uutta ja parannella vanhaa. Musiikki täyttää joka sekunnin kun olen hereillä, tekstejä ja riffejä pyörii päässäni. Työ vain häiritsee kun ei voi työmaalla luoda uutta. Kotonakin pitäisi joskus tehdä niitä kotitöitä eikä vain hipelöidä syntikkaa.

Taustalla soi Titanium, olisinpa titaanista tehty. Jaksaisin vaikka mitä, kolhut ei näkyisi ja kivut lakkaisivat, toiveajattelua mutta so what…

Parina päivänä on nyt pyörinyt tekstinpätkä mielessä, en tiedä mistä se sinne pomppasi mutta se ei poistu. Kai siitä on jotain otettava irti, lopputuloksesta en ole niinkään varma. No, päättäkää itse, onko siinä jotain sanomaa…

Tiedä että kaipaan sua,

Tiedän että ikävöit mua,

Tiedä että yksinäinen oon,

Tiedän, siellä oot

Hukumme yksinäisyyteen

Hyvää aamupäivää toivottaa

Marc Exone

Marc Exone Productions, Duckway Studios

ja muistakaa olla varovaisia siellä ulkona

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi