Kategoria: Yleinen Page 4 of 6

Minustako taiteilija?

On 1.3.2016

Hah!

Voin olla boheemi, voi olla että tykkään piirtää ja maalata ja voi jopa olla että tykkään kirjoittaa tekstejä niin blogiin, vihkoon kun nuottien alle. Silti minusta ei saa taiteilijaa millään. Miksikö? No siksi että minulla ei riitä pinna. Olen kärsimätön, kaiken pitää tapahtua eilen, en osaa odottaa lopputulosta, tulee siis juosten kustua, ei hyvä!

Vihjasin kaverille että hänen kannattaisi kirjoittaa kirjan. Herralla on talenttia, siitä ei ole kyse, mutta onko hänkin (kuten minä) liian laiska tehdäkseen sen? Riittääkö kaverin pinna? Kestääkö kantti? Kirjan teossa on vähän sama juttu kun musiikissa, monet hyvät teokset ei koskaan saavuta suurta yleisöä. Miksikö? No kun tekijöillä ei riitä kärsivällisyys eikä niillä ole nimeä joten on vaikeata saada mitään julkaistua. Tietty voi aina omakustannushommaa tehdä mutta miten hoidat levityksen, markkinoinnin, rahoituksen yms yms. Ei ihme että moni projekti jää pöytälaatikkoon.

Minä haluaisin mukaan musiikkimaailmaan, en vain satu olemaan gurujen yhteystiedoissa. Ei ole Anders Bagge, Andreas Carlsson tai Max Martin parhaimpia kavereita minun kanssa joten vaikeata on päästä piireihin. Kaikki talenttikisat perustuvat siihen että pitää esittää kappaleet, enpä ole nähnyt formaattia missä etsitään luovaa biisinikkaria tai haluatko kirjailijaksi? Näin ollen moni lahjakas nuori jää rannalle tai omaan kämppään, pöytälaatikko täynnä hyviä ideoita eikä yksikään niistä koskaan saavuta Sinua!

Miksi kirjoitin tämän? No siksi että minua potuttaa kun en ole taiteilija. Minua potuttaa kun en jaksa nähdä vaivaa jotta saisin asioita eteenpäin. Kyllä minäkin haluaisin olla kirjailija, muusikko, taidemaalari, kuvittaja ja vaikka mitä. Mutta kun en ole….

Olen huomannut että moni kirjailija käyttää runoja kirjoissaan. Ne voi olla ihan vain alkutekstinä ilman mitään kiinnekohtaa itse kirjaan. Minä käytän vanhoja leffa- ja tv-sarjakommenteja. Katsokaas näin:

SPOOOOKEY!

Marre

Kymmenen kilometria aurinkoa

By marcexone

On 27.2.2016

In Yleinen

Uskokaa tai älkää, olin kävelyllä noin 10 kilsaa hienossa aurinkoisessa säässä, joutumatta hospitaaliin hengenahdistuksen takia. En ole myöskään (vielä) joutunut hullujen huoneelle vaikkakin sinne ehkä kuuluisin. Miksi sitten kävelin? No se poistaa pahan olon mikä jää kun lapset matkustavat kotiin. Unohtuu melankolia, pettymys, viha ja masennus edes vähäksi aikaa. Kaupan päälle saa myös napsia kivoja kuvia matkan varrella.

Niin, lapset lähtivät kotiin tänään. Isukki on taas yksin kahvinkeittimen kanssa. Menee muutama päivä kun taas asennoituu sinkkuelämään ja sitten arki nostaa taas pahaa päätään työn merkeissä. Tänään vielä yksi kamerareissu ja sitten kutsuu öljyvärit ja canvaspohja.

Stay on the road

Synttärit

By marcexone

On 26.2.2016

In Yleinen

Tänään juniorilla on synttärit. Eilen hän sai iloisen synttärilahjan, pääsi vetää yläfemmat Vaasan Sportin pelaajien kanssa. Lahjoja on tullut ikkunoista ja ovista ja poika on tyytyväinen. Hänen rakas isosisko leipoi hänelle mustikkapiirakan synttäripöytään. Voi kun saisi taas olla kymmenen…

Iskä juo kahvia ja odottaa että kemut alkaisi, hän ei niinkään odota tiskiä eikä sotkua kemujen jälkeen mutta juniori täyttää vain kerran kymmenen.

Hyvää syntymäpäivää, poikani. Olet rakas!

Lauantaiaamu

By marcexone

On 20.2.2016

In Yleinen

Ja höyryävä kahvikuppi, hieman sosiaalista mediaa ja tylsyyttä. Siitä on virtuaalitaiteilijan aamu rakennettu. Ei maistu nyt maalaaminen, ei piirtäminen, syytä en tiedä, ei vain onnistu. Kirja kädessä sängyllä ajatukset harhailee, on kuin kaikki tuttu ja turvallinen olisi poissa.

Tarve lepoon on suunnaton, aivot tarvitsevat hetken ilman mitään sen suurempaa työtä (eli normitila). Keho tarvitsee vuosihuollon, en vain jaksa kautta viitsi. Kun oma maailma ei riitä, uusi Bond-elokuva =)

Joskus leikin ajatuksella että muuttaisin kauas pois. Jättäisin kaiken tutun ja koetun, heittäydyn maailman pyörteisiin. Pakolaiseksi jonnekin päiväntasaajan saarelle palmujen alle. Ei vain rohkeus riitä tehdä sitä tempausta, eikä varallisuus. Silti se aina silloin tällöin tulee mieleen, mitä jos…

Kalenterissa on tänään vain yksi merkintä, työvuoro illalla, eipä ole pitkään aikaan ollut niin tyhjillään kalenteri. Huomisesta siinä lukee sitten VL, eli vuosilomaa. Ehkä minulla sitten löytyy intoa, tekemisen halua, luovuutta ja rakkautta tehdä taidetta taas. Katsotaan…

Hyvää viikonloppua, murmelit

Miten tästä eteenpäin?

By marcexone

On 25.1.2016

In Yleinen

Kysyn tämän kysymyksen aina silloin tällöin. Miksi? Koska jokainen päivä tuo eteen uusia valintoja, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia ja uusia kysymyksiä. Miten haluan kohdata oman elämäni ja kaiken sen minkä se tuo eteeni? Mitä haluan tehdä huomenna ja siitä eteenpäin? Kenen kanssa haluan tehdä sen?

Tänään oli taas sellainen haarapäivä, piti oikein miettiä mitä minä oikeastaan haluan. Olenko tyytyväinen siihen mitä minulla on, vai onko minun siirryttävä eteenpäin? Kieltämättä näistä asioista olisi joskus ihan kiva jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa. Joku joka ei tiedä mitä teen tai miten sen teen, joku joka vain kuuntelee eikä edes yritä ymmärtää. Tai sitten joutuu vain bloggaa tästä, ehkä joku lukee, ehkä joku ymmärtää.

Yön yksinäisnä hetkinä mietin joskus omia valintoja, niin tehtyjä kuin tekemättömät. Kaikki niistä eivät olleet hyviä valintoja, mutta ne ovat tehneet minusta sen minkä olen (excuse me for making them). Joskus mietin miksi olen tehnyt jotain silloin joskus, joskus mietin mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. Tekeekö se minusta paremman ihmisen? En usko mutta se antaa toivoa että edes joku näistä tulevaisuuden valinnoista on hyvä.

Huomenna on uusi päivä ja uusia valintoja. Se millainen päivä on huomenna jää nähtäväksi. Sen tiedän että valinta on minun, ja vain minun. Minkäköhän makuisen pusun ostan?

Marre

Vuosi 2016

By marcexone

On 8.1.2016

In Yleinen

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ajatus ei vain nyt kulje. Ei tahdo löytyä aihetta tekstiin, ei blogiin eikä biiseihin. On sellainen tunne että minun bullshitgeneraattorini on lakannut toimimasta.

Tulkoon tästä vuodesta parempi vuosi. Haaveena on että löytyisi joku jonka kanssa taistella arjen taistelut, juoda kahvia, maata vierekkäin sängyllä ja olla vain. Ai kuinka kivaa se olisi tulla töistä kotiin ja saada lämmin halaus heti kun astuu ovesta sisään. Pieniä yksityiskohtia, eikö? Niitä vain ei arvosta ennen kun ne otetaan sinulta pois. Nämä tärkeät eleet ja teot ei rekisteröidy mihinkään, tai niin luulit, mutta kun ne jää pois niin koko rekisteri kaatuu niskaasi. Kaipaat halausta, kaipaat aamukahviseuraa, kaipaat pientä peppuhipaisua, kaipaat kaiken sen mikä teki suhteesta sen mikä se oli.

Ihminen ei ole luotu elämään yksin, ei ainakaan minun maailmassani. Jotkut harvinaiset yksilöt eivät kuitenkaan elämän aikana ehdi löytää sitä suurta rakkautta, juuri sitä kenen kanssa elää läpi elämän. Seukataan tovi ja erotaan taas, välillä tuntuu siltä että ihmiset eivät välitä enää, annetaan periksi, ei taistella sen oman suhteen vuoksi yhtään. Minä kuulun myös niihin, valitettavasti. Miksi se on mennyt tähän? Miksi maailma on tehnyt meistä tuhlareita? Miksi tuhlaamme ja tuhoamme rakkautta?

Ihastuin pieneen tosielämän Nuuskamuikkuseen. Ihanat silmät, kaunis hymy ja nuoruuden viehätys. Huomaan että ajattelen häntä lähes koko ajan, mietin millainen hän on, onko hän minulle taistelun arvoinen? Vastaus on Canada, en tiedä vielä, on vielä niin alkuvaiheessa tutustuminen, mutta hyvältä näyttää (enkä nyt tarkoita vain ulkonäöllisesti). Eri asia on sitten sopiiko hippikaunotar ja verbaaliboheemi yhteen. I sure hope so :love:

Nyt alkaa valmistautuminen illan rientoihin. Please, do not call me at work….

Hyvää viikonloppua murut (tämä koska mussukat-sana aiheutti facessa keskustelun mitä tarkoitan sanalla).

Pang, bang, blam… It’s New Years Eve

By marcexone

On 31.12.2015

In Yleinen

Tänään vuosi vaihtuu ja katseet kääntyvät kohti tulevaa. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, ehkä minäkin joskus päätän mitä minusta tulee isona. Uutta vuotta vietän lasten kanssa, limua juoden ja sipsejä syöden. Muutama raketti lähtee taivaalle illan mittaan mutta muuten yritämme olla ihmisiksi. Olkaa te muut myös jotta kenenkään ei tarvitse herätä sairaalasta, putkasta tai ruman yöseuran vierestä. Hyvää Uutta Vuotta! PANG!!!

Naisen hienovarainen käsittely…

By marcexone

On 11.12.2015

In Yleinen

Sitä ei kannata yrittää, miehenä olet kuitenkin väärässä.

Aamupäivällä menin paikalliseen kahvikojuun tekemään päivän veikkaukset. Ajattelin siinä samassa juoda kupposen kahvia ja olla vain. Tuntien minut ja mun aamut niin olin yllättävän hyvätuulinen tänään, syytä tähän en kylläkään tiedä. No, rastitin kenoni, kaadoin kahvia kuppiin ja toivotin hyvät huomenet myyjättärelle joka vastasi minulle hymyillen. Minä poikahan siitä innostuin ja tokaisin että on nätillä tytöllä nätti hymy heti aamusta. HALLOOOO! Hyvä että tytteliini ei ponkaissut tiskin yli pesismaila kädessä syyttäen minua kaikesta seksuaalisesta häirinnästä lähtien. Ilmeisesti hän oli sitä mieltä että yritin jotain iskua tai vastaavaa. Minä kun yritin olla vain kohtelias.

Miksi naiset aina reagoi näin? Miksi niille ei saa sanoa kehuvia sanoja silloin kun siihen on aihetta? Miksi ne vääntää siitä aina jotain muuta? Jos kehut naista kauniiksi niin hän on ihan sata varma siitä että hän on rumin akka päällä maan, vielä pahempi on jos hän on itse pyytänyt lausuntoa ulkonäöstään, silloin olet kaiken muun lisäksi vielä kehno valehtelija. Ja odotahan sitä hetkeä kun olette naisen kanssa juhlissa ja otat sellaisen varovaisen lähestymistavan, eli et kehu etkä pussaa, niin silloin se riemu vasta repeää. Et rakastakaan enää naistasi, katsot vain niitä nuoria hutsuja, kaikki ovat kauniimpia kuin hän ja sinä tollo vielä vahvistat sen olemalla hiljaa. Ei ole miehen helppoa elää tässä maailmassa ei…

Jos joskus joku keksii sen miten välttyä näistä ongelmatilanteista niin olisin kiitollinen jos hän kirjoittaisi siitä kirjan, ostan sen nimittäin heti. Voin kuvitella että kustantajatkin ovat kiitollisia, tätä kirjaa ei tarvitse heti laittaa alennusmyyntiin ja painotalotkin palkkaa lisää työntekijöitä, niin taattua on kyllä menekki…

No, se siitä. Mukavaa viikonloppua, mussukat 💖

Aamukahvi

By marcexone

On 11.12.2015

In Yleinen

Ilman seuraa on pakkopullaa….

Tänään(kin) juon aamukahvini ilman seuraa. Ei ole nättiä tyttöä hymyilemässä minulle aamiaislautasen yli. Seuranani on facebook, instagram, youtube ja muut verkkopalvelut. Eipä ole minullakaan hommat niin hanskassa…

Filosoofisessa mielessä tämä on ihan hyvä juttu. Saan lukea monen eri ihmisen näkökulmia eri asioihin, saan kuunnella musiikkia ja katsella kuvia. Kuitenkin jotain puuttuu. Hymy joka saa minut hymyilemään, läheisyys joka saa minut läheiseksi, seura joka saa minut onnelliseksi.

Aamukahvi on nautinto, etenkin jos se tarjoillaan hymyn kera. Siinä on sitä, en tiedä mitä, mutta se on siinä. Onko se se kahvi, vai se hymy? En tiedä, mutta ehkä tämä joskus selviää minullekin. Taidan mennä jonnekin juomaan kaupallista aamukahvia, saan ehkä hymyn kaupan päälle.

Ei hyvää mutta huomenta

Itsenäisyys

By marcexone

On 6.12.2015

In Yleinen

Tänään vietämme Suomen itsenäisyyspäivää. Juhlistamme oman kansamme tahtoa olla itsenäinen, omista asioista huolehtiva yhteisö. Muistamme ne jotka antoivat kaikkeensa kansamme puolesta, niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti. Kunnioitamme kansamme ja yhteisömme eri juhlilla, tapahtumilla, liputuksilla jne.

Mutta miten on huomenna? Normaali arki tulee vastaan, murisemme taas siitä miten kaikki on mennyt niin huonoksi. Maan talous takkuilee, ei ole sitä eikä tätä. Missä silloin on itsenäisyyden ylpeys? Miksi emme silloin ole tyytyväisiä siitä että saamme päättää omista asioista? Onko meidän itsenäisyys enää olemassa vain vuorokauden verran?

Mitä itsenäisyys tarkoittaa yksittäiselle henkilölle? Onko se vapaus tehdä omia päätöksiä, vapaus toimia tiettyjen moraalikäsitteiden puitteissa vai onko se vain taas yksi syy lisää juhlia? Osaako tämän päivän kansalainen arvostaa oman kansan itsenäisyyttä ja sen tuomaa arvostusta? Onko nykypäivän globaalisaatio viennyt pohjan itsenäisyydestä?

Suomi on tänään osa verkostunutta Eurooppaa, osa maailmaa mutta silti vielä itsenäinen valtio. Emme voi tehdä ihan niin kuin lystäämme mutta ei meille kyllä kukaan sano myös miten tätä maata tulisi johtaa. Se on itsenäisyyden hinta. Emme voi olla piittaamatta muista jos haluamme menestyä kansana, emme voi uppiniskaisesti kulkea omaa polkua jos koko muu maailma kulkee toista reittiä. Se ei vain toimi niin. Se mitä voimme tehdä on että yritämme vaikuttaa muun maailman polkuvalintoihin, yritämme johdattaa muita meille sopivalle kurssille, se on tämän päivän itsenäisyys.

Vaikka en aina ole ihan samaa mieltä meidän kansaa johtavien ihmisten kanssa niin myös minä olen tänään ylpeä. Olen ylpeä siitä että kuulun kansaan joka on taistellut itsensä itsenäiseksi, ylpeäksi osaksi maailmaa. Olen tyytyväinen siihen miten useimmat asiat ovat suomessa, toki en voi ihan kaikkea allekirjoittaa, ja olen kiitollinen siitä että saan itse olla itsenäinen kansalainen. Olen ylpeä siitä että saan olla Suomen kansalainen, en vain tänään mutta joka ikinen päivä.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Joulutunnelma

By marcexone

On 27.11.2015

In Yleinen

tai sen puute.

Joulu on taas ilmestynyt katukuvaan. Loputtomat joululahjamainokset, hyllykaupalla joulukrääsää, joululaatikot kaupan kylmäaltaassa. Tätä saa nyt taas kestää viikkotolkulla, aaaaargh!

Joulu ei ole sama asia kun sen viettää ilman lasten läsnäoloa. Joulu on perhejuhla, ei se sovi tällaiselle sinkkuisälle. Nykyinen joulun vietto edellyttää lähes perhettä. Me yksin suuressa pahassa maailmassa elävät jäämme taas ilman huomiota. Lahjat ostetaan perheelle tai tyttö/poikaystävälle, ei kukaan osta sinkulle lahjaa, etenkin jos hän asuu noin 500 km päässä muusta suvusta. On se niin väärin!

Tulipa taas mietittyä sitä että kuinka monta meitä yksin-jouluna-raukkoja on maailmalla? Me jotka istumme kotona telkkua töllöttäen, siis jopa SM-liiga viettää joulua joten joutuu katsomaan vanhoja matseja, syömme perinteistä Saarioisen tekemää liha-perunasoselaatikkoa koska ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään muuta ja pizzaäijäkin viettää joulua. Telkusta ei tule muutenkaan mitään mutta jouluna tarjonta heikkenee entisestään. Ei edes Aku Ankan joulujutut jaksa enää innostaa.

Jos jotain hyvää pitää joulusta sanoa niin valokoristeet. On mukavaa kävellä lähialueella ja katsoa pihojen jouluvaloja, ne ovat ihan oikeasti valopilkku tässä joulumasennuksessa.

Kaikesta huolimatta, kaikille oikein hyvää pikkujouluviikonloppua…

Ja olkaa varovaisia pikkujoulujuhlissa…

Pelko

By marcexone

On 18.11.2015

In Yleinen

Me ihmiset olemme siitä ihmeellisiä että meillä on kaikilla joku pelko. Ei niin kuin eläimillä että ne pelkää kaikki saman lajin edustajat jotain tiettyä, esimerkiksi ahven pelkää haukea, meillä kaikilla on omat pelkomme. Joku pelkää poliisia, joku hammaslääkäriä. Joku toinen pelkää työttömyyttä, rahattomuutta, epäonnistumista jne. Useimmat meistä pelkää kuolemaa, minua pelottaa elämä.

Minua pelottaa olla oma itseni, olla se boheemi joka maalailee ja kirjoittelee. Minua pelottaa olla se harmaan massan valopilkku. Pelkään että joudun silmätikuksi, naurun alaiseksi, nimittelyn kohteeksi. Eniten minua pelottaa se että voisin jopa pitää siitä että olisin ns normaali ihminen, että minulla olisi normaalit suhteet, normaali seksielämä, perusperhe koirineen, että kaikki olisi standardien mukaista, ei sellainen sovi minulle.

Näin joulun alla media tulvii taas kaikkia mainoksia. Mainokset ovat suunnattuja niille joilla on perhe ja koira. Tällaiselle boheemisinkulle ei löydy niistä lohtua. Taas pelkoni on siinä, onko minun muututtava sellaiseksi perheelliseksi koti-isäksi jotta sovin tähän julmaan maailmaan? Onko minun luovuttava omasta identiteetistä jotta tunnen oloni turvalliseksi?

Kun katselee ihmisiä maailmalla näkee monen monta eri tallustajaa. Viime viikolla näin ihmisen joka keräsi tupakantumppeja kadulta, ilmeisesti rahat oli täysin finaalissa tai sitten häntä ei vain kiinnostanut. Samalla kävelyreissulla näin sitten hienon ladyn, jolla oli ainakin 10 sentin korkkarit ja yritti epätoivoisesti saada oma Jaguari parkkiruutuun. Jäin nyt jälkikäteen miettimään, mitäköhän ne henkilöt pelkää?

Nuorena kloppina harrastin palokuntatouhua eikä minua pelottanut yhtään. Koskaan ei tiennyt kun keikka tuli mitä on vastassa mutta en ajatellut sitä pelon kannalta. Luotin kavereihin että he tekevät hommansa ja että pääsemme kaikki kotiin keikan jälkeen, ilman vammoja, ilman henkisiä traumoja, just that simple. Tein uraa ensihoidon puolella, mentiin samalla tempolla ja fiiliksellä, ei meidän tarvitse pelätä. Ihan sama oliko keikkaosoite vanhainkoti vai narkkiluola, luotin siihen että kyllä järjestelmä pelaa. Eikö olekin nurinkurista, psykoosissa oleva huumeidenkäyttäjä ei saa minua pelon puolelle mutta tuttu ja turvallinen oma koti kylläkin?

Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö pimeätä, avaria paikkoja, hämähäkkejä, koiria vai jotain ihan muuta? Tiedostatko mitä pelkäät? Miten aiot käsitellä pelkosi?

Harmaa talous

By marcexone

On 14.11.2015

In Yleinen

Elän harmaassa taloudessa, lattialla harmaasävyinen vinyylipäällyste, harmaat jalkalistat, ulkona harmaata ja sadetta sekä päälläni harmaa collagepaita. Harmaa on iskenyt sieluuni.

Onko harmaa sitten niin vaarallinen, vai pitäisikö sanoa paha? Vaihtoehtona tietysti olisi täysin musta tai kirkuvan värikäs mutta olisinko silloin yhtään parempi vs huonompi? Onko värillä mitään väliä, värisokea ei mitään häviä, tyylitteli aikoinaan Hausmylly biisissä Se Mustamies. Onko harmaa harmonian ja tasaisuuden väri?

Pariisista tulvii maailmalle synkkiä tummia kuvia. Niissä näkyy muutama valopilkku, kirkkaita värejä jotka ovat suuressa kontrastissa ympäristön mustaan ja tummaan. Nämä valopilkut ovat pelastuskalustoa kirkkaine valoineen ja huomioväreineen, eivät vain värityksellään kyllä tilannetta saa mitenkään paremmaksi. Onko värillä väliä?

Tykkään harmaista sävyistä. Kun kuvaan ja muokkaan kuvia huomaan että valitsen usein harmaasävyisiä ratkaisuja. Näillä valinnoilla edistän sen että kuva puhuu puolestaan, ei vain ne kuvan värit. Harmaasävyisessä kuvassa esimerkiksi ruusun kauniit muodot tulevat paremmin esiin, värillisenä kaikki vain ihailee sitä ihanaa tummaa punertavaa väritystä, harmaa on siis hyvä väri. Harmaa myös korostaa muut värit ja sopii lähes paikkaan kun paikkaan, paitsi talouteen missä sitä yritetään kitkeä. Jos harmaa olisi niin surkea väri niin miksi sitten pidetään elefantteja, virtahepoja ja snautsereitä kauniina, valitakseni vain muutama esimerkki? Kun halutaan tehdä harmaasta hyvää puhutaan hopeasta, mutta sehän on kuitenkin vain harmaata metallia, siinä missä titaani, platina ja plutoniumikin. Jos harmaa on niin huono niin miksi sitten moni haluaa harmaan auton, harmaat keittiön koneet, harmaan puhelimen (minulla on kultainen mutta olenkin vähän outo) jne. Sen takia että harmaa on oikeesti kaunista.

Harmaan talouteen (eli enemmän tai vähemmän laittomaan talouteen) en paneudu vaikka niin luulitkin kun luit otsikon 😄

Yksin

By marcexone

On 27.10.2015

In Yleinen

Mikä tässä mättää? Miksi en voi löytää sellaista ihmistä joka haluaa jakaa elämänsä kanssani? Onko minut tuomittu elämään yksin loppuelämäni?

Joskus vain vituttaa kun mikään ei mee niin kuin haluaa. Tänään on sellainen päivä. Kahvi maistuu pahalle, Sportilla ei oo peliä, potuttaa mennä töihin, you name it. Silti on vain jaksettava, puskettava eteenpäin, sopeuduttava tähän elämään. Miksi, kysyn vain?

Muristen kohti virkapaikkaa hän

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi