Ja taas täällä. 112-sarjan kuvaukset käyntiin tämän sessioryppään osalta.
Nämä työmatkat ovat kyllä syvältä. Pitkiä reissuja ja hotelliöitä. En osaa kunnolla nukkua vieraassa sängyssä. Huoli lapsukaisista vaikkakin ne ovat mommon ja moffan hoidossa sekä tietty siitä miltä se koti näyttää kun sitten aikanaan saavun kotiin.
Kahvia kuluu ja matskua purkkiin, heti kättelyssä myöhässä (vähän kuten VR talvella) mutta eiköhän tämä tästä. Kuukauden kuluttua nähdään sitten tulos.
Olkaa ihmisiksi
Tehokkuus, nopeus, oikeudellisuus, hyvä ilmapiiri. Onko tuttua huttua? Työelämän vakiolauseitahan nämä ovat eikä missään yhteydessä tämän kirjoituksen otsikkoon. Entä jos puhuttaisiin seksistä näin? Tehokkuutta ja nopeutta pitäisi lisätä. Saavutettuja etuja ja bonuksia leikata ja sitä kuuluisaa me-henkeä parantaa. Heh!
Luin tutkimustulosta missä oman ay-järjestön jäseniltä oltiin kysytty työssäjaksamisesta. 55% jäsenistä oli sitä mieltä että jaksavat huonommin työssään nykyään. Ajattele jos 55% ihmisistä kertoisi että jaksavat sekstailla huonommin? Entä jos 80% ihmisistä sanoisi että ovat havainneet uupumista seksin aikana? Kauheita lukuja, eikö? Yli puolet jotka vastasivat kyselyyn kertoi että annettu työaika ei riitä hoitamaan annettuja tehtäviä. Seksin puolella siis yli puolet kerroista puolitiehen. Onneksi en ole vielä tutustunut työttömyyslukuihin ja verrannut niitä seksiin, voisi olla synkkää luettavaa.
Kun nyt tämä tehostaminen on niin muodissa niin miten saisi oman seksielämän tehostettua? Riittääkö se että lisää työaikaa (lue seksiaikaa) vai onko otettava muita keinoja käyttöön? Entä jos leikataan seksistä bonukset, vertaa lomarahaleikkauksiin, eli enää ei saakaan niin monta ylimääräistä kertaa. Suostuisiko joku siihen? No minun tapauksessa tämä leikkaus ei kyllä olisi niin paha, tyhjästä kun ei oikein voi leikata…
Olen nyt 45 vuotta hautonut ajatuksia, sarkasmeja, ideologisia mietteitä ja kauniita naisia. Mutta tähän se onkin sitten tyssännyt. Vaivainen blogi johon nämä ajatukset on kerätty. Ei tällä tahdilla tehdä tiliä.
Aloitin projektin keväällä, yritän kerätä ajatuksia, sarkasmeja ja muuta tekstiä kirjan muotoon. Etäisän muistelmat on vielä kuitenkin niin raakile että en tiedä saanko sen koskaan valmiiksi. No siinä kuitenkin syy miksi ajatushautomo nimeltä Etäisän puheenvuoro on ollut hiljaa nyt vähän aikaa.
Kesä ja kärpäset! Olisi nyt edes lite bara aurinkoa ja nättejä tyttöjä, mutta ei. Vettä tulee taivaalta ja lomakin on kohta lusittu. Ei oo etäisällä helppoa, ei.
Muista medioista sen verran että syyskuussa 2017 MTV Media aloittaa uuden tuotantokauden 112-sarjasta. Uusina mukana on mm merivartiosto ja etäisä. Parasta viihdettä syysiltoihin.
Juhannuksena piti kuulema alastomia naisia juosta ruispellolla. En valitettavasti löytänyt yhtään ruispeltoa joten…
May the force be with you
Itse siirryn pimeälle puolelle juomaan kaffia
Eksyin taas internetin kiehtovaan maailmaan. Ja jo noin kolmen klikkauksen jälkeen olin vakuuttunut siitä että olen erittäin järkevä ja ajatteleva ihminen. Onko tämä meidän kansakunta todellakin näin yksinkertainen?
Parhaimmistoon kuului ehdottomasti kaikki keskustelut mitkä liittyivät seksiin ja seksuaalisuuteen. Pienimunaiset ja lattearintaiset teinit nokittelivat sillä kenen hiukset olivat vaaleammat. Vessasta on myös tarttunut hiv ja muut seksin kautta leviävät taudit ainakin puolelle meidän väestöstä jos näihin palstoihin on uskomista. Ja loput väestöstä sitten paskoo housuun kun ovat olleet anaaliyhdynnässä kerran.
Mikä saa ihmisen kirjoittamaan näille palstoille ja oikein mainostamaan omaa tietämättömyyttä? Onko meillä niin kova halu olla esillä ja äänessä että emme enää välitä siitä mitä toiset ovat meistä mieltä, kunhan ovat jotain mieltä? Vaivaako meitä joku julkkispornovaihe missä jokainen tulee olla esillä Matti Nykäseen ja Tuksun lailla?
Sunnuntai menee rattoisasti kun näitä tyhmyyksiä lueskelee ja kirjoittelee. Ei muuta kun oikein mukavaa sunnuntaita.
Grillimakkara on hyvää, eiks jo? Hiiltä grillaamiseen saa kaupasta mutta se maksaa. Intiassa palaa hiilikaivos, se syttyi jo vuonna 1916 ja arviolta palaa vielä noin 3800 vuotta. Siellä voi intialaiset grillata makkaraa ihan ilmaiseksi, on se niin väärin.
Mitä muuta löytyy sellaista joka on väärin? No jotkut eivät tarvitse tehdä töitä öisin. Jotkut saavat tulla ja mennä liukuvan työajan mukaan etc etc. Tällainen köyhä virkamies joutuu noudattamaan tarkkoja aikoja, on se niin väärin!
Olisin mielelläni kovapalkkainen virka-aikaa tekevä virkamies mutta silloin olisi pakko lukea lisää yliopistossa eikä se vielä takaa että saan viran. Sekin on väärin!
Mutta jotta kaikki ei olisi väärin niin pääsen vapaalle aamulla kun muut menevät töihin, ja nyt kaikki muut sanovat että on se niin väärin!
Vääryyden tiellä ollaan ja sekin on väärin
…minulle, kiitos. Ai miksikö? No, minä kerron…
Koirat ulisevat kun niillä on paha olo, niin tekee ihminenkin (minä myös). Koirat tykkää lihasta. niin minäkin, ja niin edelleen.
Koiran elämä on oikeastaan aika rauhallista. Nukkumista, ruoka tulee kuppiin ajallaan, leikkimistä, oleskelua. Ainoa huono puoli koiran elämässä on oikeastaan se että joutuu menemään ulos kuselle. Jos olet koira niin söpöt tytöt rapsuttavat sinua (eipä ole rapsuttajia näkynyt tämän ihmisen maailmassa). Koirana voit tehdä vähän mitä lystäät ja sitten katsella viattomilla ruskeilla silmillä isäntäväkeä ja samalla tuottaa anteeksipyytävää ininää, toimii joka kerta mutta vain jos olet koira. Ai kun saisin olla koira…
Ajattele nyt, tällainen olisi koiran päivä:
0700 Nyt herätetään emäntä, on pakko päästä kuselle
0715 Missä mun ruoka, kauhea nälkä!
0730 Joko mennään ulos?
0830 Et muuten pyyhi mun tassuja!
0831 Etkö voisi olla hiljaa, yritän nukkua!
1200 Kuselle!
1210 NARTTU! Tunnen tuoksun tänne asti! Hei, haloo, väärä suunta!
1300 Nyt mennään kotiin! Narttu pääsi karkuun!
1310 Etkä muuten pyyhi mun tassuja!
1311 Jos kaataisin vesikupin niin…
1312 RAPSUTA!
1315 Ja ei kun nukkumaan, herätä ruoka-aikaan
1600 RUOKAAAAAAA!!!!
1610 Ulos, ulos, ulos. NARTTUJA kulmakunnilla!
1700 Jaha, jos löhöäisi sohvalla…
2100 Joko mennään nukkumaan? Ja missä viipyy rapsutus?
Että näin. Joskus toivoisin että olisin syntynyt koirana.
Ja uusi päivä edessä. Eilen minulle hymyiltiin ja olin otettu siitä (vaikkakin oli pieni pilke silmäkulmassa hymytytöllä). Tänään minulle ei olla (vielä) hymyilty joten pikkasen huonompi päivä. Ja sitten se on se joulu joka tekee tuloaan….
Kaveria on elämä kohdellut kaltoin viime aikoina. Elämän perusasiat ovat mullistuneet ja varmaan myllerrys pääkopassa on tasoa mega tai sitä suurempi. Muistan kun itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja miten se aika muutti minua kohti nykyistä persoonaa. Silloin sain tukea kavereilta ympäri suomea ja siitä olen heille ikuisesti velkaa. Toivon vain että kaverilla on sama onni onnettomuudessa. Voimia!
Perheetön joulu, on se kyllä ankeeta. Vai onko se jouluni sittenkään perheetön? Minähän saan olla työperheeni kanssa vastaamassa omalta osaltani kansalaisten turvallisuudesta. Kai sekin lasketaan? Emme jaa joululahjoja, juomme kahvia, vittuilemme toisillemme mutta yhtä kaikki olemme toisaalta kuin perhe, perhe jossa jokaisella on omat huolet ja murheet, perhe joka vetää yhtä köyttä (jo ihan ohjeistuksen mukaan), perhe jossa jokainen tuo oman pienen osan suureen yhteisöön.
Miksi näin synkkiä ajatuksia aamutuimaan? No koska en tykkää tästä jouluhässäkästä. Joulu pitäisi mielestäni olla ei-kaupallinen perheiden ja sukujen yhteinen rauhoittumisaika. On ihan turhaa puhua jostain joulurauhasta kun joutuu pää kolmantena jalkana juosta paikasta A paikkaan B. Jouluna pitäisi jokaiselle suoda oikeus rauhaan ja turvallisuuteen niin kotona kuin muuallakin. Utopistinen ajatus mutta niin minä sen ajattelen.
Nyt aion kuitenkin tehdä jotain mitä en olisi vielä viime viikolla uskonut tekeväni, toivotan kaikille ystäville ja tämän kirjoituksen lukeville oikein hyvää joulun odotusta ja oikein rauhallisia pyhiä. Toivottavasti elämä hymyilee edes pienen hetken teille, ihan niin kuin se ihana tyttönen hymyili minulle eilen.
Olkaahan kiltisti, mussukat ja tontut ja muut ihanat olennot.
So it is Christmas….
Blogiteksteistä Ajattelen käytin vapaasti hyväkseni lausetta; Ajattelen, siis olen olemassa. Tämä lentävä lause on alunperin latinaa ja muodossa Cogito, ergo sum. Rupesin sitten googlaamaan lentäviä lauseita ja huomasin että yllättävän moni niistä on yleisesti käytössä, niin oikeudessa kuin Asterix-sarjakuvassa, ja että niitä voi myös hyvin helposti käyttää väärin tai tahallisesti lausua väärin.
Kaikki tietää uhkapelurin lauseen Alea iacta est, arpa on heitetty. Koska minä väärinkäytän niin sanoja kuin kahviakin, joka on diureetti (nesteenpoistaja), kirjoitan tämän lauseen muotoon Urea iacta est, virtsa on heitetty. Tämäkin, kuten niin moni mun kirjoitus, on puhtaasti pro hac vice, tätä tapausta varten, tai sitten selkeästi mea culpe, minun vikani. Silti aion tämän julkaista.
Usein kirjoitan asioista joista ei ole mitään tietoa, ihan mututuntumalla. Virheitä tulee mutta errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä, niin bloggailussa kuin elämässäkin. Siihen ei auta mikään. Nimeni on myös latinalaista alkuperää eli nomen est omen, enkä sillekään voi yhtään mitään. Valitan.
Kuiitenkin aion pysyä per se (juu, se lausutaan kans niin, ei siis perse) joka tarkoittaa vain omana itsenään. Ei haittaa pieni o sancta simplicitas (pyhä yksinkertaisuus) eikä edes lumbago non definita (noidannuoli). Huudan vain Julius Ceasarin tavoin veni, vidi, vici (tulin, näin, voitin) tai sitten se minun elämäni paremmin kuvaava veni, vidi, vittu!
Ja vielä lopuksi mainita siitä että kaikki lukemanne on teidän vapaasti tulkittavissa. Näin ollen kirjoittajaa ei voida pitää minkäänlaisessa vastuussa teidän tulkinnasta. Koska olette ilmeisesti lukeneet koko tekstin ja päässeet tähän kohtaan otan vapauden toivottaa teille hyvää päivänjatkoa.
Etäisä
Onko ihminen koskaan todella onnellinen? Onko ihmisellä oikeutta onnellisuuteen? Onnellisuus on yliarvostettu, saa olla tyytyväinen jos edes joskus on iloinen (Gunvald Larsson Beck-sarjassa).
Mikä tekee ihmisestä onnellisen? Onko siihenkin olemassa joku kaava tai salainen resepti? Riittääkö peruselämä siihen vai vaaditaanko jotain lisukkeita? Voiko kaikki saavuttaa onnellisuuden?
Terveys on monen mielestä onnellisuuden perusta (ihan vain omia havaintoja, ei minkäänlaista tieteellistä pohjaa). Mutta terveys itsessään on monen osa-alueen summa. Terveys on WHOn määritelmän mukaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin summa, ei pelkästään se että ei ole sairas. Näin ollen jos terveys on onnellisuuden perusta niin yllä olevat osat ovat sitten vaikuttamassa onneen. Nyt herää kysymys onko kenelläkään niin hyvin asiat että yllä mainitut toteutuu vai ollaanko vajaaterveitä ja varttionnellisia koko ajan?
Tänään ainakin olen iloinen (ja nyt suurin osa mussukoista kuvittelee että olen kipeä koska väitän tähän aikaan aamusta olevani iloinen) mutta onneen on vielä pitkä matka. On turvallinen olo mutta vielä jokin puuttuu jotta voin saavuttaa optimaalisen terveyden ja sen kautta onnellisuuden.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille
Lycka är jävligt överskattat. Man får vara nöjd om man är litet glad ibland (Gunvald Larsson)
Ajattelen, olen siis olemassa. En ajattele, olenko olematon? Ajattelen että en ajattele, olenko siis olemattomasti olemassa?
Elämän huippuhetket ovat lyhyitä endorfiineilla varustettuja ajanjaksoja. Kaikki muu on tasapaksuista taistelua. Kolme hetkeä elämässäni ovat olleet ylitse muiden, silloin kun olen saanut pitää ensimmäistä kertaa lapseni sylissä. Nämä lyhyet hetket ovat niin suuressa arvossa että ne paikkaa ne huonot tasapaksut hetket mennen tullen.
Mutta miksi loppujen lopuksi olen täällä? Mikä on mun missio? Miksi Jumala (tai joku muu yliluonnollinen voima) päätti että juuri Minä istun sunnuntaiaamuna ja mietin miksi olen olemassa? Onko olemassaolollani joku syvälle haudattu tarkoitus? Onko olemassa joku masterplan? Miksi?
Kuten aina, silloin kun rupean kirjoittamaan ilman käsikirjoitusta (hmmm, miten voi kirjoittaa käsikirjoitusta jos tarvitsee käsikirjoitusta kirjoittamiseen?) ajatukset pomppivat ja senat menee sakaisin. Niin kävi myös nyt. Ajattelen huippuhetkiä ja jostain ilmestyy toisia, ei niin julkaisukelpoisia ajatuksia, mieleeni. Silti se päällimmäinen kysymys on miksi?
Hoidossa oleva koira istuu vierelläni ja haluaisi mennä lenkille, kun hän tietää että lenkin jälkeen saa lihapullia. Ne ovat ilmeisesti hänen huippuhetket. Kai se on lähdettävä, juon vain kahvini ja kirjoitan muutaman jutun…
Rauhallista aamua mussukoille ja muistakaa ajatella
Facessa törmää aina silloin tällöin testeihin jotka saavat miettimään. Yksi testi kertoi minulle että kunhan tiedän oman arvoni en voi olla arvoton. Mutta jos mielestäni minulla ei ole arvoa niin silloinhan olen kuitenkin arvoton. Asia vaivaa minua, mietin jatkuvasti mikä minun arvoni oikeasti on, vai olenko arvoton?
Arvostus syntyy arvomaailmasta mutta onko minulla sellaista? Mistä saan tietää oman arvomaailman arvot? Kuka selventäisi ne minulle? On kuin olisin hukassa omassa maailmassa.
Entäs kuka arvostaa minua ja miksi? Arvostaako jokainen kohtaamani ihminen minua samalla tavalla? Ja villakoiran ydin on arvostanko minä sitä että minua ja minun arvoja arvostetaan?
Yritysmaailmassa on in tehdä strategiaa ja liittää siihen yrityksen arvoja. Voila, työ on tehty, arvot on asetettu mutta valvotaanko että ne toteutuu? Usein strategiat ja arvot on niin ympäripyöreitä että ei kukaan koskaan saa selville onko toteutunut vai ei. En väitä että näin aina olisi mutta silti. Jos minä nyt tekisin strategian omasta elämästä niin tavoitteena olisi saavuttaa sellainen tila että olisin ihmisiksi, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Arvomaailmasta en edes puhu koska strategia on tärkeämpi.
Mutta vielä minua hiertää se fakta että en oikein tiedä minkä arvoinen olen? No ainakin olen juuri nyt ansainnut kupin kahvia…
Vaikka lupasin että en tee mitään spin-off-juttua Thomas Antaksen kolumnista niin… Facebookissa kun ruvettiin kommentoimaan nin heräsi mielenkiinto taas. Joten, sorry Thomas, tässä se nyt on…
Virus on latinaa ja vapaasti käännettynä se tarkoittaa myrkkyä. Virus nimikkeenä on käytetty pitkään yleisenä kuvauksena taudinaiheuttajista. Virus on kuitenkin monimutkainen biologinen järjestelmä vaikkakin ei elävä organismi.
Miten niin ei elävä organismi? Miksi sitten puhutaan elävästä viruksesta rokotuksien yhteydessä? No juttu on niin että viruksella ei ole omaa solurakennetta eikä omaa aineenvaihduntaa. Viruksella on ainoastaan geneettiset rihmat ja joitakin proteiineja omassa rakenteessa. Tämän takia virus tarvitsee isäntäsolun jotta virus voi lisääntyä.
No miksi tämä kiinnostaa etäisää? No siksi että oma elämäni muistuttaa suuresti viruksen elämää. Minulla on sekä DNA- että RNA-rihmat, no okei minulla on myös solurakenne mutta se on sivuseikka. Olen, kuten virukset taudinaiheuttaja (epäusko, pahoinvointi, ällötys) ja tarvitsen isäntäsolun, tai oikeastaan emäntäsolun, jotta voin lisääntyä. Omaa elämää minulla ei juuri ole ja joidenkin mielestä olen niille myrkkyä, kuinka ollakaan nämä mitkä ovat sitä mieltä että olen myrkky niin ovat juuri niitä kaivattuja emäntäsoluja. Tekeekö tämä minun elämästä viruksen elämä? Vai olenko pelkkä parasiitti, loinen ilman tieteellistä nimeä?
Virusten aiheuttamat taudit ei voida parantaa lääketieteellisesti. Osin niitä voidaan ennaltaehkäistä ja joidenkin osalta voidaan oireita ja taudinkulkua lieventää ja hidastaa. Virukselle ei kuitenkaan löydy varsinaista vasta-ainetta, antibiootit eivät pure virusinfektioon. Sen takia olen ikuisesti läsnä niiden elämässä joita olen joskus tartuttanut. Pysyn niiden järjestelmässä aiheuttaen lisää pahoinvointia, ällötystä ja epäuskoa. Alan kohta ihan oikeasti uskoa että olen virus….
Ja kuten aina, jos yllä olevassa tekstissä on asiavirheitä niin olkoot. Tarkoitukseni oli vain tuoda esiin tylsän elämän virusmaisuudet. Joten rakkaat mussukat, jos haluatte käyttää lauseen välimerkkiä seksuaalisesti hyväksi niin tehkää se jossain piilossa. Tämä teksti ei ole sen arvoinen.
Muutin pohjanmaalle noin kaksi vuotta sitten. Pakkasin, kannoin ja kirosin. Eilen muutin naapuriin, eli vaihdoin taloyhtiötä, pakkasin, kannoin ja kirosin ihan yhtä lailla. Heitin myös pois laatikoita mitä en ollut kahteen vuoteen purkanut. En edes katsonut mitä sisältävät, eihän se kovin tarpeellista tavaraa voi olla jos en ole kaivannut kahteen vuoteen.
Nyt yritämme saada tavaroita paikoilleen. Elintärkeät pleikkarit ja tv on jo viritetty, no sänky myös. Tänään etsittiin kahvimukia sitten ihan urakalla, siinä ohessa löytyi lääkevarasto, hamsterin ruuat, puhelimien laturit yms sellaista krääsää mitä ilman ei tule toimeen. Kahvia juon lasista kun oma lempimuki on ilmeisesti vielä väärässä laatikossa.
Ja nyt tärkeä tiedotus, jos mainitsen sanallakaan että aion muuttaa seuraavien kolmen vuoden aikana niin saa ampua!
Ei hyvää huomenta, mussukat…
Vuosi sitten joulun alla vein kahvitytölle joulukukan. Silloin tuli hyvä mieli ja tunsin tehneeni jotain erittäin hyvää. Arvatkaa miltä tuntui kun kyseinen kahvityttö, joka nykyään on ruokakaupassa töissä, tuli kadulla vastaan nätisti hymyillen ja vieläkin kukkaa muistaen. Kyllä, olo on aivan loistava.
Vakiopaikassa on nykyään uusi kahvityttö. Söpö, kyllä, vaimomatskua, eeee…. No ei varmaan.
Ja teille jotka odotatte joulua, tänä vuonna aion unohtaa joulun enkä aio kirjoittaa siitä yhtään mitään….
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi