Kategoria: Rakkaus

Home sweet home

On 25.11.2015

ja kaikki mitä se pitää sisällään…

Taas tuli käytyä siellä sun täällä. Olihan se mukavaa mutta kyllä se oma pikku boheemiluola on kuitenkin kullan kallis. Taas voi mennä ja tulla oman mielen mukaan, istua koneen ääressä ja näpytellä tekstiä ruutuun, etsiä toista boheemisielua, mistä aasinsilta siihen mitä ajattelin kirjoittaa.

Joskus vuosia sitten, silloin kun vielä olin nuori ja komea, kaikki oli toisin. Luettiin treffipalstaa, lähetettiin kirjeitä, soiteltiin ja käytiin treffeillä. Nykyään selataan treffipalstoja netissä, annetaan koneen laskea sopiiko joku kumppaniksi, jos matchtulos on huono niin ei edes vaivauduta vaikkakin esittelyteksti vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luotetaan siihen koneen laskemaan tulokseen, ei tää sovi sinulle! Entä jos se tulos on väärä? Entä jos vuosisadan rakkaustarina menee sivusuun koska happypancake tai vastaava ei ole huomioinut ihan jokaista pientä yksityiskohtaa? Ja miten määritellä onko nainen/mies ihana? Fiilis jää pois, riskit jää ottamatta, voiko näin hakea sitä aitoa kumppanuutta?

Naurattaa nämä nykyiset Tinderit, match.comit ja muut deittipalvelut. Ne ovat parhaita välineitä tuhoamaan kaiken sen mikä deittailu on. Mystiikka on poissa, hermostuneisuus on enää siinä vaiheessa kun näpyttelee, eikä enää tarvitse odottaa postia kun kuuta nousevaa (no joo, postilakko kyllä auttaa siinäkin) kun ympäri vuorokauden voi mobiililaite plingata viestin saapumisen merkiksi. Hauskuus deittailusta on poissa, se on nykyään sellaista pakonomaista seuranhakua, vain sen takia että ei haluta olla ilman sitä toista koska silloinhan me ollaan taas erilaisia.

No, juon kahvini rauhassa. Surffaan netissä ja jään odottamaan että joku laittaa minulle kirjeen kotiin. Voi kyllä olla että joudun odottamaan loppuelämän mutta olkoot sitten näin.

Rakkaus vol 2

By marcexone

On 15.11.2015

In Rakkaus, Unelmat

Paikallisessa soittoravintolassa näin naisihmisen, sellaisen ihanan millä oli ihan selvästi kauneus puolellaan. Katseemme kohtasivat ja tunsin jotain, en vielä tiedä mitä, jotain sanoin kuvaamatonta, fyysinen vetovoima, jokin siinä naisessa vetosi minuun. Kotiin päästyäni mietin pitkään miksi en ottanut tilaisuudesta kopin. Miksi jäin siihen tunteeseen että jokin meni nyt huti. Olisinko voinnut olla hänelle SE?

Tovin jouduin miettimään ennen kuin vastaus minulle selkisi, en voinnut vastata hänen katseeseen koska sydämeni on jo varattu. Se kenelle se on varattu on tässä kohtaa aivan samaa, hän ei mitä luultavammin edes tiedosta sitä (parempi ehkä näin), mutta silti asia on näin. En voinnut rakastua päätä pahkaa koska olen jo rakastunut, tai ei, rakastan toista, niin hyvässä kuin pahassa, se että onko rakkauteni edes millään tavalla suosiossa tai paremminkin edes lähellä vastakaikua on aivan toinen asia.

Me voimme rakastaa monella eri tavalla. Kaikki me vanhemmat tiedämme sen, rakastamme lapsiamme tietyllä tavalla, rakastamme niiden toista vanhempaa myös tavalla, ei aina silleen tietyllä tavalla mutta silti. Rakastamme ystäviämme, perhettämme ja muita samassa jamassa olevia mutta rakastamme kaikkia eri tavalla. Se on se rakkauden suuruus.

Jotkut sanoo että tiedät milloin se oma kumppani tulee eteen, sen vain tietää. Välttämättä se ei tarkoita sitä että tämä kumppanuus kestäisi arjen mutta tiedät milloin hän on siinä sinun edessäsi. Minä tiedän, olen nähnyt hänet monasti, en tiedä onko hän nähnyt minua siinä valossa enkä aio ottaa asiasta selvää. Se on puhtaasti hänen asiansa, minä tiedän että hän on se minulle ja voin vain toivoa että olisin myös se hänelle, en tiedä.

Poistuin paikallisesta juottolasta haikein mielin. Kaikki oli pedattu sille että en olisi ollut yksin tänään. Silti jotenkin olen ylpeä siitä että kykenin poistumaan aiheuttamatta sen kummempaa meidän kesken. Se jäin katsekontaktin tasolle, hyvä niin (vaikkakin fyysinen minä väittää jotain muuta). Voin siis keskittyä rakastamaan hiljaa sitä minun sielunkumppania.

Hyvää yötä, mussukat

Ensirakkaus

By marcexone

On 10.10.2015

In Rakkaus

Onko totta että ei koskaan unohda ensirakkautta? Vai onko niin että ei koskaan unohda rakkautta? Mikä tekee toisesta rakkaudesta tärkeämmän? Onko se toinen rakkaus jotenkin huonompi?

Sain tytöltä viestin. Hän halusi pyytää anteeksi sitä että jätti minut silloin 80-luvulla. En voinnut antaa anteeksi koska ei ollut mitään anteeksiannettavaa. Rakkaus vain loppui kesken kaiken ja lähdimme kulkemaan eri polkuja pitkin, yhteisestä polusta vain hienot muistot jäi. Hän ei ollut ensirakkauteni, silti muistan hänet suurella lämmöllä, hänellä on paikka minun menneisyydessä, minun sydämessäni.

Muistan toki myös ensirakkauteni, ainakin ne hienot muistot, eikä niitä huonoja nyt oikeastaan ollutkaan. Kaikki oli niin yksinkertaista silloin nuoruudessa. Rakastuttiin, rakastettiin ja jatkettiin matkaa kun rakkaus loppui. Ei me, minä ainakaan, silloin ryvetty itsesäälissä, olltu mustasukkaisia viikkotolkulla, kiusattu ja tultu kiusatuksi. Me vain elettiin meidän omaa elämää.

Rupesin ajattelemaan että onko se rakkaus mikä on se ongelma vai se muu yhteiselämä. Välillä saan sellaisen tunteen että se rakkauden loppuminen ei ole se ”kova juttu”, se on se muun yhteiselämän loppuminen joka aiheuttaa ongelmia. Totutaan toisiimme niin että on vaikeata jatkaa eteenpäin ilman sitä toista, rakasti sitä tai ei. Arki nostaa päätään ja vaivaa mieltämme, rakkaus tai sen puute on oikeastaan täysin syytön, siitä tehdään vain syntipukki. Se rakkaus minkä joskus tunsimme toisiamme kohtaan ei häviä mihinkään, se peittyy vain toisten tunteiden alle, pettymyksen, surullisuuden, pelon etc. Kun sitten joskus nämä toiset tunteet väistyvät niin rakkaus nousee taas ja tuntuu siltä että se ei olekaan koskaan ollut poissa. Näin ollen, kyllä, ensirakkaus ei koskaan kuole.

Parisuhdeproblematiikka

By marcexone

On 6.10.2015

In Rakkaus

Parisuhteessa on hyvät ja huonot puolet. Se lisää kodin viihtyvyyttä silloin kun asiat ovat mallillaan mutta se myös pilaa kunnon mökötyksen silloin kun asiat menevät huonosti. Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu parisuhteeseen. Ovat joko liian itsenäisiä tai sitten ovat niin erikoisia että kukaan ei jaksa katsoa niitä. Onko näin että jotkut meistä on luotu elämään yksin?

Joskus kun istuu yksin kotona, kalojen uintia katsellen, niin tulee ikävä parisuhdetta. Toisaalta kun lähtee iltamyöhään lenkille puhdistamaan ajatuksia ja palailee kahden maissa yöllä, on kiitollinen siitä että ei ole aiheuttanut kenellekään huolta. Asiaa vaikeuttaa tietysti se että itse en ole valmis luopumaan vapaudestani, mutta en myöskään haluaisi luopua kodin lämmöstä, hellyydestä, rakkaudesta (siis hypoteettisesti koska minähän olen sinkku) enkä mistään muustakaan mikä liittyy parisuhteeseen. Kun siihen vielä lisää taiteellinen boheemisielu niin avot.

Parisuhde vaatii myös järjestystä, sana joka ei kuulu boheemitaiteilijan sanastoon. Parisuhde vaatii suunnittelua, budjetointia, työnjakoa ja kaikkea sitä mitä minä vihaan. On se kumma että voin tarkasti laskea ja suunnitella milloin ostan canvaspohjia, milloin värejä ja muita taiteiluun liittyvää mutta jos joku joskus saa minut kiinni siitä että suunnittelisin miten saan ensi kuun laskut maksettua niin lupaan hänelle ISON PALKKION. Ja älkää edes puhuko tiskaamisesta ja siivoamisesta, eihän niissä ole järkeä, se lika tulee kuitenkin uudestaan, vai?…. 😉

Unohdin ostaa kahvia kaupasta, ei muuta kuin uudestaan sinne, tai joo, menenkin R-kioskille juomaan kupin kahvia niin ei tarvitse ostaa kotiin. Paluumatkalla kävelin sitten taas kaupan ohi, ostamatta kahvia, pöllö mikä pöllö. Joudun varmaan vielä menemään uudestaan kauppaan, suklaatkin ovat loppu, ja nyt huom. Jos olisin parisuhteessa voisin syödä emännän suklaat…..

Railakasta parisuhteilua teille jotka sitä harrastavat, minä joudun kauppaan taas…

Rakkaus

By marcexone

On 20.9.2015

In Rakkaus

Se on niin ihana tunne silloin kun se sattuu kohdalle. Rakkaus on myös ikävä tunne silloin kun se on yksipuolinen. Rakkaus on monessa muodossa ilmenevä tunne, rakkautta on lähes mahdotonta selittää.

Voiko toista ihmistä rakastaa vaikka se toinen ihminen ei rakasta? Muuttuuko yksipuolinen rakkaus koskaan joksikin muuksi? Voiko rakastaa toista jos ei rakasta itseään? Ajatuksia jotka vain jostain tuli päähän…

Rakastuminen, ihastuminen ja siihen liittyvä problematiikka on myös tänään mielessä. Ei sen takia että olisin ihastunut, eikä sen takia että olisin rakastunut. Se tuli mieleen sen takia että rakastan. Rakkautta on se että antaa toiselle tilaa, rakkautta on se että hyväksyy toisen sellaisenaan, rakkautta on myös se että osaa muokata omaa olemusta niin että se sopii rakkauden kohteen kanssa yhteen. Rakkaus ei välttämättä tarkoita sitä romanttista paskaa, peiton alla pussailua, yhdessä oloa ja kaikki muut hörhöilyt. Rakkaus on se että voi elää ilman näitä ja silti olla onnellinen.

Romantiikka toisaalta on ihan mukava harrastus. Joskus sitä tarvitsee jotta jaksaa rakastaa. Romantiikka voi esiintyä monessa eri muodossa, pieni ele, hipaisu, pusu, lahja, kukkia, hali, voisin jatkaa loputtomiin. Silti se romanttinen osuus on niin häviävän pieni osuus siitä rakkaudesta.

Rakkaus on myös sitä että ajattelee toista ennen kun ajattelee itseään. Miten hän suhtautuu jos teen näin, entäs näin? Toki pitää myös muistaa että ei voi tehdä vastoin omaa elämänkatsomusta, vastoin omia moraalikäsitettitä yms. Rakkaus on loppujen lopuksi loputon sarja hyviä lehmänkauppoja. Kauppoja jossa molemmat osapuolet yleensä voittavat, eivät toki aina.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä että rakastan liikaa. Se että onko se hyvä vai huono asia on sitten aivan toinen tarina.

Rakkaudella

Marre

Päätin että….

By marcexone

On 7.7.2015

In Rakkaus

… en enää koskaan haikaile menetetyn suhteen perään, voi kuinka väärässä taas olin.

Suhde naisystävään on jo pitkään ollut katkolla, kumpikaan vain ei halunnut olla se joka sen ääneen sanoo. Suhteemme ei kehittynyt ja pienet säröt kasvoivat kuiluiksi. Ei auttanut enää siltojen rakentelu eikä patojen asettelu, suhde kuoli omaan mahdottomuuteen. Paljon jäi vielä kokematta ja sanomatta, paljon olisin vielä halunut hänen kanssa tehdä, ei vain ollut tarkoitettu niin.

Surettaa, itkettää, vituttaa ja heikottaa. Mikään ei saa minua näin huonolle tuulelle kuin epäonnistunut suhde, tai ei se epäonnistunut ollut, se ei vain kestänyt.

Onneksi lapset ovat täällä, pakottamassa minua toimimaan, muuten varmaan tuijottaisin nyyhkyleffoja vuorokauden ympäri ja laiminlöisin elämän täysin. Kuopasta on pakko nousta, lapio ja tikkaat vain uupuvat, pahus!

No, jotain hyvää tässä päivässä on, talokauppojen päivä on lyöty lukkoon. Nyt pitää vain saada itsensä paikalle, jotenkin se varmaan onnistuu, jos ei niin avot….

Sade ripottelee pihalla, taivas on yhtä harmaa kuin mieleni, no joku päivä se aurinko varmaan taas paistaa.

Trust your feelings, Luke….

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi