Tour de Europe on päättynyt. Wienistä Lapinjärven kautta Vaasaan kävi tie. Kyllä oma koti on kullan kallis.

Wienissä oli paljon nähtävää. Suurkaupunki uhkuu historiaa, kulttuuria, turvallisuutta ja ystävällisyyttä. Valitettavasti se myös uhkuu korkeita hintoja ihan jopa Suomen mittakaavan mukaan. On tullut käytyä Sissi-museossa, Sloss Schönbrunnissa, Stefansdomin katakombeissa, Cafe Centralissa, Maria Hilferstrassen ostoshelvetissä ja monessa paikassa. Kuitenkin jäi mieleen yksi ylitse muiden, Schönbrunnin puisto. En osaa kuvailla sitä mitä se herätti minussa, se oli kaunis, upea, ISO, mahtava, pysäyttävä, se vain oli. Siinä oli jotain erityistä.

Kahvin ystäville Wien on kallis paikka. Viinin saa puoleen hintaan verrattuna kahviin. Juokaamme siis viiniä…. Ehei, kupponen maistuvaa Wiener Melange ei ole koskaan pahitteeksi, etenkin jos se on niin hyvä kun Cafe Sacherin Melange. Kermainen maitovaahto ja sopiva paahtoaste kahvissa, nam…. Täytyy myöntää että niiden Sachekakut ei ollut yhtä hyviä vaikkakin se on niiden keksimä tuote.

Kotimatkalla pysähdyin pariksi päiväksi vanhoille kotikulmille. Vietin aikaa lasten ja iäkkäiden vanhempieni kanssa. Kävi koulun stafettkarnevalharkoissa katsomassa kun omat lapset juoksivat, kärkivauhtia (siihen ei kyllä etäisä koskaan taipunut) voin kertoa. Piirsimme, iskettiin korttia, käytiin leikkipuistossa, naurettiin… Voi kun sen saisin kokea päivittäin… Keskimmäinen lapsista sai uuden pyörän maanantaina. Poika oli ylpeä pyörästään mutta vähän varovainen, hän pelkäsi että ei osaa ajaa sillä ja että joutuu naurunalaiseksi, no ehkä se puuska puhaltaa nopeasti ohi.

Huomenna on taas normi arki. Aamulla töihin, yöksi kotiin, puuduttavaa. Kaipaan jotain muutosta työhöni, en vain tiedä mitä. On sellainen tunne että nykyinen työ ei tuo tarpeeksi haasteita, ja sen myötä ei myös tule sitä onnistumisen tunnetta. Pakko vain purra hammasta ja puskea eteenpäin.

Hallitusneuvotteluja odotellessa, hyvää huomenta Suomi