Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: Eurooppa

Itsenäisyys

Tänään vietämme Suomen itsenäisyyspäivää. Juhlistamme oman kansamme tahtoa olla itsenäinen, omista asioista huolehtiva yhteisö. Muistamme ne jotka antoivat kaikkeensa kansamme puolesta, niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti. Kunnioitamme kansamme ja yhteisömme eri juhlilla, tapahtumilla, liputuksilla jne.

Mutta miten on huomenna? Normaali arki tulee vastaan, murisemme taas siitä miten kaikki on mennyt niin huonoksi. Maan talous takkuilee, ei ole sitä eikä tätä. Missä silloin on itsenäisyyden ylpeys? Miksi emme silloin ole tyytyväisiä siitä että saamme päättää omista asioista? Onko meidän itsenäisyys enää olemassa vain vuorokauden verran?

Mitä itsenäisyys tarkoittaa yksittäiselle henkilölle? Onko se vapaus tehdä omia päätöksiä, vapaus toimia tiettyjen moraalikäsitteiden puitteissa vai onko se vain taas yksi syy lisää juhlia? Osaako tämän päivän kansalainen arvostaa oman kansan itsenäisyyttä ja sen tuomaa arvostusta? Onko nykypäivän globaalisaatio viennyt pohjan itsenäisyydestä?

Suomi on tänään osa verkostunutta Eurooppaa, osa maailmaa mutta silti vielä itsenäinen valtio. Emme voi tehdä ihan niin kuin lystäämme mutta ei meille kyllä kukaan sano myös miten tätä maata tulisi johtaa. Se on itsenäisyyden hinta. Emme voi olla piittaamatta muista jos haluamme menestyä kansana, emme voi uppiniskaisesti kulkea omaa polkua jos koko muu maailma kulkee toista reittiä. Se ei vain toimi niin. Se mitä voimme tehdä on että yritämme vaikuttaa muun maailman polkuvalintoihin, yritämme johdattaa muita meille sopivalle kurssille, se on tämän päivän itsenäisyys.

Vaikka en aina ole ihan samaa mieltä meidän kansaa johtavien ihmisten kanssa niin myös minä olen tänään ylpeä. Olen ylpeä siitä että kuulun kansaan joka on taistellut itsensä itsenäiseksi, ylpeäksi osaksi maailmaa. Olen tyytyväinen siihen miten useimmat asiat ovat suomessa, toki en voi ihan kaikkea allekirjoittaa, ja olen kiitollinen siitä että saan itse olla itsenäinen kansalainen. Olen ylpeä siitä että saan olla Suomen kansalainen, en vain tänään mutta joka ikinen päivä.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Home sweet home

Tour de Europe on päättynyt. Wienistä Lapinjärven kautta Vaasaan kävi tie. Kyllä oma koti on kullan kallis.

Wienissä oli paljon nähtävää. Suurkaupunki uhkuu historiaa, kulttuuria, turvallisuutta ja ystävällisyyttä. Valitettavasti se myös uhkuu korkeita hintoja ihan jopa Suomen mittakaavan mukaan. On tullut käytyä Sissi-museossa, Sloss Schönbrunnissa, Stefansdomin katakombeissa, Cafe Centralissa, Maria Hilferstrassen ostoshelvetissä ja monessa paikassa. Kuitenkin jäi mieleen yksi ylitse muiden, Schönbrunnin puisto. En osaa kuvailla sitä mitä se herätti minussa, se oli kaunis, upea, ISO, mahtava, pysäyttävä, se vain oli. Siinä oli jotain erityistä.

Kahvin ystäville Wien on kallis paikka. Viinin saa puoleen hintaan verrattuna kahviin. Juokaamme siis viiniä…. Ehei, kupponen maistuvaa Wiener Melange ei ole koskaan pahitteeksi, etenkin jos se on niin hyvä kun Cafe Sacherin Melange. Kermainen maitovaahto ja sopiva paahtoaste kahvissa, nam…. Täytyy myöntää että niiden Sachekakut ei ollut yhtä hyviä vaikkakin se on niiden keksimä tuote.

Kotimatkalla pysähdyin pariksi päiväksi vanhoille kotikulmille. Vietin aikaa lasten ja iäkkäiden vanhempieni kanssa. Kävi koulun stafettkarnevalharkoissa katsomassa kun omat lapset juoksivat, kärkivauhtia (siihen ei kyllä etäisä koskaan taipunut) voin kertoa. Piirsimme, iskettiin korttia, käytiin leikkipuistossa, naurettiin… Voi kun sen saisin kokea päivittäin… Keskimmäinen lapsista sai uuden pyörän maanantaina. Poika oli ylpeä pyörästään mutta vähän varovainen, hän pelkäsi että ei osaa ajaa sillä ja että joutuu naurunalaiseksi, no ehkä se puuska puhaltaa nopeasti ohi.

Huomenna on taas normi arki. Aamulla töihin, yöksi kotiin, puuduttavaa. Kaipaan jotain muutosta työhöni, en vain tiedä mitä. On sellainen tunne että nykyinen työ ei tuo tarpeeksi haasteita, ja sen myötä ei myös tule sitä onnistumisen tunnetta. Pakko vain purra hammasta ja puskea eteenpäin.

Hallitusneuvotteluja odotellessa, hyvää huomenta Suomi

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi