…joita meillä on, ovatko ne todellisia vai harhoja joita luomme koska emme ole tyytyväisiä omaan todellisuuteen?

I have a dream, a song to sing… Abban laulu soi jossain takaraivossa. Sen teksti pistää miettimään, auttaako unelmat meitä selviytymään? Entä jos ei kykene unelmoimaan, onko silloin tuhon tuomittu? Entä jos unelmoi liikaa, miten silloin käy? Missä on realistisen ja utopistisen unelman raja? Miten tiedän että voin toteuttaa sen mistä unelmoin? Milloin siirryn sen hienon rajan yli hulluuteen?

Osa unelmistani särkyi tänään. En ollut tarpeeksi hyvä, en ollut sitä mitä haettiin, en ollut sopiva. Jos olisin tiennyt en olisi uneksinut, taas toisaalta, jos olisin tiennyt en olisi saannut uneksia uudesta elämästä, uusista haasteista, uusista ystävistä. Jos olisin tiennyt olisin ollut yhden kokemuksen köyhempi, yhden pettymyksen heikompi, jos vain olisin tiennyt.

Tieto lisää tuskaa, tietämättömyys lisää unelmia. Fantasiamaailmassa olisin köyhä velho joka kulkee kulkurina kylästä toiseen kertoen satuja ja tehden taikoja. Todellisessa maailmassa olen köyhä virkamies joka kulkee toimipaikasta toiseen kertoen satuja ja tehden taikoja, nyt vain alkaa taikatemput olla loppu. Tarvittavia kokemuspisteitä ei näy edessä, into koulunpenkille on nollassa (jopa miinuksen puolella), oma pieni kolo alkaa tuntua harmaalta ja tylsältä, tarvitsen muutosta, muutosta parempaan, iloisempaan huomiseen. Tarvitsen uuden unelman jonka voin elää, tarvitsen uuden hahmon oman fantasia- maailmaani.

Kauniita unia, mussukat