…mietin…

…mietin…

Työhyvinvointi, mitä se on? Voiko edes voida hyvin työpaikalla? Onko omalla siviilihyvinvoinnilla miten suuri vaikutus työhyvinvointiin?

Moni työpaikka ottaa nykyään työhyvinvoinnin vakavasti. Se edistää monella tavalla työpaikan tuottavuutta ja tehokkuutta. Työhyvinvointi maksaa, siitä ei sovi kiistellä, joten johtajien ongelmaksi jää miten paljon se saa maksaa. Olisikin kiva kun olisi joku kaava mikä kertoo että jos olette esimerkiksi Maija Meikäläiseen nyt sijoittaneet työhyvinvointirahaa 1567,94€ vuodessa kolmen vuoden ajan mutta Maija ei suostu työhyvinvointiin niin ei muuta kun paremman työhyvinvointikoefissientin omaava Matti töihin ja Maija pois. Ai että työpaikat olisivat iloisia ja työhyvinvoivia.

Missä menee se raja että normaali Tyky/Tyhy riittää luomaan työhyvinvointia? Milloin tulee eteen se tilanne jossa pitää ottaa järeät aseet ja keinot käyttöön? Entäs milloin tulee se vaihe että joku kertoo johtajan kuluttaneen kaikki mahdollisuudet työhyvinvoinnin parantamiseen?

Työhyvinvointi on myös muuta kun rahaa. Työntekijälle kuuluu antaa työrauha, kunnolliset edellytykset työn tekemiseen, fiksu ja toimiva työsuunnittelu ja ennen kaikkea mahdollisuus kehittyä ja olla luova. Valitettavasti myös nämä asiat maksavat ja kun nykytrendi on että kaikelle pitää olla hintalappu, mieluiten miinusmerkkinen, niin ollaan pattitilanteessa. Ideoita olisi mutta kun ne maksaa. Työhyvinvointi on myös se että jokainen työpaikalla puhaltaa samansuuntaisesti samaan hiileen. Johtoportaan tulee tukea työporrasta ja työportaan on voitava luottaa siihen että ne saa sitä tukea. Jos tämä ketju rupeaa ontumaan on edessä kivinen ja hankala polku jotta saadaan asia korjaantumaan. Pahimmassa tapauksessa luottamuspulan ja kommunikaatiokatkoksen aikaansaaman ontumisen korjaamiseen menee vuosia, eli euroja paljon kuluu taas….

Mutta miksi teoriassa niin helppo juttu on käytännössä niin hiton vaikea toteuttaa? No, yksilöt ovat se ongelma. Kun kaikki eivät koe työhyvinvoinnin hyvät ja huonot puolet samalla tavalla. Joillekin riittää että firma tarjoaa kahvimaidot, toiselle ei riitä vaikka kuu tuotaisiin taivaalta (en kyllä tiedä mitä minä sillä kuulla tekisin, mutta). Tasapainon löytäminen ei ole niitä maailman yksinkertaisimpia asioita, siihen kun ei löydy mitään järkevää kaavaa.

Kuten aina, nämä yllä mainitut asiat ovat mietteitä, joskus jopa faktoja. Se miten lukija (tarkoittaen Sinua) tämän tekstin tulkitsee on hänen oma asiansa. Pyrin siihen että kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, mutta on taklattavalla myös se oma vastuu joten pää pystyyn ja kroppaa likoon.

Kiitos ja anteeksi