Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: valinta

Esimies vai takanainen

Eilen kävi keskustelu facessa haaleana kun haukuttiin pomoja ja mietittiin esimiehisyyttä. Itsekin rupesin sitten miettimään että mikä saa jonkun järjestön, viraston tai yrityksen valitsemaan henkilöstönsä jonkun kaavan mukaan. Voiko siihen vaikuttaa jollain tasolla? Onko valitsijamies/nainen tai nimittäjä yksinvaltias tässä?

No, ensimmäinen askel on tietysti että hakija on muodollisesti pätevä, enkä nyt tarkoita tässä sitä ulkomuotoa paitsi tietysti jos haetaan mallin paikkaa tai vastaavaa työtä. Hyvällä säkällä tässä karsiutuu jo osa niistä eitoivotuista henkilöistä. Sitten seuraa tekninen vertailu eli katsotaan ne taustat, todistukset, työura yms. Vieläkin ollaan aika tasapuolisia kaikki mutta sitten. Haastattelut. Tässä astuu kehiin ihmisen mieltymykset. Haastattelija(t) odottavat henkilöltä tiettyä reaktiota tietyissä tilanteissa. Mutta jos hakija ei reagoikaan niin? Saako hakija tästä ”miinusta” koska haastattelija ei osannut odottaa sitä?

Työnantajalla on oikeus valita se joka hänen mielestä on sopivin työhön, tietysti lain puitteissa mutta silti. Eli se valinta on kuitenkin jonkun henkilön/joidenkin henkilöiden henkilökohtainen mielipide. Tällöin on hyvinkin mahdollista että haetaan ominaisuuksia joita itse pitää vahvana ja se tiimi muodostetaan tietyn malliseksi. No sillä pomolla on sitten joukkue joka on samalla aaltopituudella hänen kanssa, vai onko?

Antaako tämä yllä kuvaamani ketju takanaiselle oikeuden haukka esimiestä tai päinvastoin? Onko se esinainen niin paljon mulkumpi kun se takamies että saa nimittää huoraksi? Entä saako haukkua milloinkaan ketään vai pitäisikö ennemmin luoda rakentavan kritiikin työyhteisö? No se voi joskus olla yksittäisen duunarin helpompaa vain haukkua kun se että esittäisi hyviä ideoita, etenkin jos ne on ristiriidassa yhteisön johdon vision kanssa.

Olen huono esimies, minulta puuttuu esimiehisyys, kärsivällisyys ja usko ihmiskuntaan. Olen kuitenkin vielä huonompi takanainen, suu käy koko ajan (tai kynä) ja olen ensimmäisten joukossa haukkumassa järjestelmää, johtoporrasta, yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä. Yritän oppia ja yritän luoda pohjaa paremmalle yhteistyölle mutta se tie on kivinen, karu ja karsean pitkä. Ehkä minäkin vielä joku päivä saan mahdollisuuden olla esimiehenä sellaisessa paikassa missä minun visioni on sama minun esimiehen vision kanssa, aika saa näyttää.

 

Miten tästä eteenpäin?

Kysyn tämän kysymyksen aina silloin tällöin. Miksi? Koska jokainen päivä tuo eteen uusia valintoja, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia ja uusia kysymyksiä. Miten haluan kohdata oman elämäni ja kaiken sen minkä se tuo eteeni? Mitä haluan tehdä huomenna ja siitä eteenpäin? Kenen kanssa haluan tehdä sen?

Tänään oli taas sellainen haarapäivä, piti oikein miettiä mitä minä oikeastaan haluan. Olenko tyytyväinen siihen mitä minulla on, vai onko minun siirryttävä eteenpäin? Kieltämättä näistä asioista olisi joskus ihan kiva jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa. Joku joka ei tiedä mitä teen tai miten sen teen, joku joka vain kuuntelee eikä edes yritä ymmärtää. Tai sitten joutuu vain bloggaa tästä, ehkä joku lukee, ehkä joku ymmärtää.

Yön yksinäisnä hetkinä mietin joskus omia valintoja, niin tehtyjä kuin tekemättömät. Kaikki niistä eivät olleet hyviä valintoja, mutta ne ovat tehneet minusta sen minkä olen (excuse me for making them). Joskus mietin miksi olen tehnyt jotain silloin joskus, joskus mietin mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. Tekeekö se minusta paremman ihmisen? En usko mutta se antaa toivoa että edes joku näistä tulevaisuuden valinnoista on hyvä.

Huomenna on uusi päivä ja uusia valintoja. Se millainen päivä on huomenna jää nähtäväksi. Sen tiedän että valinta on minun, ja vain minun. Minkäköhän makuisen pusun ostan?

 

Marre

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi