Hyvät ideat syntyy aina silloin kun siihen ei olisi aikaa. Juuri ennen nukkumaanmenoa, aikaisen herätyksen takia jopa ennen puoltayötä, alkaa ajatus tekstistä pyöriä päässä. Hetken pyörittyä joutuu nousemaan, käynnistämään koneen ja kirjoittamaan. Arvaa väsyttääkö töissä aamulla!
Miksi maailma ei riitä? Miksi ihminen ei ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on? Miksi tavoittelemme kuuta taivaalta vaikka meillä on jo pilvet hallussa? Kun kuuntelee ihmisiä kaupungilla niin ne valittaa että on kiire, on tylsää, on sitä ja on tätä. Mitä? Useimmilla on kuitenkin koti, työ, perhe, harrastus ja kaveripiiri, mitä muuta tarvitaan jotta ihminen on tyytyväinen. Itse olen tyytyväinen kun saan maalata hiukan, kirjoitella hiukan, syödä hyvin ja käpertyä omaan sänkyyn illalla. Mitä minulta puuttuu? Minulla on lapset joita palvon ja kaipaan, läheiset joita ajattelen harva se päivä. Silti huomaan ajattelevani kuten ne kaupunkilaiset, kun ei oo sitä eikä tätä…
Minulla on unelma, sanoi tohtori King aikoinaan, niin on minullakin ihan kuten kaikilla on. Unelmia saa olla, ja niitä pitää olla, pitää vain muistaa että unelmat eivät saa olla utopiaa, tai saa ne olla utopiaakin mutta silloin pitää myös muistaa että ei saa valittaa jos ei ne käy toteen. Tottakai minäkin unelmoin siitä että joskus löytäisin sen oikean rakkauden, sen ihmisen joka hyväksyy minut niin kuin olen, jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Se että se nyt ei vielä ole tullut eteen ei saa olla syy siihen että olen tyytymätön maailmaan, että olen pahalla päällä koska mikään ei riitä.
Jos mikään ei riitä, onko silloin syy itsessä vai maailmassa? Onko kasvatus mennyt pieleen? Onko koulu opettanut väärin? Eikö olekin helppoa syyttää muita? Mitä jos katselisi itseään peiliin, miettisi miten hyvin oikeastaan kaikki on ja olisi edes hetken tyytyväinen elämäänsä. Sen jälkeen voisi hiukan miettiä omaa brändiä, tavaramerkkiä jonka luo omalla käytöksellä ja omilla ajatuksilla. Sen jälkeen voisi miettiä onko omassa tekemisessä vikaa vai omassa ulkoisessa habituksessa. Annanko oikean kuvan itsestäni vai vedänkö roolia?
Palaan kysymykseen jos mikään ei riitä hetkeksi. Ajatellaan että ihmisellä on hyvä koulutus, sitä vastaava työ, oma koti, ihmisiä lähipiirissä jotka välittävät, ruokaa pöydällä ja ehkä jopa vähän säästöjä. Mitä tämä ihminen voi enää vaatia lisää jotta olisi tyytyväinen? Miksi niin moni on tyytymätön siihen mitä ovat elämässä saavuttaneet? Miksi ne ovat sitten lähteneet sille radalle jos se ei tyydytä? Se mitä teet ja kuka olet on monimutkainen juttu ja vain sinä voit kertoa meille miksi olet se minkä olet. Jos et tiedä miksi olet lähtenyt tiettyä rataa kulkemaan on hyvin todennäköistä että et myöskään ole tyytyväinen siihen rataan. Onko silloin paikallaan vaihtaa rataa eikä vain puskea Pendoliinon lailla eteenpäin? Onko silloin aika muokata omaa tavaramerkkiä?
Huomenna aion olla tyytyväinen elämääni, aion nauttia siitä että minulla on työ, koti ja kaverit. Toivottavasti moni muukin nauttii siitä.
Hyvää yötä kaikille toivottelee nyt tyytyväisempi virtuaalitaiteilija