Eilen kävi keskustelu facessa haaleana kun haukuttiin pomoja ja mietittiin esimiehisyyttä. Itsekin rupesin sitten miettimään että mikä saa jonkun järjestön, viraston tai yrityksen valitsemaan henkilöstönsä jonkun kaavan mukaan. Voiko siihen vaikuttaa jollain tasolla? Onko valitsijamies/nainen tai nimittäjä yksinvaltias tässä?
No, ensimmäinen askel on tietysti että hakija on muodollisesti pätevä, enkä nyt tarkoita tässä sitä ulkomuotoa paitsi tietysti jos haetaan mallin paikkaa tai vastaavaa työtä. Hyvällä säkällä tässä karsiutuu jo osa niistä eitoivotuista henkilöistä. Sitten seuraa tekninen vertailu eli katsotaan ne taustat, todistukset, työura yms. Vieläkin ollaan aika tasapuolisia kaikki mutta sitten. Haastattelut. Tässä astuu kehiin ihmisen mieltymykset. Haastattelija(t) odottavat henkilöltä tiettyä reaktiota tietyissä tilanteissa. Mutta jos hakija ei reagoikaan niin? Saako hakija tästä ”miinusta” koska haastattelija ei osannut odottaa sitä?
Työnantajalla on oikeus valita se joka hänen mielestä on sopivin työhön, tietysti lain puitteissa mutta silti. Eli se valinta on kuitenkin jonkun henkilön/joidenkin henkilöiden henkilökohtainen mielipide. Tällöin on hyvinkin mahdollista että haetaan ominaisuuksia joita itse pitää vahvana ja se tiimi muodostetaan tietyn malliseksi. No sillä pomolla on sitten joukkue joka on samalla aaltopituudella hänen kanssa, vai onko?
Antaako tämä yllä kuvaamani ketju takanaiselle oikeuden haukka esimiestä tai päinvastoin? Onko se esinainen niin paljon mulkumpi kun se takamies että saa nimittää huoraksi? Entä saako haukkua milloinkaan ketään vai pitäisikö ennemmin luoda rakentavan kritiikin työyhteisö? No se voi joskus olla yksittäisen duunarin helpompaa vain haukkua kun se että esittäisi hyviä ideoita, etenkin jos ne on ristiriidassa yhteisön johdon vision kanssa.
Olen huono esimies, minulta puuttuu esimiehisyys, kärsivällisyys ja usko ihmiskuntaan. Olen kuitenkin vielä huonompi takanainen, suu käy koko ajan (tai kynä) ja olen ensimmäisten joukossa haukkumassa järjestelmää, johtoporrasta, yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä. Yritän oppia ja yritän luoda pohjaa paremmalle yhteistyölle mutta se tie on kivinen, karu ja karsean pitkä. Ehkä minäkin vielä joku päivä saan mahdollisuuden olla esimiehenä sellaisessa paikassa missä minun visioni on sama minun esimiehen vision kanssa, aika saa näyttää.