Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: työhyvinvointi

Let’ talk about sex, baby

Tehokkuus, nopeus, oikeudellisuus, hyvä ilmapiiri. Onko tuttua huttua? Työelämän vakiolauseitahan nämä ovat eikä missään yhteydessä tämän kirjoituksen otsikkoon. Entä jos puhuttaisiin seksistä näin? Tehokkuutta ja nopeutta pitäisi lisätä. Saavutettuja etuja ja bonuksia leikata ja sitä kuuluisaa me-henkeä parantaa. Heh!

Luin tutkimustulosta missä oman ay-järjestön jäseniltä oltiin kysytty työssäjaksamisesta. 55% jäsenistä oli sitä mieltä että jaksavat huonommin työssään nykyään. Ajattele jos 55% ihmisistä kertoisi että jaksavat sekstailla huonommin? Entä jos 80% ihmisistä sanoisi että ovat havainneet uupumista seksin aikana? Kauheita lukuja, eikö? Yli puolet jotka vastasivat kyselyyn kertoi että annettu työaika ei riitä hoitamaan annettuja tehtäviä. Seksin puolella siis yli puolet kerroista puolitiehen. Onneksi en ole vielä tutustunut työttömyyslukuihin ja verrannut niitä seksiin, voisi olla synkkää luettavaa.

Kun nyt tämä tehostaminen on niin muodissa niin miten saisi oman seksielämän tehostettua? Riittääkö se että lisää työaikaa (lue seksiaikaa) vai onko otettava muita keinoja käyttöön? Entä jos leikataan seksistä bonukset, vertaa lomarahaleikkauksiin, eli enää ei saakaan niin monta ylimääräistä kertaa. Suostuisiko joku siihen? No minun tapauksessa tämä leikkaus ei kyllä olisi niin paha, tyhjästä kun ei oikein voi leikata…

 

Kaivetaan monttua

Tänään leikimme ajatuksella että hyvinvointi työpaikalla on kaivettu maahaan. Työnantaja antaa työntekijälle sopivan lapio jolla voi tämän hyvinvoinnin kaivaa esiin. On se sitten ihme ja kumma kun näyttäisi olevan niin että hyvinvointi on kahdenkymmenen metrin syvyydessä mutta lapiolla ei pääse kun kymmenen metriä.

Ajatus tästä ajatusleikistä lähti oikeastaan Indyn kommentista Facebookissa. Se sai muhia muutaman tunnin mutta nyt alkoi näppis laulamaan. Ryhdytään kaivuutöihin.

Kiinassa ahkerat duunarit kaivavat nopeasti sen minkä lapio kestää, eli kymmenen metriä. Kun lapio hajoaa niin ryhtyvät kynsin hampain jyrsimään multaa ja hiekkaa jotta pääsisivät syvemmälle. Aikanaan saavuttavat kohteen mutta, sormia särkee ja hampaat ovat entisiä. Hyvinvoinnista ei enää voi puhua.

Hyppäämme Amerikkaan ja keskelle autiomaata. Oppenheimerin johtama pommiryhmä on jo pitkään pohtinut miten hyvinvointia saavutetaan. Syntyy idea, kaivetaan kunnes lapio hajoaa ja lasketaan sitten monttuun ydinräjähde ja räjäytetään tiemme hyvinvointiin. Ainoa ongelma oli se että räjähde oli liian iso ja hyvinvointi höyrystyi sen saman sileän tien. Ei loistanut niiden tulevaisuus, ei.

Euroopassa saksalainen työryhmä keksi kaivaa vähän läpimitaltaan pienemmän montun jos se lapio sitten kestäisi vähän syvempää kaivuuta. Pääsevätkin just ja just kahteenkymmeneen metriin mutta monttu on läpimitaltaan niin kapea että hieman tukevammat saksalaiset eivät mahdu läpi. Ei hyvinvointia.

Pohjoismaissa ja tarkemmin Ruotsissa eräässä ministeriössä (sv. ministerium) päätettiin takavarikoida kaikkien työntekijöiden lapiot kunnes ministerin asettama työryhmä on keksinyt miten saavutetaan hyvinvointi. Työryhmän raportti valmistuu aikaisintaan vuonna 2023 ja siihen asti ei ole hyvinvointia työpaikalla.

Suomalaisen viraston virkamies miettii hetken kun hänelle annetaan lapio. Tämä virkamies ei ole virkauran aikana koskaan vielä saavuttanut hyvinvointia koska aina kun se on ollut niin lähellä niin on taas muutoksen tuulet puhaltaneet. Hän kuitenkin ottaa lapion vastaan nöyrästi ja menee kaivuupaikalle missä hän istahtaa maahan. Heti kun silmä välttää virkamies varastaa lapion ja poistuu toisen työnantajan palvelukseen. Suomalainen virasto tekee asiasta rikosilmoituksen ja virkamies saa sakot. Lapiota ei saada takaisin häneltä.

Nyt luulisi että kaikilla on asiat yhtä huonosti mutta siinä olemme väärässä. Virkamies joka varasti ja piilotti lapion on mennyt sellaisen työnantajan palvelukseen joka on kaivanut hyvinvoinnin vain kahden metrin syvyyteen. Vaikkakin virkamies sai pienen sakon niin pystyy hän kaivamaan sitä hyvinvointia vielä viisi vuotta samalla lapiolla. Sen lisäksi hän saa uuden lapion joka vuosi uudelta työnantajalta. Virkamies voittaa kisan.

Kuten aina kun kirjoittelen tänne niin vastuu on sillä joka lukee tekstini. Jos et osaa nauraa tälle niin älä lue, ups, luitkin jo. Osoittamatta ja syyttämättä ketään jään miettimään, minne helvetti laitoin lapioni….

 

Yön hämärässä…

…mietin…

…mietin…

Työhyvinvointi, mitä se on? Voiko edes voida hyvin työpaikalla? Onko omalla siviilihyvinvoinnilla miten suuri vaikutus työhyvinvointiin?

Moni työpaikka ottaa nykyään työhyvinvoinnin vakavasti. Se edistää monella tavalla työpaikan tuottavuutta ja tehokkuutta. Työhyvinvointi maksaa, siitä ei sovi kiistellä, joten johtajien ongelmaksi jää miten paljon se saa maksaa. Olisikin kiva kun olisi joku kaava mikä kertoo että jos olette esimerkiksi Maija Meikäläiseen nyt sijoittaneet työhyvinvointirahaa 1567,94€ vuodessa kolmen vuoden ajan mutta Maija ei suostu työhyvinvointiin niin ei muuta kun paremman työhyvinvointikoefissientin omaava Matti töihin ja Maija pois. Ai että työpaikat olisivat iloisia ja työhyvinvoivia.

Missä menee se raja että normaali Tyky/Tyhy riittää luomaan työhyvinvointia? Milloin tulee eteen se tilanne jossa pitää ottaa järeät aseet ja keinot käyttöön? Entäs milloin tulee se vaihe että joku kertoo johtajan kuluttaneen kaikki mahdollisuudet työhyvinvoinnin parantamiseen?

Työhyvinvointi on myös muuta kun rahaa. Työntekijälle kuuluu antaa työrauha, kunnolliset edellytykset työn tekemiseen, fiksu ja toimiva työsuunnittelu ja ennen kaikkea mahdollisuus kehittyä ja olla luova. Valitettavasti myös nämä asiat maksavat ja kun nykytrendi on että kaikelle pitää olla hintalappu, mieluiten miinusmerkkinen, niin ollaan pattitilanteessa. Ideoita olisi mutta kun ne maksaa. Työhyvinvointi on myös se että jokainen työpaikalla puhaltaa samansuuntaisesti samaan hiileen. Johtoportaan tulee tukea työporrasta ja työportaan on voitava luottaa siihen että ne saa sitä tukea. Jos tämä ketju rupeaa ontumaan on edessä kivinen ja hankala polku jotta saadaan asia korjaantumaan. Pahimmassa tapauksessa luottamuspulan ja kommunikaatiokatkoksen aikaansaaman ontumisen korjaamiseen menee vuosia, eli euroja paljon kuluu taas….

Mutta miksi teoriassa niin helppo juttu on käytännössä niin hiton vaikea toteuttaa? No, yksilöt ovat se ongelma. Kun kaikki eivät koe työhyvinvoinnin hyvät ja huonot puolet samalla tavalla. Joillekin riittää että firma tarjoaa kahvimaidot, toiselle ei riitä vaikka kuu tuotaisiin taivaalta (en kyllä tiedä mitä minä sillä kuulla tekisin, mutta). Tasapainon löytäminen ei ole niitä maailman yksinkertaisimpia asioita, siihen kun ei löydy mitään järkevää kaavaa.

Kuten aina, nämä yllä mainitut asiat ovat mietteitä, joskus jopa faktoja. Se miten lukija (tarkoittaen Sinua) tämän tekstin tulkitsee on hänen oma asiansa. Pyrin siihen että kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, mutta on taklattavalla myös se oma vastuu joten pää pystyyn ja kroppaa likoon.

Kiitos ja anteeksi

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi