Avainsana: tunteet

Monivalintakysymys

On 12.9.2018

On asia joka pitäisi lailla kieltää. Ei ole reilua antaa valinnan tekijälle monta vaihtoehtoa joista yksikään ei ole täydellinen. Se ei vaan ole reilua.

Edessäni on taas elämään liittyvä monivalintakysymys ja pähkäilen pääni puhki mikä näistä vaihtoehdoista on se järkevin. Tein sitten miten päin tahansa niin valintani vaikuttaa taas moniin ihmisiin jotka eivät saaneet valita. Voin kuvitella että jälkeenpäin ne kyllä valittaa. Tiedän että päätökseni tulee aiheuttamaan tuskaa ja vihaa toisissa ja toisaalta iloa ja onnea toisissa. Enää minun tulee päättää ketkä saavat mitäkin, ja myös päättää mitä itse saan tai jään ilman.

Olisikin sellainen helppo kysymys, esim jatkatko kahvinjuontia? Ei olisi mitään hätää, päätös olisi jo tehty, mutta kun ei ole. Päätös on myös sellainen että en oikeastaan voi keneltäkään kysyä neuvoa koska päätökseni vaikuttaa niin moneen ihmiseen. On siis pähkäiltävä yksin, ylhäisessä yksinäisyydessä, seuranaan vain omat mietteet. Olisikin sellainen helppo tie ulos tästä, sellainen mikä ei satuttaisi ketään, sellainen jonka voi olkapäitä kohottaen tehdä. Olisin edes niin vahva että tekisin päätöksen, sillä viivästyminen aiheuttaa taas lisää paineita, lisää hankaluuksia, kaikkea muuta paitsi hyvää mieltä.

Ehkä seuraan kuitenkin Obi-Wan Kenobin ohjetta, Trust your feelings ja jatkan eteenpäin muiden tuskasta, vihasta ja ilosta huolimatta. Tai sitten ei, se jää nähtäväksi.

May the force be with you….

Parisuhde, mitä se on?

By marcexone

On 3.11.2016

In Rakkaus

Yö meni miettiessä mitä tarkoittaa parisuhde. Mitä parisuhde pitää sisällään? Onko kaikki parisuhteet samanlaisia?

Mitä me haluamme suhteelta? Luottamusta? Hellyyttä? Seksiä? Kaveruutta? Vastauksia on varmaan miljoonia, riippuen siitä keneltä kysyy. Mutta mitä oikeasti haluamme?

Voiko puhdas seksisuhde olla yhtä kestävä kuin suhde jossa hellitään ja tunteillaan? Toisaalta voiko seksitön suhde olla kestävä? Onko olemassa parisuhteen optimaallista mallia?

Töm och glöm, eli suomeksi tyhjennä ja unohda, mitä se tuo suhteen osapuolille muuta kuin fyysisen nautinnon? Ja entä jos ei nauti seksistä ilman tunteita? Tämä on yhtä tyhmä tapa kun se ei-seksiä-ennen-papin-aamen-tempaus. Molemmat tavat asettavat osapuolille rajoja ottamatta huomioon osallisten tunteet. Tyhmää sanon minä.

Huomaatteko, ensimmäistä kertaa käsittelen seksiä omassa blogissa. Ja taitaa jäädä viimeiseksi kun ei oikein kynä luista. Johtunee siitä että en ole sellainen töm och glöm, haluan parisuhteelta enemmän, pelkkä seksi ei riitä.

Onneksi meitä on monta tallaajaa Telluksella. Jokaiselle varmaan löytyy se oma parisuhdepuolikas, tai sitten ei. Mutta tulipahan tätäkin tuumailtua….

Yksinäisyyden torjunta…

By marcexone

On 22.10.2016

In Yleinen

Yksin joukossa vai yksinäinen joukossa? Mitä on yksinäisyys ja miten reagoimme siihen?

Ajatus syntyi kun kaveri kirjoitti kolumnin yksinäisyydestä, siitä kiitokset hänelle. Rupesin miettimään miten koemme yksinäisyyttä ja miten yritämme peitellä ja torjua yksinäisyyttä.

Kun olemme yksinäisiä, emme välttämättä ole silloin yksin, yritämme monasti peitellä yksinäisyytemme. Jostain syystä emme halua että ystävämme tai tuttavamme huomaavat että pelkäämme ja kärsimme. Se miten peitämme tunteemme on yksilöllistä, joku vitsailee, joku on hiljainen jne.

Mutta miksi teemme näin? Miksi yritämme niin kovasti peitellä tunteemme kun tiedämme että usein se peittely on niin läpinäkyvää että emme saa huijattua ketään? Miksi yritämme viimeiseen asti piilotella ja peitellä totuutta? Eihän tässä ole mitään järkeä.

Entä jos yrittäisimme torjua yksinäisyyttä? Entä jos antaisimme elämälle mahdollisuuden? Entä jos edes kerran näyttäisimme tunteemme ja yrittäisimme torjua tuskan? Onko tämä jo liikaa vaadittua? Onko tämä edes mahdollista?

Itse olen yksinäisyyden peittelyssä maisteritasoa, tarkoittaen että kuvittelen ihan oikeasti että onnistun huijaamaan läheisiä. Osaan myös olla yksinäinen ihan isossakin joukossa. Saavutukset peittelyn saralla ovat lähinnä naurettavia. Kenellekään ei ole varmaan jäännyt epäselväksi miten yksinäisestä ihmisestä oikeasti on kyse. Kuitenkin nämä samat ihmiset ovat antaneet minun jatkaa näytelmää, miksi? Eivätkö uskalla kertoa että paljastuin vai tunnistaako ne itsensä minussa niin hyvin että suosiolla jättävät minut rauhaan? Oli miten oli, peittely jatkuu.

Mutta miksi emme torju yksinäisyyttä? Miksi emme ratkaise pulmaa? Miksi kärsimme päivästä toiseen tuskasta jota yritämme peitellä? Puuttuuko meiltä usko tai rohkeus? Vai onko peittely viennyt ne viimeisetkin voimat ja emme kerta kaikkiaan enää jaksa taistella ja torjua? Arvaukseni on ihan yhtä hyvä kuin sinunkin.

Peittelyyn, egon korostamiseen ja yksinäisyyden torjumiseen tarvittava voima on suunnaton. Ainakin minä tarvitsen kaiken sen voiman jotta pysyn edes jotenkin toimintakuntoisena. Joskus se on niin pienestä kiinni mutta silti niin valtavasta voimasta että on helpompi olla yksinäinen joukossa.

Hyvää yötä, mussukat

Aiheeton kirjoitus…

By marcexone

On 9.10.2016

In Yleinen

Olosuhteista johtuen on minulla ollut ruhtinaallisesti aikaa selata kaiken maailman somejuttuja ja videoklippejä tämän viikonlopun aikana ja tietysti myös aikaa muodostaa oma mielipiteeni asioista. Joskus, eikä niin harvoin, alan miettimään että mitä tätä ihmiskuntaa oikein vaivaa kun kaikesta pitää aina valittaa.

Tuttava linkitti somessa jälkiviisatklipin missä puitiin virkamiehen voimankäyttöä. Rupesi oikein itkettämään kun kuunteli näiden viisaiden kommentit. Varmaan se virkamies halusi ampua kuolettavan laukauksen, koska niinhän Dirty Harrykin tekee. Voi helvetti soikoon. En todellakaan usko että kukaan selväjärkinen ihminen haluaa toista tappaa, joskus (onneksi harvemmin) siihen on vain pakko. Vai olisiko virkamiehen pitänyt käskyttää tekijää siirtymään sivulle jotta hän voisi ampua jalkaan asettamatta uhria vaaraan? No jälkiviisaat sen varmaan tietävät…

SOTE-uudistus kuohuttaa ja mietityttää. Ihmiset marssii omien oikeuksien puolesta, mutta tietävätkö edes mistä on kyse. Kun somekirjoituksia seuraa tulee mieleen että eivät tiedä. Monet luulevat että kun laajan päivystyksen status kitketään paikallisesta hospitaalista pois niin se on sitten sama kun että päivystystä ei olisi enää ollenkaan. Eihän se niin ole. Jokin tietty erikoisala menetetään, ehkä, mutta kuinka moneen se loppujen lopuksi vaikuttaa? Suurin osa päivystyksen asiakkaista voidaan kuitenkin hoitaa samalla teholla ja palvelulla kuten tähänkin mennessä. En todellakaan usko että tavallinen tallaaja edes huomaa eron, etenkin sellainen joka ei lue somesta kaikkea…

Tarralenkkarit takaisin muotiin! Kun lukee somessa päivitykset ja kommentit niin tulee kieltämättä välillä sellainen tunne että miten nämä ihmiset saavat edes kengät sidottua. Hurahdetaan johonkin tiettyyn asiaan eikä ajatella seurauksia, niin myös tämä kirjoitus joten menen sovittamaan tarralenkkareita. Joskus pitäisi kyllä olla joku tupla-tripla-varmistus näissä päivityksissä että ihmiset ehtisivät miettiä vähän ennen julkaisua. Voisivat siinä odotellessa opetella sitomaan kengännauhoja.

Työssäni tapaan sanoa että juuri kun usko ihmiskuntaan palautuu niin puhelin soi. Kieltämättä olen nyt viikonlopun aikana välttynyt puhelinsoitoista mutta ei ole kyllä usko ihmiskuntaan palautunut. Mutta yksi positiivinen asia tuli tässä mieleen (oho, miten siinä nyt niin kävi) tästä muuten niin perusnegatiivisestä viikonlopusta. Asia on niinkin yksinkertainen kun ystävyys. Jouduin kysymään ystävältä neuvoa yhdessä tunteisiin liittyvässä asiassa. Sain rehellisen vastauksen ja mikä parasta, hän ei udellut sen enempää (vaikkakin varmaan olisi halunnut) mistä on kyse. Ehkä joskus kerron hänelle mitä oli tekeillä, ehkä en, sen aika näyttää. Nyt olen kuitenkin vain ja ainoastaan tyytyväinen että minulla on tällainen ystävä.

Minulla on tuttavia, työkavereita jne mutta vain muutama ystävä. Olen viimeaikoina oppinut arvostamaan niitä tosiystäviä erittäin paljon. Vaalikaa hyvät ihmiset niitä omia ystäviä, vielä tulee se päivä kun tarvitsette niitä.

No niin mussukat (käytän tätä sanaa vieläkin vaikka joku ei siitä tykkää), alkaa sanallinen oksennustauti olla ohi. Yhden asian vielä sanon, ja toivon että oikea henkilö tämän lukee, ja se on suurin piirtein näin; Arvostan meidän ystävyyttä niin korkealle että käännän muut tunteet muualle….

Koska on sunnuntai ja pitäisi saada tuplapalkka tehdystä työstä toivon että tätä blogia luetaan nyt tuplasti enemmän 😀

Antoisaa sunnuntaita, mussukat….

Rakkaus vol 2

By marcexone

On 15.11.2015

In Rakkaus, Unelmat

Paikallisessa soittoravintolassa näin naisihmisen, sellaisen ihanan millä oli ihan selvästi kauneus puolellaan. Katseemme kohtasivat ja tunsin jotain, en vielä tiedä mitä, jotain sanoin kuvaamatonta, fyysinen vetovoima, jokin siinä naisessa vetosi minuun. Kotiin päästyäni mietin pitkään miksi en ottanut tilaisuudesta kopin. Miksi jäin siihen tunteeseen että jokin meni nyt huti. Olisinko voinnut olla hänelle SE?

Tovin jouduin miettimään ennen kuin vastaus minulle selkisi, en voinnut vastata hänen katseeseen koska sydämeni on jo varattu. Se kenelle se on varattu on tässä kohtaa aivan samaa, hän ei mitä luultavammin edes tiedosta sitä (parempi ehkä näin), mutta silti asia on näin. En voinnut rakastua päätä pahkaa koska olen jo rakastunut, tai ei, rakastan toista, niin hyvässä kuin pahassa, se että onko rakkauteni edes millään tavalla suosiossa tai paremminkin edes lähellä vastakaikua on aivan toinen asia.

Me voimme rakastaa monella eri tavalla. Kaikki me vanhemmat tiedämme sen, rakastamme lapsiamme tietyllä tavalla, rakastamme niiden toista vanhempaa myös tavalla, ei aina silleen tietyllä tavalla mutta silti. Rakastamme ystäviämme, perhettämme ja muita samassa jamassa olevia mutta rakastamme kaikkia eri tavalla. Se on se rakkauden suuruus.

Jotkut sanoo että tiedät milloin se oma kumppani tulee eteen, sen vain tietää. Välttämättä se ei tarkoita sitä että tämä kumppanuus kestäisi arjen mutta tiedät milloin hän on siinä sinun edessäsi. Minä tiedän, olen nähnyt hänet monasti, en tiedä onko hän nähnyt minua siinä valossa enkä aio ottaa asiasta selvää. Se on puhtaasti hänen asiansa, minä tiedän että hän on se minulle ja voin vain toivoa että olisin myös se hänelle, en tiedä.

Poistuin paikallisesta juottolasta haikein mielin. Kaikki oli pedattu sille että en olisi ollut yksin tänään. Silti jotenkin olen ylpeä siitä että kykenin poistumaan aiheuttamatta sen kummempaa meidän kesken. Se jäin katsekontaktin tasolle, hyvä niin (vaikkakin fyysinen minä väittää jotain muuta). Voin siis keskittyä rakastamaan hiljaa sitä minun sielunkumppania.

Hyvää yötä, mussukat

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi