Mitä olen tekemässä? Kirjoittelen blogia sillä aikaa kun lapsukaiset katsovat elokuvaa. Miksi näin? Onhan ne tulleet 500 km päähän minun luo viettämään hiihtolomaa. No, kai tämä rauhoittaa kaikkia osallisia. Ei sitä voi koko ajan olla ja mennä. Viikonloppuna lapset palaavat äitinsä hoiviin ja jo nyt minulla on ikävä. Tunnen olevani vajaa kun omat lapset ovat muualla. Kyllä, lapset ovat minulle tärkeitä ja vihaan sitä että en saa niitä nähdä tarpeeksi usein. Ja minultahan kysyttiin silloin erossa niin ystävällisesti haluanko että lapset asuvat minun luonani, hah! Kaikista oli heti selvää että lapset asuvat exän luona ja minä maksan, kukaan ei koskaan kysynyt mitä minä olen mieltä. Enkä minä silloin älynnyt pitää mekkalaa asiasta, ei se siinä vaiheessa ollut mun ensisijainen murhe, minähän olin just menettänyt perheeni!
Kaikesta huolimatta lapsista näyttäisi kasvavan hyviä ja fiksuja kakaroita. Aion tästä ottaa itselleni osan kunniasta oli muut mitä mieltä lystäävät. Olen kuitenkin ottanut osaa kasvatukseen, olosuhteiden pakosta vähän vähemmän viime aikoina, joten kunnia myös minulle. Olenko itsekäs? Kyllä! En edes häpeä! Niin monta kertaa olen joutunut luovimaan jotta muut saavat tahtonsa läpi että nyt (ainakin tässä blogissa) aion nostaa oman kissanhännän kohti korkeuksia, basta!
Lopuksi tulipa mieleen sellainen ihme ja kumma että Anneli Auer vapautuu kesällä vankilasta. Noin kymmenen vuoden kakusta on puolet lusittu ja murha/tappo meni nurin hovissa. Paljonko tämä sirkus on maksanut suomalaisille? Olisikohan näillä rahoilla saatu jotain hyödyllistä esim kouluihin? Kysynpä vaan, ei tartte vastata jos ei halua, kunhan kysyn.
Kuka muistaa tv-sarjan Midnight Caller? Siinä oli osuva loppuspiikki, Goodnight America, wherever you are. Aion plagioida tämän mutta samalla muuttaa sitä hiukan. Goodnight my friend, or what ever you are.