Makoilen sängyssä ja mietin taas näitä parisuhdejuttuja. Mietin olenko valmis tai halukas olemaan parisuhteessa? On nimittäin aika turhaa hakea kumppania tuolta jostain kaukaa jos ei edes halua kumppania. Mutta haluanko?
Viihdyn yksin, myönnän sen, mutta joskus kaipaa keskustelukaveria, halikaveria tai… Joskus vain yksinäisyys käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Joskus vain olisi kivaa katsella nukkuvaa kaunotarta vieressä, huokailla ja nukahtaa hymy huulilla. Nyt joutuu valitettavasti päivittää blogia yksin keskellä yötä.
Minkälaisen kumppanin haluaisin sitten? Sellaisen seksikkään vai älykkään? Lapsirakas yh-äiti vai menevä älä-edes-puhu-lapsista? En tiedä mitä etsin ja sen(kin) takia tämä vaivaa mieltäni, en pysty päättämään mitä haluan!
Joskus ennen vanhaa avioliitot olivat perheiden sopimia kauppoja. Pariskunnilla ei ollut mitään sanottavaa, tai sai ne sanoa mutta ei se auttanut. Köyhä paroni sai rikkaan kauppiaan tyttären. Tyttö pääsi piireihin ja ukolla oli taas rahaa huoriin, kätevää eikö? Valitettavasti nämä liitot joskus jopa epäonnistui siinä määrin että pariskunta tykkäsi toisistaan. Eihän se niin saa olla.
Onneksi olen yksin nyt, muuten joku jäkättäisi aamulla kun jään sänkyyn. Keitän kahvit nyt ja uppoudun Fantasian maailmaan, tulen ja jään saagaan.
Öitä, mussukat