Tänään pitkästä aikaa oli sellainen fiilis että olisi ollut kiva istua jonkun kanssa kahvikupin ääreen ja vain jutella. Joku sellainen joka osaa olla hiljaa osan aikaa ja sitten potkia persauksille niin että tuntuu. Niitä luottokavereita ei vain ole niin monta, ja tässä ihan kulmilla niitä on todella harvassa. Enkä minä edes kenelle tahansa avaudu.

Osaan kyllä itsekin ratkoa nämä ns ongelmat, ja useimmat niistä on jo ratkottukin, mutta joskus olisi tarve perustella ne päätökset niin itselle että jollekin toiselle. Tarve olisi puida asiat ja vaihtoehdot läpi jos vaikka olisin jonkun vaihtoehdon missannut (vaikka en kyllä niin tee). Ja olisihan se myös mukavaa jos olisi silloin tällöin joku juttukaveri.

Voin minä tietty soitella niille luottokavereille mutta ei se ole sama asia. Kyllä kahvin tuoksu ja kasvotusten jutustelu on se mitä vaaditaan. Sitä paitsi on erittäin vaikeata potkia persauksille puhelimitse.

Öitä, mussukat