…minulle, kiitos. Ai miksikö? No, minä kerron…
Koirat ulisevat kun niillä on paha olo, niin tekee ihminenkin (minä myös). Koirat tykkää lihasta. niin minäkin, ja niin edelleen.
Koiran elämä on oikeastaan aika rauhallista. Nukkumista, ruoka tulee kuppiin ajallaan, leikkimistä, oleskelua. Ainoa huono puoli koiran elämässä on oikeastaan se että joutuu menemään ulos kuselle. Jos olet koira niin söpöt tytöt rapsuttavat sinua (eipä ole rapsuttajia näkynyt tämän ihmisen maailmassa). Koirana voit tehdä vähän mitä lystäät ja sitten katsella viattomilla ruskeilla silmillä isäntäväkeä ja samalla tuottaa anteeksipyytävää ininää, toimii joka kerta mutta vain jos olet koira. Ai kun saisin olla koira…
Ajattele nyt, tällainen olisi koiran päivä:
0700 Nyt herätetään emäntä, on pakko päästä kuselle
0715 Missä mun ruoka, kauhea nälkä!
0730 Joko mennään ulos?
0830 Et muuten pyyhi mun tassuja!
0831 Etkö voisi olla hiljaa, yritän nukkua!
1200 Kuselle!
1210 NARTTU! Tunnen tuoksun tänne asti! Hei, haloo, väärä suunta!
1300 Nyt mennään kotiin! Narttu pääsi karkuun!
1310 Etkä muuten pyyhi mun tassuja!
1311 Jos kaataisin vesikupin niin…
1312 RAPSUTA!
1315 Ja ei kun nukkumaan, herätä ruoka-aikaan
1600 RUOKAAAAAAA!!!!
1610 Ulos, ulos, ulos. NARTTUJA kulmakunnilla!
1700 Jaha, jos löhöäisi sohvalla…
2100 Joko mennään nukkumaan? Ja missä viipyy rapsutus?
Että näin. Joskus toivoisin että olisin syntynyt koirana.