Elämässä on joskus hyviä päiviä, joskus huonoja päiviä ja joskus jopa hyvin huonoja päiviä. Huomisesta en vielä tiedä muuta kun että se tulee olemaan ambivalenttinen, ilon ja surun sekoitus jonka mittasuhteet voivat paisua mihin sfääreihin tahansa.

Kolleega jättää meidät, kääääk! Kaveri siirtyy urallaan eteenpäin, jippii!!!! Huomenna juhlimme molempia, koska kolleega on kaveri on kolleega.

Tykkään kun kavereilla menee hyvin ja osaan jopa iloita sen puolesta. En tykkää kun iso osa työmme tietotaidosta siirtyy muualle, mutta minkäs minä sille voin. En voi väkisin kaveria pitää täällä, vaikka kuinka mieli tekisi. En voi lähteä mukaankaan kun ei sitä noin vain lähdetä siirtämään yksinhuoltajan huushollia, enkä tiedä huolisiko edes kukaan tällaista vanhaa ja sarkastista virkamiestä mihinkään. Mutta kaverille toivotan kaikkea hyvää.

Kolleegaa voisin munista hirttää jos hänellä ne olisi, jättää nyt meidät tänne ja siirtyä toisiin hommiin, se on niin ei ei. Nyt ei kelpaa selittelyt paremmasta työstä ja oman elämän hallinnasta, kyse on kuitenkin minun ja muiden riippuvuudesta sinun ammattitaidosta. Kehtaatkin lähteä. Kuka nyt on äänessä mun lisäksi kun ollaan kokouksissa?

Kuitenkin, hyvää matkaa ystäväni, muistathan joskus viestillä….