Niin alkoi teksti jonka kirjoitin aikoinaan. Tänään löysin sen tekstin uudestaan kätköistä. Eipä juuri hymyilyttänyt kun sen luin läpi. Parhaat tekstit syntyvät silloin kun on ahdistunut, kun on tarve purkaa omia patoutumia tekstin kautta. Tästä syystä ette koskaan kuule minusta kun olen hyvällä päällä. Nyt on menossa sellainen semi-vaihe, ei oikein riitä ahdistus hulluun luovuuteen mutta olisi kuitenkin pikku pakko kirjoittaa jotain. Vääntämällä väännetty teksti siis tilauksessa…

Close your eyes and save me from drowning…

Voi kuinka ihanaa olisi hukkua sun syviin silmiin, unohtaa muun maailman ja olla vain kanssasi. Toiveajattelua kenties, mutta unelmat on unelmoitava jotta selviää.

Touch my hand and keep me close to you….

Oi kuinka ihanaa olisi jos saisin tuntea sun hellän kosketuksen ja olla ikuisesti lähelläsi, ilman paineita, ilman lupauksia, olla vain.

And I will love you, more and more…

Se on kyllä totta sekin. Usein rakastaa saamatta vastarakkautta ja se tunne vain syvenee ja syvenee kunnes kupla puhkeaa ja tekstiä ilmestyy paperille.

Each and every day.

Kyllä, joka ikinen päivä, ihan joka ikinen.

Joskus vähän epäilyttää oma luovuus. Joskus tuntuu siltä kun olisin ihan hukassa kaiken taiteilun keskellä. Joskus tuntuu siltä että joku viisivuotias kirjoittaa paremmin ja maalaa PALJON paremmin. Toisaalta, jos ne tekeleet jäävät pöytälaatikkoon niin who cares…

 

Hullua alkanutta viikkoa, mussukat