Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: koira

Heittäkää luu….

…minulle, kiitos. Ai miksikö? No, minä kerron…

 

Koirat ulisevat kun niillä on paha olo, niin tekee ihminenkin (minä myös). Koirat tykkää lihasta. niin minäkin, ja niin edelleen.

Koiran elämä on oikeastaan aika rauhallista. Nukkumista, ruoka tulee kuppiin ajallaan, leikkimistä, oleskelua. Ainoa huono puoli koiran elämässä on oikeastaan se että joutuu menemään ulos kuselle. Jos olet koira niin söpöt tytöt rapsuttavat sinua (eipä ole rapsuttajia näkynyt tämän ihmisen maailmassa). Koirana voit tehdä vähän mitä lystäät ja sitten katsella viattomilla ruskeilla silmillä isäntäväkeä ja samalla tuottaa anteeksipyytävää ininää, toimii joka kerta mutta vain jos olet koira. Ai kun saisin olla koira…

Ajattele nyt, tällainen olisi koiran päivä:

0700 Nyt herätetään emäntä, on pakko päästä kuselle

0715 Missä mun ruoka, kauhea nälkä!

0730 Joko mennään ulos?

0830 Et muuten pyyhi mun tassuja!

0831 Etkö voisi olla hiljaa, yritän nukkua!

1200 Kuselle!

1210 NARTTU! Tunnen tuoksun tänne asti! Hei, haloo, väärä suunta!

1300 Nyt mennään kotiin! Narttu pääsi karkuun!

1310 Etkä muuten pyyhi mun tassuja!

1311 Jos kaataisin vesikupin niin…

1312 RAPSUTA!

1315 Ja ei kun nukkumaan, herätä ruoka-aikaan

1600 RUOKAAAAAAA!!!!

1610 Ulos, ulos, ulos. NARTTUJA kulmakunnilla!

1700 Jaha, jos löhöäisi sohvalla…

2100 Joko mennään nukkumaan? Ja missä viipyy rapsutus?

 

Että näin. Joskus toivoisin että olisin syntynyt koirana.

 

Ajattelen….

Ajattelen, olen siis olemassa. En ajattele, olenko olematon? Ajattelen että en ajattele, olenko siis olemattomasti olemassa?

Elämän huippuhetket ovat lyhyitä endorfiineilla varustettuja ajanjaksoja. Kaikki muu on tasapaksuista taistelua. Kolme hetkeä elämässäni ovat olleet ylitse muiden, silloin kun olen saanut pitää ensimmäistä kertaa lapseni sylissä. Nämä lyhyet hetket ovat niin suuressa arvossa että ne paikkaa ne huonot tasapaksut hetket mennen tullen.

Mutta miksi loppujen lopuksi olen täällä? Mikä on mun missio? Miksi Jumala (tai joku muu yliluonnollinen voima) päätti että juuri Minä istun sunnuntaiaamuna ja mietin miksi olen olemassa? Onko olemassaolollani joku syvälle haudattu tarkoitus? Onko olemassa joku masterplan? Miksi?

Kuten aina, silloin kun rupean kirjoittamaan ilman käsikirjoitusta (hmmm, miten voi kirjoittaa käsikirjoitusta jos tarvitsee käsikirjoitusta kirjoittamiseen?) ajatukset pomppivat ja senat menee sakaisin. Niin kävi myös nyt. Ajattelen huippuhetkiä ja jostain ilmestyy  toisia, ei niin julkaisukelpoisia ajatuksia, mieleeni. Silti se päällimmäinen kysymys on miksi?

Hoidossa oleva koira istuu vierelläni ja haluaisi mennä lenkille, kun hän tietää että lenkin jälkeen saa lihapullia. Ne ovat ilmeisesti hänen huippuhetket. Kai se on lähdettävä, juon vain kahvini ja kirjoitan muutaman jutun…

Rauhallista aamua mussukoille ja muistakaa ajatella

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi