Ja taas täällä. 112-sarjan kuvaukset käyntiin tämän sessioryppään osalta.
Nämä työmatkat ovat kyllä syvältä. Pitkiä reissuja ja hotelliöitä. En osaa kunnolla nukkua vieraassa sängyssä. Huoli lapsukaisista vaikkakin ne ovat mommon ja moffan hoidossa sekä tietty siitä miltä se koti näyttää kun sitten aikanaan saavun kotiin.
Kahvia kuluu ja matskua purkkiin, heti kättelyssä myöhässä (vähän kuten VR talvella) mutta eiköhän tämä tästä. Kuukauden kuluttua nähdään sitten tulos.
Olkaa ihmisiksi
Facessa törmää aina silloin tällöin testeihin jotka saavat miettimään. Yksi testi kertoi minulle että kunhan tiedän oman arvoni en voi olla arvoton. Mutta jos mielestäni minulla ei ole arvoa niin silloinhan olen kuitenkin arvoton. Asia vaivaa minua, mietin jatkuvasti mikä minun arvoni oikeasti on, vai olenko arvoton?
Arvostus syntyy arvomaailmasta mutta onko minulla sellaista? Mistä saan tietää oman arvomaailman arvot? Kuka selventäisi ne minulle? On kuin olisin hukassa omassa maailmassa.
Entäs kuka arvostaa minua ja miksi? Arvostaako jokainen kohtaamani ihminen minua samalla tavalla? Ja villakoiran ydin on arvostanko minä sitä että minua ja minun arvoja arvostetaan?
Yritysmaailmassa on in tehdä strategiaa ja liittää siihen yrityksen arvoja. Voila, työ on tehty, arvot on asetettu mutta valvotaanko että ne toteutuu? Usein strategiat ja arvot on niin ympäripyöreitä että ei kukaan koskaan saa selville onko toteutunut vai ei. En väitä että näin aina olisi mutta silti. Jos minä nyt tekisin strategian omasta elämästä niin tavoitteena olisi saavuttaa sellainen tila että olisin ihmisiksi, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Arvomaailmasta en edes puhu koska strategia on tärkeämpi.
Mutta vielä minua hiertää se fakta että en oikein tiedä minkä arvoinen olen? No ainakin olen juuri nyt ansainnut kupin kahvia…
Olen yöihminen, vihaan aamuja. Ainoastaan aamukahvi on hyvää aamuisin, ja itse asiassa en edes tykkää kahvista minähän laitan siihen maitoa ja sokeria sekaan.
Se olisi taas työpäivä edessä, 12 tuntia työmaalla, 12 tuntia virkamiesmäisyyttä, 12 tuntia menetettyä vapaa-aikaa. Siitä saa toki korvauksen mutta voisin kyllä mielummin olla kotona, juomassa niitä mun sekoitettuja kahveja.
Nyt putosin kärryiltä, mitäköhän minun pitikään kirjoittaa, oli niin hyvä idis mutta se hävisi matkalla kahvinkeittimen ääreen. No, eiköhän se siitä, minulla on 12 tuntia aikaa miettiä miten bloggaan kun saavun kotiin työmaalta, kai mä jotain keksin….
Siihen asti, have fun
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi