Joskus kun muistelee menneitä niin tulee se vaihe eteen että piiskaa itseään sen takia että jokin jäi tekemättä. Niin myös tänään. Muistot valtasivat mieleni ja jäin miettimään mitä olisin vielä voinnut tehdä, miten olisin voinnut vaikuttaa tapahtumien kulkuun, vai olisinko?
Muistot niin kauniit vilahtavat edessäni. Hymy herkässä niitä katselen. Miksi annoin periksi, miksi en yrittänyt vielä kerran? Teinkö oikein?
Silloin joskus kun viimeksi nähtiin, kyynel koristi poskeasi, halattiin ja erottiin. Kaunis kuva on jäännyt mieleeni, ei sen surullisuuden takia eikä sen tunnepurkauksen takia. Yksinkertaisesti sinun silmiesi tähden…