Ja uusi päivä edessä. Eilen minulle hymyiltiin ja olin otettu siitä (vaikkakin oli pieni pilke silmäkulmassa hymytytöllä). Tänään minulle ei olla (vielä) hymyilty joten pikkasen huonompi päivä. Ja sitten se on se joulu joka tekee tuloaan….

Kaveria on elämä kohdellut kaltoin viime aikoina. Elämän perusasiat ovat mullistuneet ja varmaan myllerrys pääkopassa on tasoa mega tai sitä suurempi. Muistan kun itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja miten se aika muutti minua kohti nykyistä persoonaa. Silloin sain tukea kavereilta ympäri suomea ja siitä olen heille ikuisesti velkaa. Toivon vain että kaverilla on sama onni onnettomuudessa. Voimia!

Perheetön joulu, on se kyllä ankeeta. Vai onko se jouluni sittenkään perheetön? Minähän saan olla työperheeni kanssa vastaamassa omalta osaltani kansalaisten turvallisuudesta. Kai sekin lasketaan? Emme jaa joululahjoja, juomme kahvia, vittuilemme toisillemme mutta yhtä kaikki olemme toisaalta kuin perhe, perhe jossa jokaisella on omat huolet ja murheet, perhe joka vetää yhtä köyttä (jo ihan ohjeistuksen mukaan), perhe jossa jokainen tuo oman pienen osan suureen yhteisöön.

Miksi näin synkkiä ajatuksia aamutuimaan? No koska en tykkää tästä jouluhässäkästä. Joulu pitäisi mielestäni olla ei-kaupallinen perheiden ja sukujen yhteinen rauhoittumisaika. On ihan turhaa puhua jostain joulurauhasta kun joutuu pää kolmantena jalkana juosta paikasta A paikkaan B. Jouluna pitäisi jokaiselle suoda oikeus rauhaan ja turvallisuuteen niin kotona kuin muuallakin. Utopistinen ajatus mutta niin minä sen ajattelen.

Nyt aion kuitenkin tehdä jotain mitä en olisi vielä viime viikolla uskonut tekeväni, toivotan kaikille ystäville ja tämän kirjoituksen lukeville oikein hyvää joulun odotusta ja oikein rauhallisia pyhiä. Toivottavasti elämä hymyilee edes pienen hetken teille, ihan niin kuin se ihana tyttönen hymyili minulle eilen.

Olkaahan kiltisti, mussukat ja tontut ja muut ihanat olennot.

 

So it is Christmas….