Me ihmiset olemme siitä ihmeellisiä että meillä on kaikilla joku pelko. Ei niin kuin eläimillä että ne pelkää kaikki saman lajin edustajat jotain tiettyä, esimerkiksi ahven pelkää haukea, meillä kaikilla on omat pelkomme. Joku pelkää poliisia, joku hammaslääkäriä. Joku toinen pelkää työttömyyttä, rahattomuutta, epäonnistumista jne. Useimmat meistä pelkää kuolemaa, minua pelottaa elämä.
Minua pelottaa olla oma itseni, olla se boheemi joka maalailee ja kirjoittelee. Minua pelottaa olla se harmaan massan valopilkku. Pelkään että joudun silmätikuksi, naurun alaiseksi, nimittelyn kohteeksi. Eniten minua pelottaa se että voisin jopa pitää siitä että olisin ns normaali ihminen, että minulla olisi normaalit suhteet, normaali seksielämä, perusperhe koirineen, että kaikki olisi standardien mukaista, ei sellainen sovi minulle.
Näin joulun alla media tulvii taas kaikkia mainoksia. Mainokset ovat suunnattuja niille joilla on perhe ja koira. Tällaiselle boheemisinkulle ei löydy niistä lohtua. Taas pelkoni on siinä, onko minun muututtava sellaiseksi perheelliseksi koti-isäksi jotta sovin tähän julmaan maailmaan? Onko minun luovuttava omasta identiteetistä jotta tunnen oloni turvalliseksi?
Kun katselee ihmisiä maailmalla näkee monen monta eri tallustajaa. Viime viikolla näin ihmisen joka keräsi tupakantumppeja kadulta, ilmeisesti rahat oli täysin finaalissa tai sitten häntä ei vain kiinnostanut. Samalla kävelyreissulla näin sitten hienon ladyn, jolla oli ainakin 10 sentin korkkarit ja yritti epätoivoisesti saada oma Jaguari parkkiruutuun. Jäin nyt jälkikäteen miettimään, mitäköhän ne henkilöt pelkää?
Nuorena kloppina harrastin palokuntatouhua eikä minua pelottanut yhtään. Koskaan ei tiennyt kun keikka tuli mitä on vastassa mutta en ajatellut sitä pelon kannalta. Luotin kavereihin että he tekevät hommansa ja että pääsemme kaikki kotiin keikan jälkeen, ilman vammoja, ilman henkisiä traumoja, just that simple. Tein uraa ensihoidon puolella, mentiin samalla tempolla ja fiiliksellä, ei meidän tarvitse pelätä. Ihan sama oliko keikkaosoite vanhainkoti vai narkkiluola, luotin siihen että kyllä järjestelmä pelaa. Eikö olekin nurinkurista, psykoosissa oleva huumeidenkäyttäjä ei saa minua pelon puolelle mutta tuttu ja turvallinen oma koti kylläkin?
Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö pimeätä, avaria paikkoja, hämähäkkejä, koiria vai jotain ihan muuta? Tiedostatko mitä pelkäät? Miten aiot käsitellä pelkosi?