Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Avainsana: egoistinen lähestymistapa

Hyvinvoinnin hinta

Olemme (tai ainakin useimmat meistä) hyvinkin hintatietoisia. Tiedämme maidon hinnan, vertaamme netissä palveluiden hintaa, jahtaamme erikoistarjouksia jne. Mutta tiedämmekö oikeasti minkä hinnan maksamme omasta hyvinvoinnista? Onko meillä hajuakaan siitä mitä oma onnemme (ja epäonnemme) todella maksaa? Paljonko pulitamme siitä että voimme sanoa että voimme hyvin?

Onko olemassa matemaattinen kaava siihen mitä onni ja hyvinvointi saa maksaa? Voiko esimerkiksi terveyttä mitata rahassa? Mikä on se hinta mitä sinä olisit valmis maksamaan omasta onnesta?

Utopistisesti ajateltuna optimaalinen hyvinvointi olisi se että kaikilla on kaikki hyvin. Telkkarista voisit katsoa juuri ne sinua kiinnostavat ohjelmat, kyllä niitä jopa tuotettaisiin, saisit syödä ihan mitä lystäät ja olla just niin kuin haluat. Mutta mikä olisi tällaisen utopistisen maailman hinta? Voisimmeko olla onnellisia ilman niitä vastoinkäymisiä? Osaisimmeko arvostaa elämän suolaa jos sitä saisi tuutin täydeltä koko ajan? Olisiko hiukan tylsää?

Elämä on valintoja. Joka ikinen hetki teemme valintoja. Onko tämä valintojen tekeminen se hinta minkä maksamme hyvinvoinnista? Entä miten se hinta määritellään? Ja saako siitä plussapisteitä?

Voikaa hyvin, oli hinta mikä tahansa

Kukkia….

Jouluaiheisen kukkajutun vein juuri hetken mielijohteesta nätille tytölle jolla on erittäin nätti hymy. Älä kysy mikä hänen nimensä on sillä en tiedä, minulle hän on kahvimyyjä.

Joku voi pitää minua hulluna, tai vähintään mielenvikaisena, kun näin tein. Useimmat teistä pitää tekoni järjettömänä, so what. Olen mies, ei mun teot tarvitse olla järkeviä. Sitä paitsi tyttö sai hyvän mielen, minulle hän soi kauniin hymyn joka pelasti päiväni, eli kaikki voitti.

Ihmisten pitäisi useimmin tehdä tällaisia seikkailuretkiä. Irroittaa sokan ja heittäytyä täysillä järjettömyyteen. Tietäisitte miten kivaa se on sitten palata järjelliseen elämään. Nämä pienet jutut ovat kullan arvoisia minulle, ne saavat minut hyvälle tuulelle ja jos joku tyttönen ilahtuu siitä niin se on vain plussaa.

Vaikkakin en tykkää joulusta, etenkin tänä vuonna, niin tämän päivän uro(s)teko palautti hitusen kadoksissa olleen joulumielen. Ei tämä tunne varmaankaan kauan säily mutta jos nyt edes tämän kirjoituksen ajan.

Rauhallista Joulua kaikille ja muistakaa hymyillä, jonain päivänä se ehkä palkitaan.

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi