Ilman seuraa on pakkopullaa….
Tänään(kin) juon aamukahvini ilman seuraa. Ei ole nättiä tyttöä hymyilemässä minulle aamiaislautasen yli. Seuranani on facebook, instagram, youtube ja muut verkkopalvelut. Eipä ole minullakaan hommat niin hanskassa…
Filosoofisessa mielessä tämä on ihan hyvä juttu. Saan lukea monen eri ihmisen näkökulmia eri asioihin, saan kuunnella musiikkia ja katsella kuvia. Kuitenkin jotain puuttuu. Hymy joka saa minut hymyilemään, läheisyys joka saa minut läheiseksi, seura joka saa minut onnelliseksi.
Aamukahvi on nautinto, etenkin jos se tarjoillaan hymyn kera. Siinä on sitä, en tiedä mitä, mutta se on siinä. Onko se se kahvi, vai se hymy? En tiedä, mutta ehkä tämä joskus selviää minullekin. Taidan mennä jonnekin juomaan kaupallista aamukahvia, saan ehkä hymyn kaupan päälle.
Ei hyvää mutta huomenta