Se on niin ihana tunne silloin kun se sattuu kohdalle. Rakkaus on myös ikävä tunne silloin kun se on yksipuolinen. Rakkaus on monessa muodossa ilmenevä tunne, rakkautta on lähes mahdotonta selittää.

Voiko toista ihmistä rakastaa vaikka se toinen ihminen ei rakasta? Muuttuuko yksipuolinen rakkaus koskaan joksikin muuksi? Voiko rakastaa toista jos ei rakasta itseään? Ajatuksia jotka vain jostain tuli päähän…

Rakastuminen, ihastuminen ja siihen liittyvä problematiikka on myös tänään mielessä. Ei sen takia että olisin ihastunut, eikä sen takia että olisin rakastunut. Se tuli mieleen sen takia että rakastan. Rakkautta on se että antaa toiselle tilaa, rakkautta on se että hyväksyy toisen sellaisenaan, rakkautta on myös se että osaa muokata omaa olemusta niin että se sopii rakkauden kohteen kanssa yhteen. Rakkaus ei välttämättä tarkoita sitä romanttista paskaa, peiton alla pussailua, yhdessä oloa ja kaikki muut hörhöilyt. Rakkaus on se että voi elää ilman näitä ja silti olla onnellinen.

Romantiikka toisaalta on ihan mukava harrastus. Joskus sitä tarvitsee jotta jaksaa rakastaa. Romantiikka voi esiintyä monessa eri muodossa, pieni ele, hipaisu, pusu, lahja, kukkia, hali, voisin jatkaa loputtomiin. Silti se romanttinen osuus on niin häviävän pieni osuus siitä rakkaudesta.

Rakkaus on myös sitä että ajattelee toista ennen kun ajattelee itseään. Miten hän suhtautuu jos teen näin, entäs näin? Toki pitää myös muistaa että ei voi tehdä vastoin omaa elämänkatsomusta, vastoin omia moraalikäsitettitä yms. Rakkaus on loppujen lopuksi loputon sarja hyviä lehmänkauppoja. Kauppoja jossa molemmat osapuolet yleensä voittavat, eivät toki aina.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä että rakastan liikaa. Se että onko se hyvä vai huono asia on sitten aivan toinen tarina.

 

Rakkaudella

Marre