Kategoria: Yleinen

Aamukahvia

On 1.4.2015

juodessa on aikaa miettiä mitä oikeastaan haluaa elämältä. Onko ura se tärkein vai perhe ja ystävät? Olen vuosien saatossa miettinyt näitä asioita ja täytyy häpeäkseni todeta että en tiedä…

Olen urani suhteen juuri nyt sellaisessa ns Crossroad that will change your whole life ja mietin mitä mun pitää oikeasti tehdä. Tyydynkö tasapaksuun tekemiseen vai lähdenkö koko sydämellä kehittymään? Taustalla pyörii myös pieni pieni ajatus siitä että vaihtaisin alaa tyystin, rohkeus vain puuttuu.

Esimiehen sairastui ja sai omalle kontolleni myös hänen tehtävät, ainakin osin. Se mitä olen uraltati toivonut ja havitellut on nyt minulla, miksi se ei sitten miellytä? On kuin jokin puuttuisi, en osaa paneutua ja heittäytyä samalla innolla enää, ja samalla mietin uran vaihtoa…

Luen kirjaa jossa viesti on selkeä, usko itseesi ja voita! Siinä nuori kloppi kertoo miten hän ajautui tiskipojasta ravintolassa huipputuottajaksi populaarimusiikin maailmassa. Ajautui on kai väärä sana, kloppi oli ja on hyvä työssään, tarvittiin vain mies nimeltä Denniz Pop löytämään hänet. Kirja antaa mun ajatuksille potkua, voisinko minäkin menestyä jos uskallan heittäytyä? Elänkö nyt voittaakseni vai olenko vain? Live To Win-henki, onko minulla sitä?

Tänään on työpäivä, tai oikeastaan työyö, eikä juuri kiinnosta. Mielummin olisin kotona tekemättä mitään. Toisaalta haluaisin myös olla lasteni kanssa kun on ikävä niitä, it’s a loose-loose-situation. Taidan kuitenkin juoda kahvini ja mennä lenkille, voi olla että syntyy taas uusia ideoita, kuka tietää…

Ja muistakaa Phillip Esterhausin sanat;

And hey, HEY!!! Let’s be carefull out there

Viiniä Wienissä vai pitkää Lyypekissä

By marcexone

On 26.3.2015

In Yleinen

En ole mikään viinin ystävä, mutta olen Wienin ystävä. Wien tarjoaa minulle kahvia, taidetta, musiikkia, arkitehtuuria ja monia muita asioita. Unelmoin jo Sacchertortusta, Melangekahvista ja upeista maisemista. Enää 3 viikkoa lähtöön.

Tykkään oluesta mutta en välttämättä Lyypekistä, tosin en voi varmuudella sitä tietää kun en ole Lyypekissä käynnyt, on vain sellainen tunne että se ei välttämättä ole minun paikkani.

Edelmann lauloi myös Peggystä samassa laulussa, no hänestä en sitten tykkää. Minä tykkään Anusta.

Vaalit lähestyvät ja olen viime aikoina taas käynnyt eri vaalikoneet läpi. Kuinka olla niin ajattelutapani on pitkälti samantyylinen kokoomuslaisten kanssa, ehkä olen niistä vielä vähän enemmän oikealla mutta tietty näin vaalien aikana tasapaksuus on hyväksi. Joskus ole leikillä heittänyt että vaalien alla poliitikot kokevat muodonmuutoksen, kaikista tulee demareita (ainakin lupauksia kun katselee), ja niin myös nyt. Aika harva pitää tiukkaa linjaa vaalien alla, miksiköhän? No koska voitto on heille tärkeä. Jos linja pysyy mutta parlamenttipaikka jää saavuttamatta niin hukkaan meni nekin rahat.

Olen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen nyt muutaman viikon. Miksi? No koska ei ole ollut asiaa. Minun blogini syntyy hetken mielijohteista, ei minulla ole niin tärkeätä messagea että kirjoittelisin pakon edessä. Olen keskittynyt töihin, rakkauteen ja nuoruuteen, kaksi viimeistä ovat henkilöityneet samaan ihmiseen. Tavallaan se on ollut palkitsevaa että voi vain olla ja mennä, ei tarvitse koko ajan suoriutua.

Kaverini kertoi facessa että hänestä tulee isoisä. Teksti suorastaan hehkui ylpeyttä ja rakkautta. Tämä kaverini on kohdannut monta ylämäkeä elämänsä aikana mutta silti hän jaksaa nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä. Että olen onnellinen hänen puolesta, vihdoin hänet palkitaan. Minulla on vielä monta vuotta siihen pisteeseen.

Joko olen mielestäsi vuodattanut tarpeeksi? Olen!

Aurinkoista päivää kaikille

Siivouspäivä

By marcexone

On 4.3.2015

In Yleinen

että sentään voin vihata sitä. Imurointi vielä menee mutta sitten tökkii. Pahintahan on se että sitä ei voi jättää puolitiehen koska se saa paskat ja muut liat näkymään selvemmin. Kaikkea pitää buunata ja kiillottaa, en jaksa.

Ja ihan kun se ei riittäisi, etuhampaita särkee. Olen taas narskutellut hampaita nukkuessani, selkeä merkki siitä että sekä keho että mieli on väsynyt. Hammaskipu eskaloituu pääkivuksi joka eskaloituu ärtyneisyydeksi joka johtaa väsymykseen joka johtaa nukkumiseen jolloin narskuttelen ja taas mennään… Voi jessus sentään!

Kun tässä taannoin olin sairaalassa yksi minulle tuntematon vanhempi rouvashenkilö yritti värvätä minut mukaan politiikkaan. Juu, vaalit tuo scoutit joka paikkaan, jopa sairaalan käytäville. Yritin olla diplomaattinen ja kertoa nätisti että ei juuri nyt kiinnosta ja että minulla aika ei riitä, valehtelin siis. Aikaa olisi, se on vain kyse järjestelystä, kiinnostusta on mutta riittääkö poliittinen pääoma, ajatuksia jotka vellovat päivästä toiseen.

Entä jos epäonnistun? Mitä jos se pääoma ei riitäkään? Tuleeko masentava tappio vai hyvä mieli kun edes yritti? En saa rauhaa ennen kun olen tehnyt päätöksen. Onko minulla se mitä vaaditaan?

No, takaisin siivouksen pariin, jos jaksan….

Mukavaa päivää, Suomi, olit sitten missä oletkin

Ei tippa tapa…

By marcexone

On 24.2.2015

In Yleinen

…mutta siitä jää mustelma.

Tulipa taas tutustuttua alueen terveydenhuoltopäivystykseen. Keitetty rapu lähti keskellä yötä hakemaan lisää mömmöjä los hospitaalosista. Kanyyli käteen, kortisoonia suoneen ja kolmen tunnin tarkkailu, olisin kyllä mielummin ollut kotona vällyjen välissä.

Palvelu oli kylläkin erinomainen, kiirettä näytti hoitajalla olevan mutta homma sujui. Kiitos siitä.

Sain siis eilen illalla jonkin tyyppisen allergisen reaktion. Syytä en tiedä mutta epäilys on että tuli vaihdettua mehumerkkiä väärään aikaan. Se ei varmaan yksin riitä mutta kun viikolla tuli vaihdettua myös suihkusaippuamerkkiä niin avot, sirkus on valmiina. Keho oli tulipunainen, nokkosrokkoa joka puolella ja voi helvetti mikä kutina. Ehei, tämä poika ei lannistu, antihistamiinit naamaan ja nukkumaan, no eihän se onnistunut. Puolilta öin oli sitten todettava että nyt pitää käydä sellaisen reseptinkirjoitusoikeuden omaavan luona, jos siis meinaa nukkua ollenkaan. Ja yhteiskunta kiittää kun työllistän. Kaksi taksirenkiä sai rahaa, sairaala lähettää minulle laskun ja saa rahaa, apteekkari saa rahaa ja jopa minä saan rahaa muutaman euron kun laskutan KELAa matkoista. Luulisi että meillä menee hyvin kun kaikki saa rahaa. No, olen tyytyväinen kun sain apua niinkin pieneen ja mitättömän asian kanssa kun ihonväri ja kutina.

Ei niin hyvää huomenta tänään, Suomi.

Eläinkauppaa

By marcexone

On 23.2.2015

In Yleinen

Iltaa kaikille,

Tänään tein sen mitä olen ajatellut ja haaveillut tekeväni jo monta vuotta, tilasin akvaarion. Kyllä, luitte oikein, akvaarion, sellainen lasipurkki jossa on vettä, hiekkaa, kasveja ja joskus jopa kaloja. Nyt pitää vain selvittää miten helkkarissa sitä lasipurkkia hoidetaan ja huolletaan. Impulsiivisuus iski jälleen, minun piti vain katsoa hintoja ja siinä sitä ollaan, lasipurkin omistaja.

Oikeastaan olen iloinen että vihdoin sain aikaiseksi tilata purkkini. Olen miettinyt tätä ostoa jo muutaman vuoden mutta en ole vain saannut aikaiseksi ostaa sitä. En edes tiedä miksi en ole ostanut, eihän ne edes ole kalliimmasta päästä. Kauluspaidan jonka ostin ennen joulua maksoi enemmän kuin tämä lasipurkki. Nähtäväksi jää miten kauan kestää ennen kuin ostan kaloja siihen lasipurnukkaan, kasveja kyllä hankin heti.

Kaloissa on se hyvä puoli että niitä ei tarvitse ulkoilluttaa milloinkaan. Ei ole pakko mennä sateeseen ja tuiskeeseen pissattamaan koiraa. Voi olla lämpimässä ja katsella kalojen uintia. Laiskan ihanneeläin. Ja pieniruokainenkin kuulema on. No se on sitten selvitettävä jos joskus hankin kaloja siihen purkkiin. Ensiksi kasveja ja taustakuvaa kehiin, sitten joskus ehkä….

Huomenna saapuu purkkini ja saan aloittaa uuden harrastuksen, jos ehdin. Huomenna on myös työpäivä, tai oikeastaan työyö. Se olisi asennoituva siihen sitten taas. Toivottavasti on rauhallinen yö.

Kuka teistä muistaa Hill Street Bluesin? Sergeant Phillip Esterhaus sanoi aina; Hey, let’s be carefull out there….

Hyvää yötä ja kauniita unia

Hyvinvointivaltio

By marcexone

On 22.2.2015

In Yleinen

Suoritin HSn vaalikoneen viikolla ja sain tuloksen että kannatan kokoomusta. Ei ehkä niin kovin järisyttävä uutinen jos ajatellaan että olen ollut kyseisen puolueen jäsen ja ehdokas kunnallisvaaleissa. Se mikä ihmetyttää on se fakta että en koe olevani oikeistolainen. Jotkut ajatuksistani ovat jopa kommunismivaikutteisia, etenkin mitä tulee terveydenhuoltopalveluihin.

Siinä olen varmaan oikeistolainen että pidän oikeutettuna palkkaeroja, jos ne pohjautuu koulutuseroihin, työnkuvaeroihin, työn vaativuuteen jne. Samoin olen sitä mieltä että jos sijoittaa johonkin rahaa on siitä oikeutettu saamaan osinkoa myös. Työttömyys ei ole seuraamus osingoista, työttömyys on seuraamus siitä että joskus on palkattu väkeä jota ei oikeasti olla tarvittu, palkattiin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt joudumme karsimaan kun talous ei enää anna myöden tuhlata.

Viime vuosina on ollut kauhea villitys yhdistää kuntia, perustelut ovat olleet luoda elinvoimaisia kuntia ja kaupunkeja jossa hallintoa on tehostettu. No, kaikille jotka haluavat saavat turvatyöpaikan viideksi vuodeksi joten sen sijan että tehostettaisiin hallintoa tarjotaan varmaa työpaikkaa kaikille, oli sitten tarvetta tai ei. Viidenvuoden aikana nämä ihmiset luovat pohjan omalle uudelle työlle ja yllätys, yllätys, niiden työt säilyvät, se siitä tehostamisesta.

Olen samaa mieltä siinä että isompi kunta on vakaampi ja vähemmän riskialtis kuin pieni kunta. Silti en oikein näe syytä pakottaa kuntaliitoksia. Jos halutaan todella karsia ja tehostaa hallintoa niin meidän on pakko tehdä vielä suurempia kokonaisuuksia. Meidän on luovuttava kuntarakenteesta. Jaetaan suomi vaikka kuuteen alueeseen. Luodaan kuusi poliisilaitosta, kuusi pelastuslaitosta, kuusi sairaanhoitopiiriä ja kuusi hallintoaluetta. Alueet ovat jo valtionhallinnossa määritelty, ne ovat suomen kuusi hätäkeskusaluetta. Voimme myös pitää hätäkeskuskaupungit samalla hallinnollisina pääpaikkoina jokaisen alueen kohdalla. Luovutaan kunnallisverosta ja muokataan uusi valtioverotus joka huolehtii kustannuksista aluehallinnon ohjaamina, ja ennen kaikkea, luovutaan suojatyöpaikkojen luomisesta.

Jos meidän sosiaaliturva olisi heikompi, onko mahdollista että silloin työttömys laskisi? Onko mahdollista että se ajaisi suomen uuteen nousuun? Onko mahdollista että selviytyminen on tänään liian helppoa? Jos joku osaa tyhjentävästi vastata näihin kysymyksiin, please, be my guest.

Onko Suomi hyvinvointivaltio? Onko meillä kaikki hyvin, huonosti vai hyvin huonosti? Onko meillä varaa jatkaa nykyisellä polulla, velkaantumalla ja tarjoamalla suojaa kaikille? Hei, haloo, eikö olisi aika lopettaa törsääminen.

Tulipa ajatus verotuksesta. Mitä jos poistaisimme verotuksesta kaikki vähennykset? Mitä jos emme enää erottelisi tulo- ja omaisuusveroa? Kaikki jotka tienaavat jotain maksavat siitä sanotaan vaikka 15% veroa eikä kukaan saa mitään vähennyksiä, koskee niin yrityksiä kun yksityisiä. Miltä se kuulostaisi? Utopia? No kunhan ajattelin…

Good night, Finland. This is Marc Exone signing off for tonight.

Viimeistä viedään

By marcexone

On 21.2.2015

In Yleinen

Goodmorning, my friend

Tänään lapset menevät mummolaan ja minä jään yksin taas. Jotenkin tuntuu tyhjältä kun joutuu olemaan omista lapsista erossa. On se niin väärin! Toisaalta olen onnellinen että lapset saavat myös olla isovanhempien kanssa, se luo niille laajemman kuvan maailmasta ja maailman menosta. Toivottavasti lapset osaavat arvostaa sitä.

Kohta alkaa taas arkinen raataminen ja saa muuta mietittävää. Siinä mielessä työ on mukavaa että omat huolet unohtuvat hetkeksi. Hell work! Työ on myös aiheuttanut sen että asun nyt 500 kilometrin päässä lapsistani joten viha-rakkaus-suhde työhön on valmis. Mutta kaikkea ei voi saada, joskus on tehtävä uhrauksia joiden kanssa on elettävä, sattui tai ei.

Kiinnostuin taas kosmologiasta ja fysikasta, kiitos naisystäväni joka vei minut katsomaan elokuvaa The Theory of Everything. Hawking on tiedemaailman supertähti, oman tiensä kulkija, hieman höppänä mutta miten älykäs. Elokuvan aikana rupesin itse ajattelemaan aikaa ja ajan merkitystä, miten sitä mitataan ja miten se määritetään, ja lopuksi myös sitä että onko määritelmä edes oikea? Mun oma laskupääni ei riitä selvittämään näitä asioita mutta kiinnostus heräsi. Joskus haluaisin olla teoreetikko joka ymmärtää ne laskut mitkä määrittävät käsityksemme ajasta ja tilasta, nyt joudun vain toteamaan että ”Se nyt vain on näin”.

Lyhyt katsaus päivän tapahtumiin, aamupalan jälkeen pikku leffa, mokkaruudut, limut, kahvit ja oleskelua. Nyt vietetään laatuaikaa.

Good morning, Fiiiiiiiiiiiinland!

Huomenta

By marcexone

On 20.2.2015

In Yleinen

Huomenta, maailma

Joskus tuntuu vähän kornilta kun katsoo kavereiden somepäivityksiä. Tänään yksi kaveri julkaisi että Turkissa on paremmat hiihtolomakelit kuin Suomessa. Pitää vissiin lastata luistimet ja sukset koneeseen ja lentää Ankaraan.

Lapset syö aamupalaa ja isi bloggaa kahvin voimalla. Ootilla on My Talking Tom, Movie Star Planet ja muut lapsille sopivat pelit ja peliyhteisöt. Muistan että omassa nuoruudessa niin lauantaisin ja sunnuntaisin tuli telkusta aamuisin lastenohjelmia, muuten ei paljon kyllä ruutuja töllötetty, paitsi Pätkis torstaisin. Taidamme elää verkossa tänään.

Tänään on myös vuorossa leluostokset, jo nyt puistattaa kun tietää että joutuu siellä leluosastolla pyörimään. Siellä on liikaa tavaraa, lapset ei osaa päättää mitä ne haluavat ostaa. Lord, have mercy!

Se on kuitenkin hyvä asia että lapset nukkuu hyvin. Ei tarvitse koko yötä valvoa niiden kanssa ja lohduttaa kun uni ei tule. Isillä se on vähän heikompaa. Pitkän päivän jälkeen joka paikkaa kolottaa, kierrokset ovat tapissa eikä pysty nukkumaan. Tabi esiin ja verkkoon. Aamulla sitten istuu väsynyt isä ja yrittää keskustella pirteiden lasten kanssa, on se niin väärin.

Loma on mennyt nopeasti, ehkä vähän liian nopeasti, ja kohta se on ohi. Lapset matkustavat kotiin ja isi jää yksin. Tai ei nyt ihan yksin, onhan isillä kavereita ja jopa kumppani, mutta silti. Isi kaipaa lapsiaan. Ja se asia on se mikä merkkaa jotain.

Goodmorning my friend, or what ever you are

Mitä ihmettä?

By marcexone

On 19.2.2015

In Yleinen

Mitä olen tekemässä? Kirjoittelen blogia sillä aikaa kun lapsukaiset katsovat elokuvaa. Miksi näin? Onhan ne tulleet 500 km päähän minun luo viettämään hiihtolomaa. No, kai tämä rauhoittaa kaikkia osallisia. Ei sitä voi koko ajan olla ja mennä. Viikonloppuna lapset palaavat äitinsä hoiviin ja jo nyt minulla on ikävä. Tunnen olevani vajaa kun omat lapset ovat muualla. Kyllä, lapset ovat minulle tärkeitä ja vihaan sitä että en saa niitä nähdä tarpeeksi usein. Ja minultahan kysyttiin silloin erossa niin ystävällisesti haluanko että lapset asuvat minun luonani, hah! Kaikista oli heti selvää että lapset asuvat exän luona ja minä maksan, kukaan ei koskaan kysynyt mitä minä olen mieltä. Enkä minä silloin älynnyt pitää mekkalaa asiasta, ei se siinä vaiheessa ollut mun ensisijainen murhe, minähän olin just menettänyt perheeni!

Kaikesta huolimatta lapsista näyttäisi kasvavan hyviä ja fiksuja kakaroita. Aion tästä ottaa itselleni osan kunniasta oli muut mitä mieltä lystäävät. Olen kuitenkin ottanut osaa kasvatukseen, olosuhteiden pakosta vähän vähemmän viime aikoina, joten kunnia myös minulle. Olenko itsekäs? Kyllä! En edes häpeä! Niin monta kertaa olen joutunut luovimaan jotta muut saavat tahtonsa läpi että nyt (ainakin tässä blogissa) aion nostaa oman kissanhännän kohti korkeuksia, basta!

Lopuksi tulipa mieleen sellainen ihme ja kumma että Anneli Auer vapautuu kesällä vankilasta. Noin kymmenen vuoden kakusta on puolet lusittu ja murha/tappo meni nurin hovissa. Paljonko tämä sirkus on maksanut suomalaisille? Olisikohan näillä rahoilla saatu jotain hyödyllistä esim kouluihin? Kysynpä vaan, ei tartte vastata jos ei halua, kunhan kysyn.

Kuka muistaa tv-sarjan Midnight Caller? Siinä oli osuva loppuspiikki, Goodnight America, wherever you are. Aion plagioida tämän mutta samalla muuttaa sitä hiukan. Goodnight my friend, or what ever you are.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi