In every dream I’m near you
In every dream I’m with you
In every dream we’re together
In every dream
In every dream you smile at me
In every dream you cherise me
In every dream we’re happy
In every dream
In every dream you hold me
In every dream you hug me
In every dream we kiss
In every dream
In every dream I fear it’s just a dream
In every dream I know it’s just a dream
In every dream you tell me it’s just a dream
In every dream
When you get ready to walk away
I fall down on my knees and I start to pray
It’s not much to get upset about
I just want you to stay
’cause I love you
More and more
Each and every day
Emotions are knocking me down
I’m just another stranger in a odd small town
The only one I ever really knew was you
And now you packed your bags and boxes
And I will miss you
Each and every day
The phone rings and rings all day
I don’t wanna answer, got nothing to say
I don’t wanna talk about anything right now
Just wanna hold you in my arms today
’cause I love you
More and more
Each and every day
Coffee and a cigarrette
A smile and a kiss on your lips
Tears in your eyes
A nervous smile
And three words to you
Listening to romantic music
A kiss and a hug for my love
Tears in my eyes
A nervous smile
And three words to you
THE WORDS THAT MADE MY LIFE
THE ONLY WORDS I REALLY KNOW
WORDS THAT MEAN EVERYTHING TO ME
THREE WORDS TO YOU
I LOVE YOU
I feel your body next to mine
A gentle kiss on your lips
Tears in our eyes
A nervous smile
And three words to our love
Olen lähes koko talven kärsinyt luovuuden puutteesta, mistä syystä liekään, puhumattakaan toisista puutetiloista mitkä ovat enemmän tai vähemmän kroonisia. Mitään en kyennyt tekemään, kaikki minkä aloitin meni mönkään. Onneksi en ole luovuuden ammattilainen.
Yks kaks yllättäin sitten luovuus palautui ja sanallinen arkkuni aukesi. Sain rustattua sanoja paperille (ihan niin kuin laulussakin sanotaan), ei se kyllä elämää muuttanut suuntaan eikä toiseen mutta minulla oli hetkeni jolloin kaikki tuntui suhteellisen hyvältä.
Pyörittelin kynää äsken kädessäni, yritin piirtää jotain, ei ottanut tuulta purjeisiin. Huomasin toki että käteni kirjoitti sanoja paperille, sanoja joista ehkä vielä kehittyy tarina (jos luovuutta riittää). Tarinoille ehkä kehittyy rytmi ja rytmille melodia, prosessi on vielä kesken mutta jotain ajatusta on jo. Luomisen tuska kesti liian pitkään, se kesti lähes seitsemän vuotta.
Maistiainen projekista:
That night, when you touched me
A dream came true.
All I ever wanted
All I ever feared
All I ever needed
I got seven years of pain
Niin alkoi teksti jonka kirjoitin aikoinaan. Tänään löysin sen tekstin uudestaan kätköistä. Eipä juuri hymyilyttänyt kun sen luin läpi. Parhaat tekstit syntyvät silloin kun on ahdistunut, kun on tarve purkaa omia patoutumia tekstin kautta. Tästä syystä ette koskaan kuule minusta kun olen hyvällä päällä. Nyt on menossa sellainen semi-vaihe, ei oikein riitä ahdistus hulluun luovuuteen mutta olisi kuitenkin pikku pakko kirjoittaa jotain. Vääntämällä väännetty teksti siis tilauksessa…
Close your eyes and save me from drowning…
Voi kuinka ihanaa olisi hukkua sun syviin silmiin, unohtaa muun maailman ja olla vain kanssasi. Toiveajattelua kenties, mutta unelmat on unelmoitava jotta selviää.
Touch my hand and keep me close to you….
Oi kuinka ihanaa olisi jos saisin tuntea sun hellän kosketuksen ja olla ikuisesti lähelläsi, ilman paineita, ilman lupauksia, olla vain.
And I will love you, more and more…
Se on kyllä totta sekin. Usein rakastaa saamatta vastarakkautta ja se tunne vain syvenee ja syvenee kunnes kupla puhkeaa ja tekstiä ilmestyy paperille.
Each and every day.
Kyllä, joka ikinen päivä, ihan joka ikinen.
Joskus vähän epäilyttää oma luovuus. Joskus tuntuu siltä kun olisin ihan hukassa kaiken taiteilun keskellä. Joskus tuntuu siltä että joku viisivuotias kirjoittaa paremmin ja maalaa PALJON paremmin. Toisaalta, jos ne tekeleet jäävät pöytälaatikkoon niin who cares…
Hullua alkanutta viikkoa, mussukat
Saapuu ilta hiljaa hiipien,
Maailma hiljenee ympärilläni.
Vaivun syviin ajatuksiin,
Kuulen äänet takaa aikojen.
En voi unohtaa,
En tuskaa torjua.
Huutaisin yön pimeyteen,
Ääntä tuottaa pysty en.
Eksyin yksinäisyyteen.
Aamu kun sarastaa taas,
Maailma henkiin herää.
Ajatuksen päästäni pudistaa,
Huudon mielestäni suljen.
En halua muistaa,
En tuskaa tuntea.
Huutoni maailmalla kaikuu,
Ääneni kantaa taas,
Syvälle yksinäisyyteen.
Taas saapuu ilta tuskineen,
Ympärilläni hiljaisuus.
Vaivun syviin ajatuksiin,
Huuto jälleen voimistuu.
En voi unohtaa,
En tuskaa torjua.
Huutaisin jos voisin,
Ääntäni käyttäisin taas.
Eksynyt oon,
Yksinäisyyteen
Kesällä leikittelin sanoilla, sanoilla josta piti tehdä biisi. Ajatuksissani muodostin rivejä, mietin bassoraitaa, biittiä, stemmoja. Ei vain tulosta syntynyt. Tänään väsyneenä löysin paperilapun mihin olin rustannut muutamat sanat, in inglis of koors, ja ajatus palautui mieleen. Väsymys on muuten luovuuden isä jos ette tienneet, ihan samalla tavalla kun laiskuus on keksintöjen äiti. Koska minulla oli tänään aikaa ajatella sai luovuus vallan.
Kun väsymys iskee joulun alla niin on loogista että uusi versio biisistä on jouluinen, vaikkakin vihaan joulua. On stemmoja mitkä tuo joulun mieleen, plagiointi on luovuuden isoisä, ja koko juttu haiskahtaa joululta. No en aio sen enempää kertoa kun homma ei ole ihan paketissa vielä mutta paljastan joulutervehdyksenä teille osan tekstistä;
And I wish, each and every day,
No, I hope, each and every day,
That you’ll be my Christmas Bride one day
Se siitä, alkaa olemaan joulu paketissa. Oikein hyvää ja Rauhallista Joulua…
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi