Ja niin siinä kävi. Poikani muutti minun luo asumaan ja nyt treenataan yhdessä yhteiseloa. Muutos on suuri, kaikkea pitää ajatella, ei riitä enää että miettii omaa unentarvetta. Paljon on vielä opittavaa. Silti olen nyt onnellisempi, ehjempi, rauhallisempi kuin viikko sitten. Palanen mun elämää on palautunut minulle ja olen siitä ikuisesti onnellinen.

Voisin olla katkera kadonneista vuosista mutta en ole, lapseni ansaitsevat parempaa. Nyt eletään uutta aikaa, uusin kujein ja uusilla säännöillä. Ehkä joku päivä on koko katras kasassa taas, vain aika voi sen näyttää.

Tänään olen oppinut Pokémon Gon maailmasta paljonkin. Huomenna varmaan joku muu appi joka on nuorten miesten suosiossa. No ei oppi ojaan kaada. Nyt nukkumaan että jaksaa taas huomenna.

 

Öitä, mussukat