Minustako taiteilija?

Hah!

Voin olla boheemi, voi olla että tykkään piirtää ja maalata ja voi jopa olla että tykkään kirjoittaa tekstejä niin blogiin, vihkoon kun nuottien alle. Silti minusta ei saa taiteilijaa millään. Miksikö? No siksi että minulla ei riitä pinna. Olen kärsimätön, kaiken pitää tapahtua eilen, en osaa odottaa lopputulosta, tulee siis juosten kustua, ei hyvä!

Vihjasin kaverille että hänen kannattaisi kirjoittaa kirjan. Herralla on talenttia, siitä ei ole kyse, mutta onko hänkin (kuten minä) liian laiska tehdäkseen sen? Riittääkö kaverin pinna? Kestääkö kantti? Kirjan teossa on vähän sama juttu kun musiikissa, monet hyvät teokset ei koskaan saavuta suurta yleisöä. Miksikö? No kun tekijöillä ei riitä kärsivällisyys eikä niillä ole nimeä joten on vaikeata saada mitään julkaistua. Tietty voi aina omakustannushommaa tehdä mutta miten hoidat levityksen, markkinoinnin, rahoituksen yms yms. Ei ihme että moni projekti jää pöytälaatikkoon.

Minä haluaisin mukaan musiikkimaailmaan, en vain satu olemaan gurujen yhteystiedoissa. Ei ole Anders Bagge, Andreas Carlsson tai Max Martin parhaimpia kavereita minun kanssa joten vaikeata on päästä piireihin. Kaikki talenttikisat perustuvat siihen että pitää esittää kappaleet, enpä ole nähnyt formaattia missä etsitään luovaa biisinikkaria tai haluatko kirjailijaksi? Näin ollen moni lahjakas nuori jää rannalle tai omaan kämppään, pöytälaatikko täynnä hyviä ideoita eikä yksikään niistä koskaan saavuta Sinua!

Miksi kirjoitin tämän? No siksi että minua potuttaa kun en ole taiteilija. Minua potuttaa kun en jaksa nähdä vaivaa jotta saisin asioita eteenpäin. Kyllä minäkin haluaisin olla kirjailija, muusikko, taidemaalari, kuvittaja ja vaikka mitä. Mutta kun en ole….

Olen huomannut että moni kirjailija käyttää runoja kirjoissaan. Ne voi olla ihan vain alkutekstinä ilman mitään kiinnekohtaa itse kirjaan. Minä käytän vanhoja leffa- ja tv-sarjakommenteja. Katsokaas näin:

SPOOOOKEY!

Marre