Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuvaus sinkkumiehen arjesta, huolista, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä et edes voinnut kuvitella...

Kuukausi: syyskuu 2017

Ajattelematon pöhkö

olen minä, taas sain sen todistettua. Hetken mielijohteesta teen elämän vaikeaksi niin itselleni kun muillekin. Miksi ihminen ei koskaan opi? Pitääkö tämän olla näin helvetin vaikea? Yritä nyt sitten esittää fiksua ja filmaattista…

Joskus on ihan hyvä että on impulsiivinen mutta olen taas viime aikoina huomannut että impulsiivisuudesta on myös haittaa. Joku sellainen väliporras aivojen ja muun kehon välillä olisi ihan paikallaan, sellainen tila missä pääkoppa kysyisi tietokoneen käyttöjärjestelmän tavoin ”Oletko varma?” Ongelmatiheys harvenee välittömästi kun saan tällaisen palikan käyttöön.

Impulsiivisin terveisin

 

Pöhkö

Suomen (ja somen) turhin julkkis

Matkani tähtiin on nyt loppusuoralla, kuvaukset on purkissa ja tulosta odotamme. Loppujuhla ja Oscar-gaala seuraavana vuorossa.

Ja turhin julkkis pystin saa 112-sarjasta Etäisä taustaroolistaan…

Mutta miksi etäisä (joka nyt on kuitenkin lähi-isä) lähti tähän mukaan? Mikä saa ujon ja sulkeutuneen boheeminörtin suostumaan tällaiseen? Moni on udellut mutta harva tietää syyn, edes etäisä itse ei tiedä koko totuutta.

Projekti on ollut kovin mielenkiintoinen, uusia asioita on opittu, uusia tuttavuuksia tehty, naurettu, itketty (ei julkisesti mutta) ja tietty vain oltu. Tavallaan se on ollut rankkaa, kuvaukset on tehty pääkaupunkiseudulla eikä etäisä kyllä kovin paljon tykkää hotellielämästä. Taas toisaalta olen voinnut moikata vanhoja työkavereita, nähnyt kauniita naisia jne. Mutta olen ollut poissa kotoa, poissa lasten läheisyydestä, poissa omasta rauhasta. Mutta se on julkisuuden hinta.

Tiistaina minusta tulee valtakunnan turhin julkkis, sori Tuksu mutta valtikka siirtyy minulle nyt. Subilla kello 21 alkaa uudet jaksot 112 sarjasta. Olen boikotoinut sarjaa tähän asti ja luultavasti jatkan boikottia. En siedä katsoa itseäni telkusta, toivottavasti sinä siedät.

Mutta ei mitään huonoa ilman jotain pientä hyvää, voin tiistain jälkeen myydä nimmareita à 5€ kipale. Minustahan tulee miljonääri alta aikayksikön. Siitäkin huolimatta että kuulakärkikynien hautauspalvelu ei toiminut. Eli jos näet minut kylillä varaa valmiiksi kynä, paperia ja viisi euroa jos haluat nimmarin 😂

 

Ja jotta tämä nyt ei olisi pelkkä vitsi niin huomioikaa että nyt on haku menossa Pelastusopistoon. Sinustakin voi tulla hätäkeskuspäivystäjä ja sitä kautta yksi meistä. Onnea hakuun.

 

Ja kamera käy….

Ilon ja surun päivä…

Elämässä on joskus hyviä päiviä, joskus huonoja päiviä ja joskus jopa hyvin huonoja päiviä. Huomisesta en vielä tiedä muuta kun että se tulee olemaan ambivalenttinen, ilon ja surun sekoitus jonka mittasuhteet voivat paisua mihin sfääreihin tahansa.

Kolleega jättää meidät, kääääk! Kaveri siirtyy urallaan eteenpäin, jippii!!!! Huomenna juhlimme molempia, koska kolleega on kaveri on kolleega.

Tykkään kun kavereilla menee hyvin ja osaan jopa iloita sen puolesta. En tykkää kun iso osa työmme tietotaidosta siirtyy muualle, mutta minkäs minä sille voin. En voi väkisin kaveria pitää täällä, vaikka kuinka mieli tekisi. En voi lähteä mukaankaan kun ei sitä noin vain lähdetä siirtämään yksinhuoltajan huushollia, enkä tiedä huolisiko edes kukaan tällaista vanhaa ja sarkastista virkamiestä mihinkään. Mutta kaverille toivotan kaikkea hyvää.

Kolleegaa voisin munista hirttää jos hänellä ne olisi, jättää nyt meidät tänne ja siirtyä toisiin hommiin, se on niin ei ei. Nyt ei kelpaa selittelyt paremmasta työstä ja oman elämän hallinnasta, kyse on kuitenkin minun ja muiden riippuvuudesta sinun ammattitaidosta. Kehtaatkin lähteä. Kuka nyt on äänessä mun lisäksi kun ollaan kokouksissa?

Kuitenkin, hyvää matkaa ystäväni, muistathan joskus viestillä….

Eksynyt

Saapuu ilta hiljaa hiipien,

Maailma hiljenee ympärilläni.

Vaivun syviin ajatuksiin,

Kuulen äänet takaa aikojen.

En voi unohtaa,

En tuskaa torjua.

Huutaisin yön pimeyteen,

Ääntä tuottaa pysty en.

Eksyin yksinäisyyteen.

 

Aamu kun sarastaa taas,

Maailma henkiin herää.

Ajatuksen päästäni pudistaa,

Huudon mielestäni suljen.

En halua muistaa,

En tuskaa tuntea.

Huutoni maailmalla kaikuu,

Ääneni kantaa taas,

Syvälle yksinäisyyteen.

 

Taas saapuu ilta tuskineen,

Ympärilläni hiljaisuus.

Vaivun syviin ajatuksiin,

Huuto jälleen voimistuu.

En voi unohtaa,

En tuskaa torjua.

Huutaisin  jos voisin,

Ääntäni käyttäisin taas.

Eksynyt oon, 

Yksinäisyyteen

Ei tänään, päätä särkee…

Migreeni, se usein diagnostisoimatta jäävä neurologinen sairaus, on silkkaa helvettiä. Toispuolinen jomotus vie ihmiseltä kyvyn toimia ja olla normaalisti. Kun ei sitten jaksa mitään niin alkaa vituttaa mikä sitten näkyy pääkipuna, oravanpyörä on valmis.

Onneksi on tähänkin kehitetty täsmälääkkeitä jotka auttavat katkaisemaan sen kipukierteen. Ainoa huono puoli on että ne väsyttävät hirmuisesti, eli hommat jää hoitamatta kuitenkin. No ehkä etäisäkin jossain kohtaa pääsee takaisin rytmiin.

Elävä legenda on että kun ei halua seksiä niin väitetään että päätä särkee. No viimeiset päivät ovat kyllä olleet niin kivuliaita että ei olisi tullut mieleenkään harrastaa seksiä, mikäli siihen olisi edes ollut mahdollisuutta. ”Joo,joo, rakastan. Papilliotit painaa ja päätä särkee, nukutaan nyt.” 

Mutta käytetäänkö samaa tekosyytä kaikissa seksuaalisuhteissa vai onko tämä nimenomaan heteroseksuaalisten tekosyy? Mitä sanoo esimerkiksi panseksuaalinen siipalleen kun ei tee mieli?

Jotta välttyisi päänsäryn aiheuttamasta seksittömyydestä pitäisi varmaan olla polyamorinen. Toisaalta sekään ei auta jos itsellä päätä särkee. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, ja tänäänkin jää voitto lunastamatta kun päätä särkee…

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi